Hyppää pääsisältöön


Musta enkeli muutti elämän

Nanna Suden elämä jakautuu kahden maan välille

Kuvataiteilija Nanna Susi kasvoi vasikoita hoitaen huolettomassa maalaismiljöössä. Kouluikäisenä hän saavutti mestaruuksia telinevoimisteluareenoilla. Myöhemmin hänestä tuli menestynyt taidemaalari, jolle taide opettaa nöyryyttä.

Nanna Susi on kotoisin Vääksystä. Hänen perheellään oli kesämökki Kalkkisissa, joka on vielä Vääksyäkin enemmän maaseutua. Mökillä oleminen oli Nanna Suden elämän kohokohtia.

– Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen elämä ei ole ollut samalla tavalla siinä hetkessä.

Nannalla oli vaatepartta myöten kaikki samanlaista kuin isosiskolla Nina Sudella. Aitan ovella otetussa kuvassa tosin lettinauhat ovat eri väriset.

– Meillä oli lampaita, vasikoita ja kanoja. Meidän tyttöjen tehtävänä oli kerätä kananmunat. Meillä oli kummallakin omat vasikat. Meillä oli omat narut niille. Kuljimme niiden kanssa ja laitoimme ne aina jonnekin parkkiin.

Vasikoilla oli tietysti nimetkin: Karoliina ja Veera.

– Järkyttävää meille oli, kun ne vasikat teurastettiin ja kanat tapettiin. Se oli todella kauheata.

Vanhemmilta oppi vastuunakantoa ja kunnianhimoa

Nanna Suden isä oli suomenmestaruustason jalkapallomaalivahti ja valmentaja. Äiti oli tullut Lahteen evakkona Karjalasta.

– Siihen aikaan naisten oli vaikea opiskella paljon, ellei ollut hyvästä perheestä. Äitini oli siitä aina pahoillaan, ja halusi, että me tyttäret kävisimme kouluja. Isä taas oli ison talon kasvatti ja pääsi sillä ihanalla jalkapallovimmallaan suoraan yliopistoon.

Nanna Suden äiti Laura halusi itsenäisen elämän ja hän alkoi pitää kukkakauppaa. Isä työskenteli liikunnanopettajana samassa koulussa, missä tyttäret olivat. Isän urheilukiinnostuksen myötä Nannasta tuli telinevoimistelija, joka voitti monia suomenmestaruuksia. Hän myös valmensi nuorempia voimistelijoita.

– Kaikki voltit, puolivoltit ja jopa perhoset puomilla olivat ihan tuttuja!

Suoraan taidekoulusta ulkomaille

Nanna Susi opiskeli ensin Kankaanpään taidekoulussa ja sitten Kuvataideakatemiassa. Opintojen jälkeen hän haki Roomaan stipendiaatiksi Mazzano Romanoon.

– Olin nähnyt unen mustasta enkelistä.

Nelisen päivää myöhemmin samaan aikaan stipendiaattina ollut kirjailija Maikki Harjanne tuli esittäytymään ja pyysi mukanaan kävelemään läheiseen kylän keskustaan. Siellä Nanna näki tulevan miehensä.

– Sanoin Maikille, että tuolla on se musta enkeli, jonka olin nähnyt unessa. Hänestä tuli minun poikani isä.

Suhteesta aiheutui kuitenkin heti pieni ongelma.

– Mies, johon ihastuin, oli nuorena varastanut kaikki mopot ja muut koko kaupungista. Minua kiellettiin tapaamasta häntä. Minulle sanottiin, että jos tapaan häntä, minun piti lähteä siitä ateljeesta pois.

Nanna Susi joutui silloin hankkimaan itselleen työhuoneen Roomasta. Samaan aikaan hän tuli Suomesssa valituksi Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hän päätti kuitenkin jäädä Roomaan asumaan.

Miehensä kanssa he toivoivat lasta, mutta raskaus sai alkunsa vasta hormonihoitojen avulla, ja heidän poikansa Raffaello syntyi vuonna 2004.

Paluu Suomeen

Nanna Susi halusi kuitenkin pian Raffaellon syntymän jälkeen palata Suomeen taiteilijan työnsä vuoksi ja siksi, että hän halusi kasvattaa lapsensa Suomessa.

– Otin selvää kaikista vaihtoehdoista. Italiassa kaikki lähistöllä olleet päiväkodit olisivat olleet nunnaluostareita. Päätin, että Raffaellon pitää saada ihan tervejärkinen suomalainen kasvatus.

He muuttivat kahdestaan Helsingin Kallioon, josta Raffaello on käynyt viiden viikon välein Italiassa isänsä ja tämän sukulaisten luona.

– Minä olen kulkenut kahden maan väliä nyt 20 vuotta. Raffaello, joka on nyt 16, on myös kulkenut sitä väliä koko ikänsä.

Helsinki on työtä varten, Rooma on lepoa ja rauhaa

Nanna Sudella on Roomassa pieni asunto, jota hän kutsuu mökiksi. Se on tehty korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa sijainneeseen pesutupaan.

Oleskelu Roomassa tarjoaa vastapainoa Suomessa tapahtuvalle hektiselle työlle ja vastuulle lapsen kasvattamisesta.

– Rooma on minulle äärimmäisen tärkeä, koska se on minulle myös henkinen varasto. Olen antanut itselleni sellaisen luvan, että aina kun menen Roomaan, saan levätä. Siellä pystyn kävelemään 15 kilometriä päivässä.

Taidemaalarin arki on sottaista ja raskasta.

– Maalaaminen ei ole helppoa. Öljyvärit ovat raskas materiaali. Ne kuivuvat hitaasti. Tärpätti haisee. Se on todella kova maailma. Se on hullun työtä.

Silti Nanna Susi kokee, että elämä olisi köyhää, jos taidetta ei olisi.

– Se syy, miksi minä olen kuvataiteilija tässä yhteiskunnassa on varmasti se, että se on niin hirveän rehellistä. Lähestyn sitä minussa olevan vähän naiivinkin superrehellisyyden kautta. Siinä on sellainen antautuminen. Antautuminen on minusta mieletön sana! Varmasti kuvataide on minulle antautumista.