Hyppää pääsisältöön

Tuomas Karemo: Harry Pottereita voi lukea lapsille, vaikka niiden kirjoittaja olisi transfoobikko

Koira mielenosoittaa JK Rowlingia vastaan
Koira mielenosoittaa JK Rowlingia vastaan Kuva: imago images/Paul Marriott KulttuuriCocktail

Harry Potter -kirjailija J. K. Rowling on aiheuttanut useamman vuoden aikana kohuja lausunnoillaan, joita on tulkittu transfobisiksi. Helsingin Sanomien Aino Miikkulainen kirjoitti kolumnin, jossa hän kertoo suhtautuvansa nykyään Potter-teoksiin kriittisemmin Rowlingin kommenttien takia. Miikkulainen mainitsee ohittavansa tiettyjä kohtia lukiessaan teosta lapselleen. Tuomas Karemo on eri mieltä kirjoittajan kanssa. Karemo kirjoitti avoimen kirjeen Miikkulaiselle.

Parahin Aino,
kirjoitat kolumnissasi suhteestasi Harry Pottereihin ja teossarjan kirjoittajaan, J. K. Rowlingiin. Päätin kirjoittaa sinulle, koska kolumnisi on vaivannut minua useamman päivän ja halusin selvittää ajatuksiani.

Aloitan kirjoituksesi otsikosta: "Kun Harry Potter -kirjailija twiittaili transfobisia kommentteja, suosikkikirjoistakin alkoi pistää silmään ikäviä piirteitä".

Minulle ei selvinnyt kirjoituksestasi, mitkä Rowlingin kommenteista ovat transfobisia. Luin kolumnisi jälkeen Rowlingin twiittejä ja hänen kirjoittamansa blogikirjoituksen. En löydä myöskään niistä sellaisia kohtia, joissa Potter-kirjailija ilmaisisi kielteisiä tunteita transihmisiä kohtaan.

Rowling on lukemani perusteella sitä mieltä, että biologiset naiset ovat oma ihmisryhmänsä, joka on eri asia kuin transnaiset. Tämä ei käsittääkseni ole transfobinen näkemys. Jos se on transfobian merkit täyttävä näkemys, olen valmis kuulemaan, millä tavalla.

Kysyt myöhemmin kirjoituksessasi, näkyykö Rowlingin ikävältä vaikuttava ihmiskuva velhokoulussa. Kirjailijan julkitulojen seurauksena sinua on alkanut arveluttaa Pottereiden lukeminen lapsellesi.

Mainitset hyppiväsi kirjoista tiettyjä kohtia yli:

"Yllättäen huomasin, että Rowling oikein mehustelee ilkeiden ihmisten ulkonäöllä. He kaikki ovat rumia ja lihavia. Välillä jätän kuvailuja lukematta."

Äskeinen kohta tekstissäsi on monella tapaa ongelmallinen. En tajua logiikkaasi. Tarkoittaako siis se, että kirjailijalla on transfobisia ajatuksia sitä, että hänen ihmiskäsityksensä on ikävä ja tämä puolestaan näkyisi Harry Potter -hahmojen rumuus- ja lihavuuskuvauksissa? Vai että Rowlingin 20 vuotta sitten kirjoittamat rumuuskuvaukset kielivät tämän nykyisestä transfobiasta?

Ongelmallisempaa minusta on, että jätät lukematta tiettyjä kuvailuja lapsellesi. Et mainitse tarkemmin, mitä kohtia olet jättänyt väliin. En voi siis argumentoida niistä muuten kuin yleisellä tasolla.

Kyseenalaisen kuvauksen lukeminen lapselle ei tarkoita sitä, että hän nielaisisi sen sellaisenaan. Tai että kuvauksen lukemisen jälkeen täytyisi jatkaa suoraan eteenpäin tai olla hiljaa.

Sensuroimisen sijaan vanhempi voi käydä lapsensa kanssa keskusteluja niistä kohdista, jotka horjuttavat satukirjaa pitelevän vanhemman ihmiskuvaa.

Kohtien yli hyppääminen varmasti säästää aikaa ja vaivaa, mutta en näe mitään kehittävää siinä, että lapsille luetaan omin päin lyhenneltyjä ihanneversioita tarinoista. Jos saisin kuulla, että minulle on luettu lapsuudessani Grimmin saduista vanhempieni mielivaltaisesti lyhentelemät versiot, olisin syvästi pettynyt heihin.

Saatan tehdä seuraavaksi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska en tiedä tarkkaan, mitä olet jättänyt kertomatta.

Näen jotain olennaista katoavan aikuisen ja lapsen välisestä kommunikaatiota ja ennen kaikkea lapsen päättelykyvyn kehittymisestä, jos satukirjoista pompitaan yli arveluttavia kohtia.

Lapsen tärkein kysymys vanhemmilleen, itselleen ja maailmalle on: miksi. Miksi isä on vihainen, miksi maailmassa on vettä, miksi tätä ruokaa täytyy syödä, miksi minun pitää mennä nukkumaan...

Loputtomiin miksi-kysymyksiin vastaaminen on vanhemmalle varmasti vähintään yhtä uuvuttavaa kuin ripulisen pyllyn peseminen minuutin välein. Silti kannattaa vastata, koska miksi-hetket ovat erittäin opettavaisia niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Siinä, että hypit kyseenalaisia kohtia yli, tulet samalla estäneeksi lapseltasi mahdollisuuden esittää tämän tärkeän kysymyksen. Aiheeseen liittyen kysymys voisi olla, miksi paha ihminen kuvataan sadussa rumana tai miksi hyvä ihminen kuvataan kauniina.

Jos pohdit tuota kysymystä yksin tykönäsi, aivan yhtä hyvin voisit avata keskustelun aiheesta lapsesi kanssa. Kasvatuksen yksi tehtävä on hakea keskusteluiden avulla rajaa oikealle ja väärälle tai todelle ja fiktiolle. Kertomasi perusteella olet valikoinut tarkkaan, mistä aiheista puhutte – ehkä turhankin tarkkaan.

Uskon siihen, että lapsi osaa erottaa satukirjan pahiskarikatyyrin tosielämästä. Samalla logiikalla aikuinen ymmärtää, etteivät kaikki maailman ylipainoiset ole ihmishirviöitä, vaikka Donald Trump on lihava.

Kolumnistasi syntyy sellainen kuva, että maailmassasi taiteilijan pitäisi olla mielipiteiltään oikeaoppinen, jotta voit hyväksyä hänen taiteensa rumuuskuvauksineen päivineen. Myös tämä ajattelutapa häiritsee minua.

Se, että J. K. Rowling saattaa olla transfobinen, ei vähennä Harry Potter -sarjan arvoa taiteena. Vaikka Rowling olisikin täydellä varmuudella transfobinen julkisena persoonana, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hänen satukirjansa olisivat automaattisesti transfobisia tai epämoraalisia.

Jos tekisimme taiteilijoiden sanomisista yleisemminkin yhtä jyrkkiä johtopäätöksiä kuin sinä teet tekstissäsi, olisimme nopeasti suossa. Otan esimerkin. Et voisi näyttää lapsellesi Aki Kaurismäen elokuvia, koska Kaurismäki haluaa teloituttaa Microsoftin perustajan Bill Gatesin ja Antti Herlinin, joka on Sanoman hallituksen varapuheenjohtaja.

Ohjaaja nimittäin sanoo The Guardianin haastattelussa, että maailman rikkain prosentti pitäisi tapattaa. Pitäisikö hänen elokuviensa tappokohtausten yli hyppiä pikakelauksella? Tulisiko Kaurismäen kaikki elokuvat ja niiden ihmiskuva arvioida uudelleen tätä kamalaa lausuntoa vasten?

Ei tietenkään. Yhtä järjetöntä on etsiä ajatusrikoksia yli 20 vuotta vanhoista Pottereista.

Palaan vielä miksi-kysymykseen. Olisi valheellista ja typerää ulkoistaa tämä kysymys vain lapsille. Pahoin pelkään, että me aikuiset olemme mokanneet pahemman kerran unohtamalla tuon sanan merkityksen.

En pidä nykymaailmassa siitä, että olemme lopettaneet kysymisen ja sen sijaan alkaneet vastata tai sulkea korvamme. Lukitsemme aivan liian helposti ihmisen tietynlaiseksi. Olemme varmoja siitä, että sanomalla tänään jonkun hurjan mielipiteen, sanoja varmasti seisoo maailmanloppuun asti mielipiteensä takana eikä ole valmis muuttamaan sitä.

Kun törmäämme itsellemme epämiellyttävään ajatukseen tai tietoon, ammumme sen nopeasti alas tai sitten vaiennamme sen painamalla "estä" tai huutamalla puhujan päälle. Teen näitä älyllisesti epärehellisiä tekoja itsekin ja vihaan tätä puolta itsessäni. Jos olen tehnyt näin kohdallasi tässä kirjoituksessa, pyydän anteeksi.

Sanon seuraavan naiivin toiveen siis myös itselleni: kunpa oppisimme taas kuuntelemaan toisiamme paremmin ja näkemään vaivaa toistemme ajatusten ymmärtämiseksi. Ja nimenomaan niiden näkemysten, joita emme itse allekirjoita.

Sinun ajatuksissasi kaunista ja hyvää on se, että ajattelet lapsesi parasta. Ymmärtääkseni jätät Potter-kirjoista ikäviä hahmokuvauksia väliin siksi, ettet ehdollista lastasi jo varhain ajattelemaan, että ulkonäön ja luonteen välillä on yhteys. Näin siis hänestä toivottavasti kasvaa suvaitsevaisempi ja ennakkoluulottomampi ihminen.

Uskoisin kuitenkin, että tämän päämäärän saavuttamiseksi on olemassa muita vaihtoehtoja kuin hyppiminen satukirjojen ikävien hahmokuvausten yli. Keskusteleminen ja luottaminen lapsen omaan päättelykykyyn voisivat olla yksi keino.

Luku- ja keskustelurauhaa sinulle toivoo,
Tuomas

Ps. Sanoit, että Harry Pottereissa kaikki pahikset ovat lihavia ja rumia. Taitaa siellä olla joukossa myös muutama laiha ja kalpeakin.

Kommentit