Anu Heikkinen
Yle
Saako hyvistä ja huonoista kouluista puhua? Onko ok shoppailla omalle lapselle paikka hyvämaineisesta koulusta? Entä mitä tapahtuisi, jos kaikki tekisivät niin? Vastaamassa Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius. Artikkeli on osa Kuuleeko koulu! -podcast-sarjaa.
Onko Suomessa hyviä ja huonoja kouluja?
Venla Bernelius:
"Mistä puhumme, kun puhumme hyvistä ja huonoista kouluista? Puhummeko siitä, kuka koulua käy eli oppilaiden sosioekonomisista ja etnisistä taustoista? Vai puhummeko koulun opettajista, koulurakennuksista, koulun hengestä vai oppimistuloksista? Nämä menevät monella usein suloisesti sekaisin.
Usein hyvän koulun kriteerinä pidetään oppimistuloksia. Ongelma siinä on se, etteivät ne kerro kovin paljoa koulun toiminnasta, sillä oppilaiden tausta ja erityisesti äitien koulutustaso vaikuttavat paljon oppimistuloksiin.
Mielestäni koulua pitäisi arvioida sillä perusteella, onko siellä motivoituneita opettajia töissä, onko koulurakennus oppimista tukeva ja ovatko resurssit kunnossa. Lisäksi on hyvä arvioida sitä, miten koulua johdetaan ja tukeeko koulu oppilaita yksilöllisesti ja heidän haluaan kuulua yhteisöön.
Suomessa koulujen laatu on kansainvälisesti mitattuna vieläkin tasaista ja hyvää. Yhteinen opetussuunnitelma ohjaa kaikkia kouluja ja opettajien koulutustaso on korkea. Valtaosa kouluista on julkisia kouluja ja yksityiskoulutkin ovat maksuttomia.
Suomessa koulujen väliset erot eivät ole niin suuria, että kouluvalinta ratkaisisi koko loppuelämän suunnan. Esimerkiksi Ranskassa on mallinnettu hyvin tarkkaan koulutuspolkuja, joita aukeaa tietyistä peruskouluista ja lukioista eliittiyliopistoihin.
Meillä näkyy kuitenkin huolestuttavia signaaleja. OAJ:n mukaan opettajien sairauspoissaolot ovat joissakin koulussa huomattavan korkeita, ja kyllähän se kertoo siitä, että opetustyö on raskaampaa joissakin kouluissa."
Miksi hyvistä ja huonoista kouluista ei kannattaisi puhua? Ja miksi asiasta pitää kuitenkin puhua?
"Hyvät ja huonot koulut on herkkä aihepiiri. Olen varovainen käymään keskusteluja aiheesta, koska asia on niin moniulotteinen ja hankala ja keskustelulla voi olla vakavia seurauksia.
Jos leimaamme jonkun koulun huonoksi, ruokimme samalla ajatusta, että jotkut koulut olisivat välteltäviä kouluja. Silloin saadaan helposti aikaan voimakkaampi välttelyn kierre eli ongelma pahenee entisestään. Kun puhumme huonoista kouluista, puhumme myös niistä ihmisistä, jotka sitä käyvät tai ovat siellä töissä. Oppilaat kuuntelevat korvat höröllä näitä keskusteluja ja saattavat itsekin puhua, että “en mene tuohon yläasteelle, kun se on sairaan surkea”.
Ymmärrän myös opettajien huolen ja turhautuneisuuden näiden keskustelujen äärellä. Jos koulussa tehdään hyvää työtä, opettajat ovat tosi motivoituneita ja kaikki resurssit ovat kunnossa, mutta koulu vaan sattuu sijaitsemaan sellaisella alueella, jossa on korkea työttömyysprosentti ja keskimääräiset vuositulot 14 000 euroa, niin on varmasti turhauttavaa, jos koulu leimataan oppilaiden perhetaustojen takia huonoksi.
Meidän on kuitenkin pakko keskustella koulujen laatueroista ja ongelmista, koska muuten ei tiedetä minkälaisia pulmia meillä on eikä niitä uskalleta sanoa ääneen. Poljemme itseämme syvemmälle suohon tietämättä minne ollaan menossa."
Miksi osa opettajista karttaa varakkaiden asuinalueiden kouluja? Kuuntele Kuuleeko koulu! -podcast-jakso hyvistä ja huonoista kouluista:
Miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua?
Venla Bernelius:
"Erittäin hyvä kysymys. Tosin jatkokysymys siihen on: mitä seuraa, jos kaikki vanhemmat yrittäisivät valita lapselleen parhaan koulun? Kuka jää sinne huonoimpaan? Kenet valitsija haluaisi sinne huonompaan kouluun? Ja silloin ollaankin jo vaikeamman kysymyksen ääressä. Harva haluaa ajatella sitä tuota kautta. Aina on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta valita.
Tottakai vanhemmilla pitää olla oikeus vaatia, että heidän lapsensa koulu on loistava koulu, eikä pelkästään hyvä. Meidän on vaikea mennä sanomaan yhdellekään vanhemmalle, ettei sinulla ole oikeutta haluta ja varmistaa lapselle mahdollisimman hyvää elämänpolkua.
Vanhemman on kuitenkin mahdotonta ratkaista sitä ristiriitaa, että hänen pitäisi valita oman lapsen etu ja toisaalta pitää solidaarisesti kaikista huolta.
Jos alamme hyväksyä systeemin, jossa osa kouluista on hyviä ja osa huonoja, luomme väistämättä kahden kerroksen yhteiskuntaa. Miksi meidän pitäisi hyväksyä se? Voisihan meillä olla tilanne, jossa jokainen lähikoulu on aidosti hyvä koulu.
En usko, että kukaan suomalainen hyväksyisi sitä, että meillä olisi tosi hyviä ja huonoja sairaaloita. Jos joutuisit jalkaleikkaukseen huonoon sairaalaan, sinulta voisi puuttua jalka sen jälkeen. Kyllähän me odotamme keskeisiltä julkisilta instituutioilta hyvää laatua."
Miksi "samalla kauhalla kaikille" ei enää toimi?
"Suomessa on haettu tasa-arvoista koulujärjestelmää sen kautta, että kaikille kouluille annetaan tasa-arvoisesti saman verran resursseja. Kaikille tarjotaan yhtä hyvää.
Mutta jos halutaan varmistaa kaikille oppilaille samanlaiset mahdollisuudet, vanha malli ei enää riitä. Koulujen saamaa rahoitusta pitää porrastaa enemmän sen mukaan, mitkä niiden haasteet ovat. Entä jos terveydenhuollossa jokaista potilasta hoidettaisiin kolmella sadalla eurolla riippumatta vaivasta? Toinen hakee hoitoa nuhaan ja toisella on leikkausta vaativa välilevyn pullistuma. 300 euroa riittää toiselle hyvin ja jää ylikin ja toinen jää ilman hoitoa.
Esimerkiksi Helsingissä on jo käytössä positiivinen diskriminaatio, jolla osa kouluista saa enemmän rahaa muun muassa sen mukaan, mikä on alueen tulotaso tai vieraskielisten osuus. Tosin lisäraha ei ole kovin suuri, jos sitä vertaa esimerkiksi Hollantiin.
Hollannissa koulujen kaikki resurssit porrastetaan voimakkaasti oppilaiden taustojen mukaan. Hollannissa on todennäköisesti onnistuttu korjaamaan tilannetta verrattuna siihen, mikä se olisi ollut, jos resursseja ei porrastettaisi.
Pisa-tutkimusten perusteella tiedetään, että jos koulujen väliset erot kasvavat suuriksi, se haittaa koko koulujärjestelmää. Yläpäässä oppimistulokset paranevat hiukan, mutta alapäässä ne heikkenevät laajamittaisesti.
OECD on linjannut juuri tuon takia, että koulujen välistä eriytymistä pitää yrittää ehkäistä. Yksittäistä vanhempaa se ei välttämättä kiinnosta, mutta on hyvä ottaa huomioon, että koko järjestelmän toimivuus vaikuttaa yksittäiseen lapseenkin. Jos meillä on huonoja kouluja, se on lopulta jokaisen ongelma, myös niiden, jotka eivät niitä kouluja käy."
Kuuntele podcast-jakso hyvistä ja huonoista kouluista
Mitä koulushoppailusta ajattelevat entinen opettaja ja kahden lapsen äiti Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha? Ketkä elävät poteroissaan hopealusikat kurkuissa? Entä mitä opettajakunnassa ajatellaan koulujen valinnasta? Muun muassa näitä asioita ruoditaan Kuuleeko koulu! -podcastin ensimmäisessä jaksossa.
Kuuleeko koulu! -podcast ruotii koulumaailman polttavia kysymyksiä
Pitäisikö koulussa olla tasoryhmiä? Mitä tehdä, jos tuntuu, että omalle lapselle tuli "paska" ope? Tarvitaanko koulussa uskonnonopetusta? Kuuleeko koulu! -podcastissa käydään läpi rohkealla ja rakentavalla tavalla vanhemmilta tulleita kysymyksiä. Podcastia luotsaavat toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha. Näillä naisilla on tärkeä missio: rakentaa siltaa vanhempien ja koulun välille.
Kerro oma kokemuksesi nykykoulusta tai lähetä kysymyksesi anu.heikkinen@yle.fi. Me selvitämme, kuuleeko koulu sinua!
Kuuntele podcast-jaksoja:
