Aistinvaraisen ruokatutkimuksen emeritaprofessori Hely Tuorila opiskeli aikoinaan ravitsemustiedettä Helsingin yliopistossa, jotta hän voisi tehdä työtä ravintokemistinä kehitysmaissa. Suunnitelma ei ihan toteutunut, mutta nyt eläkeiässä Tuorila on kutsuttu Afrikkaan ylimääräiseksi professoriksi Pretorian yliopistoon. Suomessa häntä kutsuu Punkalaitumen mökkimetsä, jota intohimoinen sienestäjä rakastaa.

Kuusi kuvaa ruokaprofessori Hely Tuorilan elämästä

Hely Tuorila keskittyi työurallaan mm. maku- ja hajumieltymysten tutkimukseen sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Iso osa mausta on tuoksuja ja hajuja, ja erilaiset tuoksut vievät helposti ruokamuistoihin.

Ruokakulttuureihin sidotut mieltymykset voivat periytyä, mutta ne voivat myös yhdistää ja erottaa.

Takaisin Afrikkaan

Hely Tuorilalle jäi valoisat mielikuvat Afrikasta, kun hän teki poikansa Artun kanssa turistimatkan Keniaan ja Etelä-Afrikkaan vuonna 2012.

– En olisi voinut kuvitella palaavani Afrikkaan, mutta kun afrikkalainen kollegani kutsui minut Pretorian yliopistoon vapaaehtoistyöhön, lähdin matkaan!

Emeritaprofessori Hely Tuorila kommentoi afrikkalaisten opiskelijoiden tutkimustöitä sekä toimi mentorina. Hän osallistuu opettajakollegoidensa tukena aistinvaraisten tutkimusverkoston rakentamiseen afrikkalaiseen yliopistomaailmaan.

– Nyt olemme keränneet tutkimusaineistoa eteläisen Afrikan ruoka-asenteista. Niillä matkoilla tutustuin ruokamieltymyksiin ja -vastenmieltymyksiin Etelä-Afrikassa, Botswanassa sekä Lesothossa.

Mitä Afrikassa syödään ja mitä torjutaan

Tyypillinen ruoka Saharan eteläpuolella on maissipuuro, jota kaikki ovat syöneet lapsesta asti.

– Minusta se on mautonta, kohtuullisen väritöntä ja kovahkoa, mutta kirpeä soosi tekee siitä syötävän.

Toinen afrikkalainen vilja on hirssi, joka on ns. köyhän miehen vilja. – Moni haluaisi hirssileivän sijasta syödä valkoista vehnäleipää, vaikka hirssi on hyvin ravitsevaa ja maukasta.

Hyönteiset kuuluvat myös monen afrikkalaisen ruokakulttuuriin.

– Ravinteikas afrikkalainen herkku on mopane-toukat, joita myydään toreilla. Toukat ovat ihan kelpo ruokaa, kun pilkon kuivatut toukat ja valmistan ne sipulin ja tomaatin kanssa.

Ruuan ulkonäköön liittyvät asiat saattavat myös erottaa tai yhdistää.

– Esimerkiksi afrikkalaiset ihmettelivät, miten joku voi syödä sellaista kalaa, joka on kokonaisena lautasella ja kalan silmäkin näkyy.

Intohimoinen sienestäjä herätti ihmetystä afrikkalaisissa

Eräs Tuorilan rakkaimmista harrastuksista on sienestys. Intohimoinen sienestäjä rakastaa sienimetsää, jossa hän kerää mm. herkkutatteja, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja mustavahakkaita.

– On ihmeellistä, että sienet ovat vedonneet minuun niin kauan kuin muistan, vaikka lapsuuden kodissakaan ei edes syöty sieniä.

Tuorila valmistaa monenlaisia ruokia sienistä. – Tattirisotto on aina varma valinta - sen osaan tehdä oikealla tavalla.

– Myös tuoreista kantarelleista tehty soosi, joka syödään uusien perunoiden kanssa on vaan niin taivaallista!

Afrikkalaiset olivat hyvin vaikuttuneita siitä, että Tuorila tuntee paljon ruokasieniä, joita hän vieläpä kerää itse luonnosta.

– Hetkeksi metsästäjä-keräilijä-asetelma keikahti päälaelleen, kun afrikkalaiset kuulivat, että kerään luonnosta ruokaa.

Maalaistalon kasvatti inhosi lapsena lihapullia

Tuorilan lapsuudenkoti oli Sata-Hämeessä, Urjalan ja Punkalaitumen rajalla, missä oli äidin sukutalo ja iso perhe. Siellä hän oppi monia maalaistalon töitä kahden veljensä rinnalla.

– Muistan elävästi sen, kun sain maidon tulemaan lehmän utareesta ensimmäisen kerran. Taisin olla 5-vuotias.

Lapsuuden kotitalossa osallistuttiin heinäntekoon koko maatalon asukkaiden voimin.

– Heinäpellolle otettu eväs oli joko täytekakkua tai sitten talkkunaa, jota oli aina kesäisin tarjolla.

Helyn varhaisimpia hajumuistoja oli piimä, jonka hajusta hän ei pitänyt. – Hapan haju oli kauhea, mutta join maitoa ja juon sitä edelleen.

Toinen lapsuuden inhokkiruoka oli lihapullat, joissa oli sipulin paloja. – Niitä pakenin itkien ruokapöydän alle.

– En kyllä lapsena välittänyt kauheasti ruuasta, enkä ymmärtänyt miksi pitää syödä, sanoo arvostettu ruokaprofessori, joka laittaa nykyään mielellään ruokaa - jopa isoille seurueille kotonaan.