Hyppää pääsisältöön

Vuonna 1982 Tallinnassa pelättiin ihmissyöjiä - Miten arvostetun ravintolan tarjoilijasta tuli raaka sarjamurhaaja?

Artikkelissa on voimakasta sisältöä eikä se sovi herkille lukijoille tai lapsille.

Vuonna 1982 sai alkunsa tapahtumaketju, joka järkytti neuvosto-Eestiä. Maaliskuussa Tallinnan esikaupunkialueelta löytyi tapettu mies, jolta oli leikattu pohjelihas irti. Neuvostomiliisillä ei ollut ratkaisua murhaan ennen kuin moni muukin sai surmansa vastaavanlaisissa tilanteissa.

Neuvostoajan mukaisesti murhista ei lehdissä kirjoitettu, mutta tallinnalaisten keskuudessa alkoi hiljalleen levitä paniikki. Pian kerrottiin tarinoita ihmissyöjistä, jotka kauppaavat ihmisenlihaa Tallinnan toreilla.

Tämä tositarina kuunneltavissa podcastina Yle Areenassa.

Maaliskuun 6. päivä Nõmmen rauhallisesta puutarhakaupungiosasta, Valdeku-katu 19:sta löytyi tapettu mies, jonka pohjelihas oli viilletty irti.

Edeltävänä yönä toisaalla Nõmmessä nuori nainen heräsi keskellä yötä tuoreen aviomiehensä kompuroidessa kotiin. Kädessä miehellä oli suomalaisen ruokakaupan pussi ja sen sisällä jotain, joka näytti lihanpalalta.

Mies heitti pussin pöydälle ja sanoi: “Minä tapoin ihmisen ja siinä on hänen lihaansa. Ihmisen lihaa, jota olen jo kauan halunnut maistaa.”

Mustavalkokuva miehestä (virolainen Johannes-Andreas Hanni).
Johannes-Andreas Hanni syntyi vuonna 1957 tallinnalaiseen baptistiperheeseen. Mustavalkokuva miehestä (virolainen Johannes-Andreas Hanni). Kuva: NProductions - režissöör Alar Nilov Johannes-Andreas Hanni

Mies oli 25-vuotias arvostetun tallinnalaisen Palace-hotellin tarjoilija Johannes-Andreas Hanni. Hän oli hyväkäytöksinen ja karismaattinen mies, suuttuessaan puolestaan väkivaltainen ja kylmä. Hänen vaimonsa oli parikymppinen johdinautonkuljettaja Pille Hanni.

Aikaisemmin samana iltana he olivat olleet viettämässä iltaa ystäväpariskunnan kanssa. Kotiin palatessa Andreas oli vahvasti juopunut ja suuttui, kun Pille torjui hänen lähentely-yrityksensä.

Andreas lähti vihaisena ulos ja päätti tappaa satunnaisen vastaantulijan. Uhriksi sattui vanha saarenmaalainen merimies Eimar Vibo, jota Andreas puukotti rintaan ja selkään, viilsi kaulan auki ja leikkasi lopulta pohkeesta tiiliskiven kokoisen palan pois.

Andreas kertoi teosta samana yönä vaimolleen paistaessaan pohjelihasta paistinpannulla. Pille Hanni kertoi myöhemmin, että pannu piti pestä lukuisia kertoja ennen kuin lihan hajun sai pois.

Kaksi kuukautta myöhemmin, toukokuun 23. aamupäivällä Itä-Virunmaan maakunnasta, Kohtla-Järven Jõhvistä osoitteesta Lennuki 27 löydettiin miehen ruumis. Mies oli puukotettu saunakamarin sänkyyn. Hänen sukuelimet oli leikattu irti ja viety pois.

Toukokuussa 1982 Andreas matkusti Kohtla-Järvelle tapaamaan ystäväänsä, jonka kanssa hän oli ollut nuorten vankileirillä. Ystävä oli kertonut omistavansa pistoolin. Andreas halusi saada sen nyt itselleen.

Päivän mittaan miehet ryyppäsivät, mutta illalla ravintolasta palatessa ystävän vaimo ei päästänyt heitä enää sisään taloon.

Andreas hortoili naapurustossa ja valitsi lopulta pienen talon, jonne meni sisään. Talon saunakamarissa nukkui yksinään vanha valkovenäläinen 75-vuotias Ivan Sivitski.

Andreas iski häntä veitsellä suoraan sydämeen ja keuhkoihin, leikkasi irti tämän sukuelimet ja lähti ne repussaan aamuyöllä junalla takaisin Tallinnaan.

Saman kunnan toisessa keskuksessa on Kohtla-Järven teollisuuskaupunki, jossa Johannes-Andreas Hanni varttui ankaran uskovaisessa baptistiperheessä.

Ulkoisesti perhe oli moitteeton, ei juotu, tupakoitu tai tapeltu, luettiin raamattua ja käytiin sunnuntaikirkossa.

Andreaksen isä kuritti poikaansa raa'an väkivaltaisesti. Syyksi riitti jos tämä jäi kiinni kiroilusta. Andreaksen nuoruus oli rikosten sävyttämä. Hän joutui 15-vuotiaana nuorisovankilaan ja rikolliskierre jatkui pitkälle aikuisikään.

Heinäkuun lopussa 1982 Andreas, Pille ja tämän ystävä Riina päättivät lähteä viettämään rantapäivää Tallinnan ulkopuolelle. Seurueella tuli kinaa junalippuja ostaessa, joten Pille ja Riina päättivät lähteä rannalle kahdestaan.

Andreas tunsi suunnatonta vihaa ja raivoa. Hän halusi etsiä jonkun tapettavaksi.

Nõmmen eteläpuolella, Laagrin ja Sauen välillä, Andreas kohtasi puistikon reunalla vanhemman naisen keräämässä sieniä. Hänestä tuli Andreaksen kolmas uhri.

Naisen ruumis mätäni metsässä pari kuukautta. Linnut ja eläimet söivät uhria ja tämän tunnistus onnistuttiin tekemään lopulta hiuksista löytyneistä permanenttirullista.

Permanenttirullat oli taiteltu sanomalehdestä, ja kun miliisit purkivat paperirullat, niistä selvisi lehden venäjänkielisyys, päivämäärä ja posteljoonin kirjoittama tilauskoodi.

Uhri oli 44-vuotias alkoholismin takia eläköitynyt Jevgenia Koltsova, jonka Andreas raiskasi ja tappoi selkään puukottamalla.

Pian Andreasta alkoi kalvaa epäilys, että Pille saattaisi paljastaa hänen tekonsa miliisille.

Andreas oli jo pitkään pitänyt vasaraa patjansa alla. Eräänä yönä hän löi nukkuvaa Pilleä vasaralla päähän ja perään vielä toisen kerran leukaan. Pille heräsi ja alkoi huutaa, Andreas jähmettyi paikoilleen.

Kun Pille oli pessyt veren päältään ja Andreas sitonut haavan, he ottivat taksin sairaalan ensiapuun.

Pille itki hysteerisesti, lääkäri epäili shokkia ja Andreas esitti rakastavaa ja hoivaavaa puolisoa. Hän väitti, että Pille oli ryöstetty Glehnin puistossa.

Andreas alkoi pelätä vankilaa. Hän halusi varmistaa, että Pille ei paljastaisi rikoksia poliisille.

Pillen päästyä sairaalasta kotiin, Andreas kertoi suunnitelmansa.

Seuraavan uhrin he tappaisivat yhdessä. He ottaisivat taksin, ajaisivat syrjäiselle metsätielle, jossa puukottaisivat taksikuskin yhdessä ja varastaisivat taksin kotimatkaa varten.

Syyskuun 2. 1982 klo 21.45 Andreas ja Pille lähtivät kotoa aikomuksenaan ottaa taksi Nömmen postikonttorin edestä.

Andreas oli ottanut laatikosta kaksi pitkäteräistä veistä ja kehotti Pilleä jättämään kaikki ylimääräiset tavarat kotiin. Pille veti jalkaansa mahdollisimman kätevät kengät, pukeutui tummiin ja jätti kotiin silmälasit, korut ja kellot.

Ensimmäinen paikalle ajanut taksikuski kertoi juuri lopettaneensa vuoron eikä ottanut heitä kyytiin. Lopulta he onnistuivat nappaamaan taksin ajosta, sitä kuljetti isokokoinen Alar Kivi.

Kun taksi pääsi aiotulle murhapaikalle Tähetornin ja Äärekadun risteykseen, Andreas neuvoi Pillen ulos ja sanoi kuskille, että he odottaisivat paikassa hetken ystäväänsä.

Kuski otti mukavamman asennon ja laittoi silmänsä kiinni. Sen jälkeen hän tunsi, kuinka veitsi iskeytyi hänen niskaansa. Kuljettaja huusi, että hänellä on kolme pientä lasta, otti kiinni veitsestä ja veti sen irti.

Suunnitelman mukaan Pillen oli tarkoitus tulla nyt lyömään kuskia veitsellä sydämeen, mutta hän alkoi epäröidä osallistuisiko järjettömään suunnitelmaan.

Taksikuskin vasemman käden jänne oli katkennut veitsenterää vasten ja verta valui kaikkialle.

Kuski sai avattua auton oven, pääsi jaloilleen ja lähti pakenemaan apua huutaen. Perässä pinkoi Andreas, matkaa lähimpään taloon oli vain noin 100 metriä. Pille yritti käynnistää autoa ja huusi Andreasta palaamaan.

He pakenivat taksilla, piilottivat sen metsään ja peittelivät jälkensä. He palasivat kotiin ennen puoltayötä, peseytyivät perusteellisesti ja polttivat vaatteensa.

Aamulla Pille kuuli radiosta, että miliisi etsii kadonnutta taksia. Hän tajusi, että heidän kiinnijäämisensä olisi kyse tunneista tai korkeintaan päivistä.

Pille yritti käydä seuraavat päivät töissä normaalisti, mutta keskittyminen oli vaikeaa. Työkaverit ihmettelivät Pillen muuttunutta käytöstä ja esimies kutsui hänet puhutteluun.

Pille kertoi työkaverilleen, että haluaisi kirjoittaa miliisille kirjeen, jossa kertoo, että hänen miehensä on pahoinpidellyt hänet vasaralla.

Työkaveri järjesti kirjoituskoneen ja huoneen, jossa hän sai rauhassa kirjoittaa kirjettään. Pille oli päättänyt tunnustaa kaiken.

Pille täydensi kirjettä aina kun ehti.

Hän oli saanut varattua työpaikan kautta itselleen matkan Kabardi-Balkariaan. Andreakselle hän ei kertonut matkasta mitään. Valmiin tunnustuskirjeen hän jättäisi lentoaseman postilaatikkoon.

"Tiedostan, että en ole kertonut tietämistäni kolmesta murhasta ja kahdesta murhayrityksestä. Mutta nyt ne on tunnustettava, koska tilanne on muuttunut hengenvaaralliseksi."

Lokakuun 2. päivä Andreas kutsuttiin vapaapäivältä töihin. Muutaman tunnin päästä kaksi rikostutkijaa tuli kyselemään Pilleä.

Kun Pille istui Tallinnan syyttäjäviranomaisen kabinetissa kuulusteltavana, miliisit kävivät pidättämässä Andreaksen Palace-hotellin keittiöstä.

Pillen työkaveri oli löytänyt keskeneräisen tunnustuskirjeen kirjoituskoneesta ja ottanut välittömästä yhteyttä viranomaisiin.

Andreas myönsi heti syyllisyytensä kolmeen murhaan ja kahteen murhayritykseen. Hän ei vastustellut tai syyttänyt muita, ja hänet pantiin nopeasti tutkintavankeuteen.

Otteita tapauksen alkuperäisista tutkintapöytäkirjoista:

Ote kuulustelupöytäkirjasta, viron- ja venäjänkielinen lomake.
Ote kuulustelupöytäkirjasta, viron- ja venäjänkielinen lomake. Kuva: Rahvusarhiiv - Viron kansallisarkisto Johannes-Andreas Hanni
Ote kuulustelupöytäkirjasta, viron- ja venäjänkielinen lomake.
Ote kuulustelupöytäkirjasta, viron- ja venäjänkielinen lomake. Kuva: Rahvusarhiiv - Viron kansallisarkisto Johannes-Andreas Hanni
Ote kuulustelupöytäkirjasta, viron- ja venäjänkielinen lomake.
Ote kuulustelupöytäkirjasta, viron- ja venäjänkielinen lomake. Kuva: Rahvusarhiiv - Viron kansallisarkisto Johannes-Andreas Hanni

Ennen tuomiota Andreas teki itsemurhan hirttäytymällä selliinsä.

Pille jäi vastaamaan syytteistä.

Kun syyttäjä kysyi Pilleltä häpeääkö hän tekoaan, tämä kysyi, että tarvitseeko hänen hävetä rakkauttaan?

Pille Hanni todettiin syylliseksi murhan avustamiseen, henkilökohtaisen omaisuuden ryöstöön, autovarkauksiin, rikoksen todisteiden tuhoamiseen, kolmen rikoksen ilmoittamatta jättämiseen, ja valtion omaisuuden ryöstämiseen erityisen vaarallisella tavalla. Hänet tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen.

Pille istui tuomiotaan Harkun naisvankilassa Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Hänet armahti Viron ensimmäinen presidentti Lennart Meri vuonna 1992.

Vapautumisen jälkeen Pille ei voinut elää normaalia elämää Virossa, hän vaihtoi nimensä ja muutti Suomeen.

Ennen itsemurhaansa Andreas kirjoitti pitkän, sekavan mutta tunteellisen jäähyväiskirjeen Pillelle.

Hän syytti kirjeessään vanhempiaan ja näiden ankaraa kasvatusta teoistaan. Hän kutsui vanhempiaan uskonfanaatikoiksi, joiden takia hänestä oli kasvanut sellainen kuin oli.

“Ihmiset, varokaa fanaatikkoja. He ovat todellisia ihmissyöjiä.”

Kuuntele koko Johannes-Andreas Hannin tarina: Ihmissyöjä-podcast kokonaan Yle Areenassa.

Työryhmä:
Käsikirjoittaja ja kertoja: Ville Hytönen
Äänisuunnittelija ja säveltäjä: Jani Orbinski
Ohjaaja: Henri Tuulasjärvi
Tuottaja: Jari Oikuri
Tilaaja: Juha-Pekka Hotinen, Yle Draama