Musiikin moniottelija Aija Puurtinen: ”Musiikillisesti olen saanut toteuttaa itseäni enemmän kuin osasin unelmoida”

Muusikko Aija Puurtisen laulu- ja soittotyyliä ei voi niputtaa yhden genren alle. Parhaiten hän viihtyy sekä esiintyjänä että laulajana omien sävellyksiensä musiikillisessa maailmassa. Aijan musiikissa elävät monenlaiset tyylit niin, että välillä siitä tunnistaa suomalaisen kansanmusiikin, folkin, puuvillapeltojen bluesin, soulin, gospelin, rockin tai jopa tangon vivahteita.

Kuusi kuvaa muusikko Aija Puurtisen elämästä

– Joku tykkää siitä, että laulan finglishin kielellä Amerikan suomalaisten siirtolaisten tarinoita, toiset eivät halua päästää minua pois Honey B & T-bones -yhtyeestä ja osa yleisöä haluaa, että laulan Keltaisen talon ullakon -lauluja, kuvailee Aija monipuolista musiikkiaan.

Juvalla syntynyt musiikkipedagogi soittaa, laulaa, säveltää sekä opettaa Sibelius-Akatemiassa oman musiikkiuransa ohella.

Aija Puurtinen teki vuonna 2010 Suomen ensimmäisen taiteellisen tohtorintutkinnon laulufraseerauksesta ja äänenkäytöstä rytmimusiikissa.

Vuosien varrella hän on toiminut solistina useissa kokoonpanoissa. Honey B & T-bones -yhtyeen laulaja-basisti hänestä tuli 1980-luvulla.

Basistiura alkoi tuurauskeikasta

– Oli täysin sattumaa, että minut buukattiin basistiksi Honey B & T-bonesin keikalle, sillä oikea basisti ei tullut treeneihin. Niinpä opettelin kahden viikon aikana tunnin setin keikkaa varten.

Honey B and the T-bones Kuva: Aija Puurtisen kotiarkisto Aija Puurtinen,Kuusi kuvaa,Honey B & T-Bones,Esa Kuloniemi,Ismo Puurtinen

Bassokitara oli Aijalle uusi instrumentti, mutta se tuntui pianon jälkeen sopivan hänelle.

–Tykkäsin siitä, että se on maskuliininen ja painava instrumentti, ja siihen oli helppo kiinnittyä. Aluksi Puurtinen lauloi yhtyeen taustoja, mutta pian yleisö alkoi vaatia, että ’tyttö saisi laulaa’.

– Vaikka en ollut pääsolisti, niin aika pian nousin bändin keulakuvaksi, sanoo tiikerisilmäinen Aija, joka tarjosi räväkän lavaesiintymisen soittaen bassokitaraa ja laulaen samanaikaisesti.

Musiikillista lahjakkuutta kannattaa ohjata ja auttaa oikeaan suuntaan

Vuonna 2002 Helsingin Musiikkitalon paikalla oli vielä VR:n punatiiliset makasiinit, joissa järjestettiin nuorisotapaamisia, klubikeikkoja ja kirpputoreja. Myös Puurtisen koko perhe kävi myymässä kirpputorilla vanhaa tavaraa.

Aija Puurtinen sylissään Mooses-poikansa. Kuva: Aija Puurtisen kotiarkisto Aija Puurtinen,Kuusi kuvaa,Mooses Kuloniemi

Honey B & T-bonesin 20-vuotiskiertue alkoi melko pian Mooseksen syntymän jälkeen, mutta hän oli mukana hoitajansa kera.

– Kipuilin jonkin verran sen kanssa, milloin olin äiti ja milloin taas vetävä rokkistara, sanoo Aija, joka koki äitiyden 42-vuotiaana.

Muusikkoperheessä varttunut Mooses on kuunnellut ikänsä monenlaista musiikkia.

– Hän on saanut aloittaa laadukkaan musiikin opiskelun ensin klassisella pianonsoitolla. Sitten hän on jatkanut Cantores Minores -kuorossa sekä Sibelius-Akatemian Jazzosaston nuorisokoulutuksessa.

– Nykyään 18-vuotias Mooses Kuloniemi on tuurannut Honey B & T-bonesin vakituista rumpalia sekä soittanut muissakin kokoonpanoissa äitinsä Aija Puurtisen ja isänsä Esa Kuloniemen rinnalla.

– On huikeaa nähdä itseään lapsessa, sillä tunnistan omia piirteitäni ja tapojani, joita Mooses on ominut minulta, sanoo Aija.

Musiikillinen lapsuudenkoti Juvalla

Aijan vanhemmilla oli Juvan maalaismaisemassa sekatavarakauppa ja kauppa-auto, joka kiersi myymässä ruokaa ja muita tarvikkeita.

– Aloitin jauhopussien pakkaamisen noin 5-vuotiaana. Myöhemmin täytin kaupan hyllyjä, autoin siivoamisessa ja olin jopa tiskin takana myymässä.

Puurtisen kyläkaupan hoitamiseen osallistui jossakin vaiheessa koko 9-lapsinen perhe vanhempien ohella.

Puurtisen suurperhe sekatavarakaupassa Juvalla. Kuva: Aija Puurtisen kotiarkisto Kuusi kuvaa,Aija Puurtinen

Kiinnostus musiikkiin kumpuaa Aijan lapsuudesta. Puurtisen isä oli suuri tanssi- ja laulumusiikin ystävä. Hän soitti haitaria kuten myös Aijan kummisetä, joka toimi kanttorina. Äidilläkin oli hyvä lauluääni.

– Muistan miten vaikuttunut olin siitä, että kummisetäni eläytyi soittamiseen niin tunteikkaasti.

Juvalla oli tanssilava Valtatie 5, missä Aijan isä piti kahvilaa.

– Viikonloppuisin autoin isääni kahvilassa ja pääsin palkkioksi kuuntelemaan 1970-luvun tunnetuimpia rokki- ja iskelmämusiikin bändejä, jotka soittivat tanssilavalla.

Puurtisen kotiin hankittiin piano 1960-luvun puolivälissä. – Soitin pianoa paljon korvakuulolta ja improvisoin, sillä en osannut nuotteja. Kuuntelin siskoni Päivin pianonsoittamista ja opin paljon seuraamalla hänen edistymistään.

Vain 15-vuotias Aija pääsi Kuopion musiikkilukioon, missä musiikki aukesi hänelle ihan uusissa sfääreissä. – Siellä opin nuotitkin kunnolla!

Aija innostui musiikista niin paljon, että jatkoi musiikin opiskelua Lahden konservatorion kautta Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolle.

– Olen saanut toteuttaa itseäni musiikillisesti enemmän kuin osasin kuvitella.

Aija Puurtisella on vielä haaveita ja suunnitelmia, mutta hän sanoo olevansa erityisen kiitollinen siitä, että on saanut säveltää musiikkiteatteriin kappaleita, dokumenttielokuviin ja televisioon musiikkia sekä mm. tehdä klassisen musiikin tilausteoksia.

Lue myös
Flinkkilä & Tastula: Musiikki toimii keskustelukumppanina