Uusista avauksista ja kokeilevista projekteistaan tunnetut viulistit Eriikka Maalismaa, Minna Pensola ja Antti Tikkanen olivat viime syksynä uuden haasteen äärellä.
Helsingin Juhlaviikkojen taiteellinen johtaja Marko Ahtisaari oli valinnut heidät suunnittelemaan laajan klassisen musiikin ulkotapahtuman vuoden 2020 Juhlaviikkojen ohjelmaan.
Keväällä suunnitelmat muuttuivat, mutta onneksi tapahtumaa ei tarvinnut täysin kuopata. Muotoaan muuttanut ohjelmisto nähdään elokuussa Yle Teemalla ja Areenassa osana Helsingin Juhlaviikonloppua.
Juhlaviikonlopun päättää erikoispitkä jazzin ja klassisen musiikin Puistokonsertti, joka on kaikin puolin laaja kokonaisuus.
Kahdeksassa tunnissa lavalla nähdään peräti 15 kokoonpanoa, ja tunnelmat, soittajat ja musiikin aikakaudet vaihtuvat tiuhaan aina keskiaikaisesta Hildegard von Bingenistä tähän päivään.
Rajoja rikkovaa musiikki-iloittelua
Suunnittelussa kolmikko on saanut varsin vapaat kädet. Työ on ollut antoisaa – on harvinaista päästä suunnittelemaan ohjelmaa, jonka ei tarvitse mahtua jonkin tietyn alaotsikon tai teeman alle.
Suunnittelijat myös kiittävät Juhlaviikkoja kannustavasta asenteesta uusia ideoita kohtaan.
– Aika, soittajisto ja kokoonpanot, kaikki tämmöiset pienetkin kiinnikkeet jotka estäisi aivan suunnatonta poukkoilua, on rikottu, Pensola hehkuttaa.
Lopputuloksena syntyy kokonaisuus, joka tunnelmaltaan muistuttaa enemmän rock- tai pop-festivaalia kuin kamarimusiikkijuhlia.
Vapaat muusikot estradilla vaikean kevään jälkeen
Korona-aika on kurittanut klassisen musiikin toimijoita, ja vapaalla kentällä on ollut instituutioiden suojan puuttumisen vuoksi aivan erityisen tiukkaa. – Yritettiin ottaa mahdollisimman paljon soittajia vapaista taiteilijoista, Eriikka Maalismaa kertoo.
Suomalaisen vapaan kentän kirjo tuodaan esille kaikessa runsaudessaan ja monipuolisuudessaan, ja klassiseen painottuvaa ohjelmaa täydentävät esimerkiksi jazzpianisti Aki Rissasen Trio sekä lavarunoilija ja koomikko Nihkee Akka.
– Vapaan kentän esiinmarssi oli tässä se vahvin tulokulma. Poimimme valokeilaan siitä laajuudesta joitakin tekijöitä, ja yritämme tuoda sitä monipuolista tarjontaa esille, Minna Pensola kertoo.
– Kokoonpanoissa on varianssia, on lyömäsoitinyhtyettä, saksofonikvartettia ja pianokvintettejä. Ollaan laajasti onnistuttu haalimaan se kiinnostava kokonaisuus, Antti Tikkanen täydentää.
Vaikka viulisteilla on erilaiset taustat ja paljon omia ideoita, ei valinnoista ole tarvinnut taistella. Kaikki kolme täydentävät toisiaan. Omista ja toisten ideoista muodostuu kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Ideoiden sommittelu yhdessä on ollut inspiroivaa. – Kuin lähtisi sisustamaan huonetta huonekaluilla, jotka ovat erilaisia tyyliltään mutta lopulta sopivat toisiinsa, Tikkanen kuvailee.
Ohjelmistotärppien avulla konserttien ääreen
Monipuolinen tarjonta houkuttaa varmasti katsomaan koko kattauksen. Mutta jos on aikaa katsoa pitkästä päivästä vain yksi tai kaksi esitystä, mitä tärppejä suunnittelijat suosittelevat?
– Vaikea valinta. Ehkä nostaisin sen, kun Jukka Perko improvisoi Bachia Senja Rummukaisen kanssa, Pensola pohtii.
Tikkanen taas nostaa Lauri Supposen tutkimusmatkateoksen Ave Maris Stella, sekä Amy Beachin pianokvinteton: – Toisiaan hyvinkin kontrastoivat esitykset kyseessä!
Maalismaakin tarjoaa kahta esitystä kontrastiksi toisilleen.
– Ehkä ekana tuli mieleen aloituskonsertti Awake Percussion – he soittavat tämän päivän musiikkia – ja sitten ihan viimeinen esitys, myöhäisromantiikan mieletön klassikko ja kaikille rakas teos, Schönbergin Verklärte Nacht.
– Ensimmäinen ja viimeinen esitys, vähän kuin lukisi kirjasta alun ja lopun ja voi sitten kuvitella loput. Siinä on ehkä ilmaisun skaala äärimmillään, Pensola komppaa.
Ensimmäinen ja viimeinen esitys – Siinä on ehkä ilmaisun skaala äärimmillään.
Klassinen musiikki mielletään usein vaikeasti lähestyttäväksi. Mitä sanoisitte ihmiselle joka vielä miettii, että kannattaako sunnuntain konsertteja katsoa?
– On aika harvinaista, että on kokonainen päivä toinen toistaan siistimpää showta. Siinä on jokaiselle varmasti jotakin kiinnostavaa, Maalismaa aloittaa
– Sellaiselle joka ei ehkä tiedä mitä odottaa, eikä ehkä haluakaan odottaa mitään, se toimii myös yleissivistävänä tietopakettina siihen, miten monenlaista tulokulmaa ja tyyliä otsikkohirviö “klassinen musiikki” sisällään pitää, Pensola jatkaa.
– Ja jos mietityttää mikä voisi itseään kiinnostaa taiteen ja kulttuurin alalla, niin tästä voisi irrota sellaista mitä kohti suunnata.
Uskaltaako konsertteja siis katsoa, vaikka ei tietäisi klassisesta musiikista mitään?
– No silloin just täytyy katsoa!
Helsingin juhlaviikonlopun konsertit näkyvät Ylen kanavilla 21.–23.8. Juhlaviikonlopun huipentaa erikoispitkä klassisen musiikin ja jazzin puistokonsertti. Katso lähetys suorana Areenasta 23.8. klo 13–21. Ohjelma näkyy myös Yle Teemalla klo 13 alkaen aina klo 17.20 saakka.
Kuuntele ja katsele Juhlaviikonlopun konsertteja: tutustu ohjelmaan ja löydä suosikkisi ohjelmaoppaasta!
