Länsi-Afrikan Beninissä perinteinen animistinen voodoo-uskonto on virallisessa asemassa ja osa ihmisten arkea. Kyseessä on monimuotoinen uskomusjärjestelmä, jonka todellisuus on kaukana stereotypioista neulojen pistelystä nukkeihin. Afrikkalaisperäisten kristillisten kirkkojen suosion kasvu on pienentänyt voodoon elintilaa, kirjoittaa Juho Takkunen.
Guineanlahden rannalla sijaitsevassa beniniläisessä Grand-Popossa palmupuut huojuvat tuulessa ja mopotaksit kaasuttavat pitkin kylänraittia. Raitin varrella sijaitsevassa keltaseinäisessä talossa toimii suomalainen kulttuurikeskus Villa Karo, jossa vietän kaksi kuukautta stipendiaattina voodoohon perehtyen.
Kun voodoo-kultin jäsen ja fasilitaattori Richard Akakpo kuljettaa minut mopollaan Grand-Popon vanhaan kyläkeskukseen Gbéconiin, pinnan alta paljastuu toisenlainen todellisuus. Yhden kivirakennuksista maalattiaisessa salissa on alkamassa seremonia, johon osallistuvat naiset ovat kietoutuneet valkoisiin kankaisiin. Heillä on kaulassaan ja ranteissaan värikkäitä helmiä. Seuraamassa on joukko naisia, miehiä ja pieniä lapsiakin.
Rituaali alkaa tanssilla ja yleisön rytmikkäillä taputuksilla. Sisään astelee jonossa tanssien naisia, joiden päiden ympärille on kiedottu vesikasvien lehtiä. Seremonia jatkuu laululla ja rytmisoitinten kahinalla.
Akakpo kertoo, että rituaalilla kunnioitetaan voodoo-jumaluus Lankpania ja muistellaan mina-kansan vaellusta Ghanasta nykyisille asuinsijoilleen Togoon ja Beniniin yli 400 vuotta sitten. Kun nykyisten minojen esi-isät kulkivat viholliskansojen hallitsemien maiden läpi, sodan jumala Lankpan suojeli heitä harhauttamalla vihollista vesikasvinaamioilla.
Papitar Adogbagbe Djegnonsin johtamassa orjuusseremoniassa muisteltiin orjia ja beniniläisiä orjanmetsästäjiä. Djegnonsi on johtanut voodoo-rukoushuonetta Beninin Grand-Popossa vuodesta 1983. Kuvaaja: Juho Takkunen
Monimuotoinen ja joustava järjestelmä
Historiallisessa Ouidahin kaupungissa Grand-Popon itäpuolella elävät vahvana voodoon perinteet ja orjakaupan historia. Ouidah oli 1400–1800-lukujen transatlanttisen orjakaupan aikana tärkeä satamakaupunki, josta afrikkalaisia orjia laivattiin Atlantin toiselle puolen. Hengissä selvinneet orjat veivät voodoon mukanaan Beninistä Haitille.
Ouidahin turistien suosimassa Pyton-temppelissä asuvat voodoolle pyhät pytonkäärmeet. Kesyt käärmeet saavat vaellella vapaasti ja vierailevat silloin tällöin lähistöllä asuvien ihmisten kodeissa, pytoneista huolehtiva temppelinvartija Dangbè-non kertoo haastattelussani.
Osa tutkijoista arvioi, että pyton-kultti on syntynyt itsenäisesti Beninin alueella, Etelä-Aasiassa ja antiikin Egyptissä. Toiset taas kannattavat teoriaa, että usko käärmeen pyhyyteen olisi saanut alkunsa joko Egyptistä tai Aasiasta ja levinnyt Länsi-Afrikkaan (lähde: Joseph Williams: Voodoo and Obeahs, 2018).
Pyton-temppeliä vastapäätä toisella puolella katua kohoaa katolinen basilika, jonka ovat rakentaneet ranskalaiset siirtomaaisännät 1900-luvun alussa. Dangbè-non korostaa, että Beninissä uskonnot ovat eläneet jo kauan rinnakkaiseloa sopusoinnussa.
Voodoosta oppimateriaalia laatinut uskontotieteen tutkija, Helsingin yliopiston dosentti Kati Mikkola toteaa, että voodoo on joustava uskomusjärjestelmä. Se on kyennyt mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja sulauttanut itseensä piirteitä myös muista uskonnoista. Tässä piilee yksi selitys sille, että voodoo on säilyttänyt animistiseksi uskonnoksi poikkeuksellisen vahvan aseman etenkin Beninissä.
– Meren jumalan Mami Watan alttarilla voi olla Neitsyt Marian kuvia tai hindupatsaita, ja Jeesus voidaan mainita voodoo-rukouksissa, Mikkola havainnollistaa.
Uskonnollinen tieto on luonteeltaan osin salaista. Tämän takia voodoosta on olemassa vain vähän kirjallista materiaalia. Perinteen hallitsevat voodoo-papit haluavat suojella omaa asiantuntemustaan ja tuottoisaa elinkeinoaan sairauksien parantajina.
Poliisista tuli voodoo-pappi
Yksi parantajapapeista on syrjäisessä Todjonoucoinin kylässä kanojen ja vuohien keskellä asuva Grand-Popon voodoo-kultin päällikkö Améhou Dagué. Hän on ukkosen jumalan Heviosson, maan ja tartuntatautien jumalan Sakpatan sekä järvien ja jokien jumaluuden Avlékétén seuraaja.
Dagué työskenteli aikaisemmin poliisina ja mopokuskina ja kuului evankeliseen herätysliikkeeseen. Sitten hän kuuli voodoon kutsun. Kun Dagué palasi kyläänsä, hänet vihittiin voodoo-papiksi.
– Voodoossa on jotain sellaista, mitä ei voi selittää, Dagué sanoo.
Kola-seremonioissa kunnioitetaan pyhää kolapuuta. Esillä on sen siemeniä eli kolapähkinöitä. Video on seremoniasta lähellä Grand-Popoa. Kuvaaja: Emmanuel A. Aïko
Entinen poliisi esittelee kotinsa takapihalta löytyvien yrttien vaikutuksia. Hän kertoo, että hieromalla tietynlaisia lehtiä silmiin hän voi nähdä ja kuulla, mitä voodoo-jumalat sanovat. Tietyt yrtit kuulemma auttavat naisia saamaan lapsia ja vauhdittavat raskausaikaa.
Dagué tekee myös Fâ-ennustuksia, joissa tulkitaan ihmisten menneisyyttä tai tulevaisuutta maahan heitettyjen kaurisimpukoiden muodostamista lukuyhdistelmistä.
– Esi-isämme ovat harjoittaneet voodoota, joten mekään emme voi jättää sitä. Evankelisen liikkeen ovat tuoneet tänne ulkomaalaiset, mutta me emme ole ulkomaalaisia omassa maassamme, Dagué sanoo.
Kristinuskon liikkeet vievät tilaa voodoolta
Tapaan Beninissä voodoota syvällisesti tuntevan ranskalaisen dokumentaristin ja kuvajournalistin Bruno Jouanin. Hänen mukaansa evankelisten herätysliikkeiden tulo Beniniin on ajanut perinteistä voodoo-uskontoa viime vuosikymmeninä ahtaalle.
– Voodoo-rukoushuoneita on kadonnut evankelisten liikkeiden aiheuttaman paineen takia, Jouan sanoo.
Kristilliset herätysliikkeet ovat luoneet yhteyksiä vallan ylimmille portaille saakka. Beninin edellinen presidentti Thomas Boni Yayi toimi samanaikaisesti pastorina helluntaikirkossa.
Juho Takkunen pääsi todistamaan vaikuttavaa zangbeto-rituaalia Grand-Popon Gbéhoué Pédah’n kylässä. Kuvaaja: Juho Takkunen
Vielä 1950-luvulla voodoo-papeilla oli enemmän valtaa yhteiskunnallisessa elämässä ja järjestystä kaduilla valvoi voodoo-uskonnon perinteinen zangbeto-poliisi. Nykyään saman asian ajavat maalliset poliisivoimat.
– Katolinen kirkko ja evankeliset liikkeet halusivat muuttaa järjestelmää. Kaikki sai alkunsa siirtomaa-ajasta ja lähetystyöstä, Jouan tulkitsee.
Kati Mikkola arvioi, että suuremman uhan voodoolle muodostavat katolisen kirkon sijaan Afrikassa syntyneet karismaattiset kristilliset liikkeet, kuten Beninissä suosittu Celestial Church of Christ. Ne ovat omaksuneet rituaaleihinsa voodoon piirteitä, mikä ilmenee esimerkiksi musiikissa, tanssissa ja transsiin vajoamisissa. Samalla liikkeet vetävät tiukan opillisen rajan voodoon ja kristinuskon välille ja opettavat, että voodoo-henget ovat paholaisesta lähtöisin.
– Afrikkalaisperäiset karismaattiset liikkeet tarjoavat niin sanotusti koko paketin: elämyksellisen uskonnon harjoittamisen ja kristillisen lupauksen tuonpuoleisesta pelastuksesta, Mikkola sanoo.
Gbéhoue Pédah’n Zangbeto-seremoniassa nähtiin villejä syöksähdyksiä ja heinäkasoilta näyttävien zangbeto-henkien pyörimistä. Kuvaaja: Juho Takkunen
Lyhyen ja pitkän tähtäimen strategia
Suosittu sanonta Beninissä kuuluu, että tunnustaapa kukin mitä uskontoa hyvänsä, yöllä kaikki harjoittavat voodoota.
Huomasin voodoon kovan suosion itsekin radiodokumenttia tehdessäni. Moni korosti, ettei voodoo voi kadota, sillä sitä on harjoitettu Beninissä jo vuosisatojen ajan.
Myös tutkija Kati Mikkola näkee voodoon nykyisen aseman Beninissä yhä vahvempana kuin Bruno Jouan. Voodoon seuraajiin kuuluu paitsi maaseudun ihmisiä, myös koulutettuja kaupunkilaisia. Voodoolla on Beninissä virallinen asema, ja perinteistä uskontoa on käytetty kansallisen identiteetin rakentamisessa.
Merkitystä on myös sillä, että voodoo on käytännönläheinen uskonto, joka liittyy tiiviisti ihmisten arkeen. Beniniläisistä monet yhdistelevät kristinuskon ja voodoon harjoittamista.
– Moni ajattelee, että heillä on pitkän ja lyhyen tähtäimen strategia. Jos haluat tässä hetkessä sopivan työpaikan tai puolison, voodoo-jumalten puoleen on hyödyllistä kääntyä. Kristinuskon kautta taas varmistetaan pidemmän tähtäimen tuonpuoleisuutta, Mikkola kuvailee.
Teksti: Juho Takkunen
Jutussa on käytetty lähteenä haastattelujen lisäksi muun muassa Sinikka Tarvaisen teosta Voodoo – afrikkalainen menestystarina.
Länsiafrikkalainen voodoo-uskonto
Animistisessa voodoossa (tai vodun, vodou) yhdistyvät Länsi-Afrikan fon-, ewe-, mina- ja joruba-kansojen uskomukset ja jumaluudet. Sen vaikutuspiiri ulottuu Länsi-Afrikassa Norsunluurannikolta Kameruniin asti.
Voodoon jumaluudet eli vodounit liittyvät usein luontoon. Esimerkiksi Mami Wata on meren jumala, Heviosso hallitsee ukkosta ja Sakpata on maan ja tarttuvien tautien jumala. Voodoon seuraajat uskovat, että ihminen voi vodounien välityksellä saada yhteyden luojajumalaan Mawu-Lisaan.
Voodoo siirtyi orjakaupan mukana Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, jossa uskomukset saivat uusia vaikutteita ja eriytyivät. Voodoo-sukuisia uskontoja harjoitetaan muun muassa Yhdysvaltain Louisianassa, Haitilla ja Brasiliassa (candomblé).
Arviot voodoo-sukuisten uskontojen seuraajien määrästä maailmassa vaihtelevat 50–80 miljoonan välillä.
Yöllä kaikki harjoittavat voodoota, Yle Radio 1 su 26.7. klo 18.00 ja Yle Areena.
