Hyppää pääsisältöön

Elämän hinta – Kuinka monen euron arvoiseksi arvioisit elämäsi?

Logo: Rahat ja henki
Logo: Rahat ja henki Kuva: Tuuli Laukkanen / Yle grafiikka,rahat ja henki

Koronakausi sai yhden jos toisenkin mittaamaan ihmishenkiä rahassa. Onko tulos nyt selvä ja hintalappu liimaamista vaille valmis?

Kivun ja säryn hinta

Miten arvioisit oman elämäsi hintaa? “En ole hirveästi miettinyt”, naurahtaa kysymyksestä yllättyneenä vahingonkorvauksiin ja vakuutuksiin erikoistunut asianajaja Jussi Laasonen. “Lähinnä näkisin, että ”vahingonkorvausmielessä” elämäni arvo olisi rahallinen korvaus, joka turvaisi lasteni ja puolison elannon."

Vahingonkorvaus on hassu sana. Ihan kuin vahingon voisi korvata rahalla. Tietysti rikkoutuneen tavaran tilalle voi ostaa hyvässä lykyssä tismalleen toisen samanlaisen. Mutta kun ihminen menee rikki tai peräti kuolee, voiko sitä rahalla korvata?

“Sitä kärsimystä ja tuskaa, jota tuntisin, jos menettäisin läheisen ihmisen, ei mikään summa voisi korvata”, myöntää asianajaja Jussi Laasonen. Hän kertoo ajatelleensa asiaa omalta kohdaltaan silloin, kun vahingonkorvauslakiin 2000-luvun alussa tuli säännös henkisen kärsimyksen korvaamisesta läheisen henkilön kuoleman johdosta."

Sitä kärsimystä ja tuskaa, jota tuntisin, jos menettäisin läheisen ihmisen, ei mikään summa voisi korvata.― Jussi Laasonen

Jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, vainajan läheiset on oikeutettu korvauksiin henkisestä kärsimyksestä. “Maksetut korvaukset ovat olleet suuruudeltaan 10 000 - 25 000 euroa.” Miltä se vahingonkorvauksiin perehtyneen juristin korvissa kuulostaa? “No onhan summa sinänsä pieni. Itse ajattelen, että henkistä kärsimystä on todella vaikea rahalla kompensoida.”

“Kuolemaan liittyen vahingonkorvauksina maksetaan hautauskustannukset. Lisäksi jos menehtyneellä on ollut elätettäviä, vahingon aiheuttaja on velvollinen korvaamaan elatuksen menetys vahingonkorvauksena”, Laasonen selittää.

Jos henkikulta säilyy mutta vaikkapa käsi tai jalka menee, Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan taulukoista löytyy tarkka summa vahingonkorvaukselle.

“Tietysti on arvo sinänsä, että ihminen voi saada vahingonkorvausta käytännön elämää helpottamaan, sillä asioiden hoitamisesta syntyy kuluja", Laasonen toteaa. “Esimerkiksi lääkärikulut ja ansionmenetykset on kohtuullisen helppo laskea.”

Myös Liikennevahinkolautakunta kertoo summan, jolla vahinko korvataan. Mutta ei sillä kättä tai jalkaa pystytä korvaamaan.

Henkilövahingosta aiheutuvaa kipua ja särkyä korvataan myös. “Nykyisin se on laissa nimeltään Tilapäisen haitan korvaus. Minusta kipu ja särky oli kyllä havainnollisempi.” Niidenkin summat löytyvät samoista taulukoista.

Mitä kipu maksaa? Miksiköhän onnettomuutta pyritään korvaamaan juuri rahalla, vakuutuksilla ja vahingonkorvauksilla? Ehkäpä se kertoo yhteiskunnasta ja arvoista. Ei siihen taida sen paremmin kyetä mikään muukaan.

Itsensä elättäminen käy kalliiksi

Nykysuomalaisen elämä käy koko ajan kalliimmaksi. Perustarpeiden lisäksi koemme tarvitsevamme yhtä sun toista, joista huomaamattamme kertyy melkoinen summa.

“Maksamme Netflixistä, Spotifystä, tämän tyyppisiä menoja on koko ajan enemmän”, muistuttaa vanhempi neuvonantaja Anu Raijas Suomen Pankista Rahat ja henki -sarjan jaksossa Kulutan - siis olen.

“Jos joku olisi vaikka kymmenen vuotta sitten sanonut, että maksamme tällaisista palveluista, olisimme nauraneet, että ei ikinä!”

Monen nuoren työnarkomaanin ja yrittäjän arkea ajaa koukuttava ja krooninen massinhimo.― Mika Niemi

“Olemme aika helppoja koukuttamaan erilaisiin asioihin ja maksamaan niistä”, Raijas toteaa ja lisää, että sosiaalisuudella on helppo houkutella: kun kaikki muutkin. Tavaralla tai palvelun käytöllä voimme tuntea kuuluvamme joukkoon."

Itsensä elättäminen käy ihmiselle kalliiksi. Jos vain annamme periksi sille aina vain lisää kinuavalle sisäiselle äänellemme. Noutolatte! Ripsihuolto! Tonnin kengät!

“Monen nuoren työnarkomaanin ja yrittäjän arkea ajaa koukuttava ja krooninen massinhimo”, kirjoittaa Kauppalehden blogissaan hallitusammattilainen Mika Niemi. Tulotason kohotessa myös “maku muuttuu rahan myötä. Einesruoka ei enää maistu hyvältä ja kotikaan ei tunnu viihtyisältä Ikean kalusteissa. Ja kierre jatkuu…”

Tutkimusten mukaan varsinkin alle 40-vuotiaiden Y-sukupolvi on kasvanut täydellisyyden tavoitteluun, joka estää heitä olemasta onnellisia, kirjoittaa Tuukka Tervonen Helsingin Sanomien tiedesivulla (HS 18.6.2020). Onnellisuudesta on tullut menestymisen mitta, sanoo tutkija Ilona Suojanen. Suojanen puhuu esimerkiksi vähittäismyyntiterapiasta, jossa ihminen yrittää ostaa onnellisuutta.

Kyse ei ole tarpeista, vaan haluista. “Jano on tarve, joka pitää tyydyttää, jotta pysymme hengissä”, konkretisoi Anu Raijas. “Sen sijaan, että valuttaisimme vettä hanasta, markkinat ja kaupallinen ympäristö saa meidät ostamaan makuvesiä ja vitamiinijuomia, jotka maksavat monta euroa pullo.” Kippis!

Kallis lapsi?

Vanhan sanonnan mukaan on lottovoitto syntyä Suomeen. Jonkun mielestä lottovoitto tarvitaankin, jotta täällä on varaa elää. Vai montako euroa elämä maksaa?

Jos lapsi olisi panos rahamaailmassa, häntä kutsuttaisiin aivan varmasti riskisijoitukseksi. Kun vanhemmat eivät voi tietää etukäteen, mitä parinkymmenen vuoden aikana ja myöhemminkin sijoituksesta kehkeytyy.

Tuskin omatkaan vanhempamme ovat vielä saaneet sijoittamiaan rahoja pois. Harva meistä kuitenkaan päätyy NHL:ään tai formuloihin, tai mitä niitä isopalkkaisia hommia on, joissa vanhemmille korvataan kaikki menneet vaivat ostamalla hulppea merenrantahuvila.

Paljonko elämä maksaa ensimmäisten 18 vuoden aikana?

1 500 - 2 000 euron edestä tavaraa omistaa vasta kolmen kuukauden ikäinen Emilian ja Pyryn vauva, vanhemmat arvioivat Rahat ja henki -sarjan jaksossa Tervetuloa maailmaan uusi kuluttaja! Kallein ostos, yhdistelmävaunut ratasosineen ja turvakaukaloineen, maksoi vähän päälle tonnin. Äitiyspakkauksesta saatiin perustarvikkeita ja vaatteita on tullut myös lahjaksi. Hoitoalusta vauvalle tehtiin keittiöremontin jämäpuusta.

Toimihenkilöjärjestö STTK:n teettämän kyselyn mukaan jopa viidennes nuorista aikuisista epäröi lasten hankintaa taloudellisten syiden vuoksi. Työelämän epävarmuus ja toimeentulon riittävyys mietityttävät varsinkin naisia. Onko lapsesta tulossa luksusta, johon kaikilla ei ole varaa?

Lapsen saattelemiselle synnytyssairaalasta täysi-ikäiseksi tulee hintaa 130 000.

Ennen kuin vauva kasvaa isoksi ja lennähtää pesästä, vanhemmilla on muutamakin kauppareissu edessä. Vieläkin naurattaa se ystäväni Stockmannin lastentarvikeosastolla myyjän suusta kuulema lausahdus ystävän kauhistellellessa käytetyn auton verran maksavien lastenvaunujen hintaa: “Toiset haluavat lapselleen vain parasta!”

Alle kouluikäisen lapsen elättämiseen kuluu noin 220 euroa kuussa, teiniin uppoaa noin 500 euroa, laskee kohtuullisen elämän minimibudjetin mukaan Kuluttajatutkimuskeskus. Poikien kulut ovat tyttöjä suuremmat - jääkaapin ovi käy eikä housuista jää kierrätettävää.

130 000 euroa tulee hintaa lapsen saattelemiselle synnytyssairaalasta täysi-ikäiseksi, laski Iltalehti jo vuonna 2013 Stakesin ja Tilastokeskuksen laskelmiin nojautuen.

Todelliset kulut ovat vielä paljon suuremmat. Verovaroin tuotettujen palveluiden todellinen hintalappu jää usein käyttäjiltä pimentoon. Päivähoito, koulu, terveydenhuolto neuvoloineen, sairaanhoito, uimahalli, kirjasto, leikkipuisto, julkinen liikenne...listaa on helppo jatkaa.

Elämä kallis, lapsi sikakallis, lausuu Kalevan blogissaan oululaisisä Ville Koivuniemi ja laskee, että yhteiskunnan varoja kuluu lapsen elämään 100 000 euroa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

Ja entä sitten, jos elämä ei saa edes alkuaan ilman matkalaukullista kahisevaa?

Yksityisen hedelmöityshoitoklinikan hinnastossa kaikki on lueteltu ja hinnoiteltu erikseen lähtien ensikäynnistä erikoislääkärillä. Jokainen ultraäänitutkimus maksaa erikseen kolminumeroisen summan. On vaikea saada tolkkua, paljonko hintaa lopulta kertyy, kun pelkkä hedelmöityshoitokerta maksaa nelinumeroisen summan, joka alkaa 5:llä.

Ja entä lainakohdun hinta? Suomenkielinen verkkosivu kertoo hintojaan vuodelta 2018. Sijaissynnytys Ukrainassa 44 000 euroa, Yhdysvalloissa 65 000 euroa. Suomessa kohdunvuokraus on nykyään laitonta.

Arvotaan arvokkain sairas...

Olisiko 7 miljoonaa euroa elämästä liian kova hinta? Tai 51 000 euroa? Vaikeita kysymyksiä vastattaviksi. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Paul Lillrank kummasteli poikkeusajan Hesarissa (10.5.2020), että koronakuolemia on Suomessa haluttu torjua hänen mielestään “hinnalla millä hyvänsä”.

Lillrankin mukaan koronaviruspotilaan yhdestä elinvuodesta maksetaan terveydenhuollossa melkein puoli miljoonaa euroa, kun yleensä lisäelinvuoden hinnan ylärajana on pidetty 30 000 - 50 000 euroa. Miksi yhden koronakuoleman estäminen saa maksaa jopa 7 miljoonaa euroa?”, Lillrank kysyy.

Ei käy kateeksi rajallisia rahavaroja terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa jakavia ihmisiä. Kenen henki on toista arvokkaampi, kenelle riittää resursseja ja kenelle ei?

Lääketiede kehittyy hurjaa vauhtia ja tuo markkinoille entistä tehokkaampia ja samalla kalliimpia lääkkeitä. Sisätautiopin professori emeritus Amos Pasternack pohtii Fimean verkkojulkaisu SIC:ssa eettisiä ongelmia lääkehoidosta päätettäessä.

Priorisointi auttaa pitämään kustannukset aisoissa, mutta pakottaa tekemään mahdottomia valintoja. Usein kuultu arviointiperuste on elämänlaatu. Pasternack osoittaa, että sen määritteleminen ulkopuolelta on vaikeaa, sillä siihen vaikuttaa niin ihmisen arvomaailma, eletyn elämän jättämät jäljet ja jäljellä olevan elämän odotukset. Kuolemansairaalle lyhytaikainen hyöty hoidosta voi olla merkittävä asia, vaikka laatupainotteinen elinvuosilaskelma tuottaisi huonon tuloksen.

Ratkaiseeko prioirisoinnissa potilaan ikä, hoitoontulojärjestys tai kenties sosiaalinen asema? Tai jos sairaus on itse aiheutettu? Ainoa eettisesti oikeudenmukainen säännöstelyn menetelmä olisi arvonta, kirjoittaa emeritusprofessori Pasternack.

Kuolema tasaa tilit?

Suomessa kuolee noin 50 000 ihmistä vuodessa. Olisiko elämän hintalappu liimattu lähdön hetkeen? Liikenneviraston taulukosta se löytyy, euromääräinen elämän hinta: 2,4 miljoonaa euroa vuonna 2013. Se on elämän menettämiselle laskettu hinta: taulukon nimi on Henkilövahinkojen ja eri onnettomuustyyppien yksikköarvot ja sarakkeen otsikko kuolema.

Aina avulias Wikipedia rientää hätiin määrittelemään elämän hintaa. Se kertoo, että ensimmäinen laskelma elämän hinnasta rahassa mitattuna löytyy 1960-luvulla julkaistusta tutkimuksesta Yhdysvalloissa, missäpä muuallakaan. Sen mukaan 35-vuotiaan valkoisen miehen hinta oli vajaa 120 000 dollaria ja se saatiin laskemalla loppuelämän tulot. Sittemmin laskukoneista alkoi tulla ihan toisenlaisia lukuja. Yhden elämän hinnaksi on muodostunut 6 - 8 miljoonaa dollaria.

Sodassa ihmishenki lienee kaikkein arvottomin, laskee Uuden Suomen kolumnissaan yrittäjä ja työyhteisövalmentaja Markku Pykäläinen tarkastellessaan ihmisen elämän hintaa sellaisissa globaaleissa ilmiöissä kuten sodat, aliravitsemus, liikenne ja nautintoaineet.

Onko ihmisten käsitys oman elämänsä arvosta laskemaan päin?

Pykäläisen teksti on ravistelevaa esimerkiksi hänen todetessaan, että yhteiskunnat jopa maksavat tappamisesta. Entä nälänhädän vaatimien päivittäisten 100 00 uhrin arvo, kun nälänhädän poistaminen maksaisi murto-osan koronan alkumetreillä julkaistujen talouden tukipakettien summasta?

Elämän hinnan selville saamiseksi on kehitetty erilaisia laskukaavoja. DALY-arvo kertoo sairauden vuoksi menetettyjen toimintakykyisten vuosien määrän väestötasolla. Kun se kehitettiin 1990-luvulla, aliravitsemus oli kärjessä terveyttä uhkaavana ja ennenaikaisia kuolemia aiheuttavana tekijänä. Sittemmin vauraiden maiden ihmisten elämänvalinnat ovat nousseet suurimmiksi terveysuhkiksi: korkea verenpaine, tupakkaa ja alkoholia, liian vähän hedelmiä ja vihanneksia. Onko valinnoista pääteltävissä, että ihmisten käsitys oman elämänsä arvosta on laskemaan päin?

“Sanomme, että ihmisen elämän arvo on yhtäläinen, luovuttamaton ja ehdoton”, kirjoittaa pappi ja tietokirjailija Hilkka Olkinuora.

“Silti meistä jokainen on arvioitu, hinnoiteltu ja ehdollistettu. Ihmisen hyöty on hänen hintansa”, hän pukee kolumnissaan sanoiksi sen, minkä kaikki näkevät kuin keisarin uudet vaatteet. “Oman hintansa suhteen ihminen on peräti avuton. Kuten talousasioissa usein: Suljemme silmämme ja toivomme parasta.”

Päivi Leinon audiosarja Rahat ja henki on kuunneltavissa Yle Areenassa.