Hyppää pääsisältöön

Yle testasi yhden Pohjois-Euroopan ankeimman matkakohteen – virolaisen 60 kilometrin lähes viivasuoran tien

Kuva Viron Terviseteestä
Kuva Viron Terviseteestä Kuva: Aleksi Malinen KulttuuriCocktail

Kulttuuricocktail vieraili yhdessä Pohjois-Euroopan ankeimmassa turistikohteessa ja yritti selvittää, löytyykö onni ihmiskontakteja välttelemällä ja tylsistymällä. Tämä on matka tylsyyden ihanaan ytimeen.

BONHEUR.

Hiekkatien varressa seisova metallinen opastekyltti on yli kaksi metriä korkea, ja se on taittunut keskeltä kahtia. Sen nostamiseen tarvitaan kahta ihmistä.

Kyltti räsähtää auki täyteen mittaansa ja paljastuu teksti, joka lupaa, että edessä siintävällä hiekkatiellä on tarjolla bonheuria. Se on ranskaa ja tarkoittaa onnea.

Lupaus ei pidä aivan paikkaansa.

Viron Läänemaan terveystietä voisi pikemminkin kuvailla un lieu misérableksi, eli lohduttomaksi paikaksi.

Entinen rautatie on noin 60 kilometriä pitkä ja se tuntuu lähes viivasuoralta. Tie tekee vain kymmenisen mutkaa, mutta tien laitoja peittävän metsän takia käännöksiä ei edes huomaa.

Edessä näkyy vain parin metrin levyinen kaistale soraa, joka ulottuu horisonttiin asti. Tuntuu siltä kuin katsoisi Nigerian lippua: vasemmalla vihreää, edessä valkeaa, oikealla lisää vihreää.

Neljän tunnin pyöräilyn jälkeen bonheur on kaukana. Matkakumppanini kuvailee asiaa näin, pyöräiltyään suoraa tietä 30 kilometriä jatkuvasti kipeytyvän takalistonsa päällä:

”Tiedätkö sen tunteen kun sattuu niin paljon, että suussa maistuu veri?”

Tyhjä lentokenttä
Kivenheiton päässä terveystiestä on upeita kohteita. Ungrun linna ei koskaan valmistunut ja 1900-luvulla sen kiviä käytettiin läheisen lentokentän rakennusmateriaalina. Tyhjä lentokenttä Kuva: Aleksi Malinen KulttuuriCocktail

Terveystie on oiva paikka sen selvittämiseen, löytyykö onni ihmiskontakteja välttelemällä.

Mikä sen parempi sijainti asian pohtimiselle kuin tie Viron Turbasta Rohukülaan, eli matka tylsyyden ytimeen.

Itselleni harva paikka on tarjonnut yhtä puhdasta urheilun ankeutta kuin Viron terveystie. Harrastan vapaa-ajallani lajeja, jotka tarjoavat jatkuvaa ärsyketulvaa: kiipeilyä, pyöräilyä, jalkapalloa.

Lajeissa urheilun sivutuotteilla on yhtä suuri, ellei suurempikin, merkitys kuin fyysisellä rasituksella. Urheilen, koska näen sitä kautta ystäviäni ja välttelen pitkäveteisyyttä.

Kuva Viron Terviseteestä
Suora tie. Kuva Viron Terviseteestä Kuva: Aleksi Malinen KulttuuriCocktail

Oikeastaan kaikki harrasteeni tiivistyvät tylsyyden pakenemiseen. Katson elokuvia, juttelen ihmisten kanssa, syön maistuvaa ruokaa ja kuuntelen jatkuvasti jotain kuulokkeilla.

Koronakesänä pyöräily on avannut poikkeuksellisen houkuttelevan väylän tapahtumattomuuden välttelyyn: harrastus on edullinen ja pääsen pyörän selässä tutustumaan naapurustoon ilman ihmiskontakteja.

Pyöräily on arjen eskapismia, jossa vaihtuvat maisemat antavat anteeksi pitkät välimatkat ja energiankulutuksen. Kun maisemat putoavat laskuista ja juteltavaa ei ole kumppanin takalisto-ongelmien takia, niin jäljelle jää vain urheilun riemu.

Terveystien tapauksessa se tarkoittaa edessä siintävän horisonttipisteen mulkkausta ja jalkojen tasaista heilutusta, jonka avulla päämäärään pääsee. Mitään muuta ei voi miettiä.

Soratie on nimensä mukainen. Pyörä tärähtelee eteenpäin ja polkiessa terveys pysyy mielessä.

Terveystien kartta
Terveystien kartta Kuva: Antti Ollikainen / Yle KulttuuriCocktail

Terveystien paikalla oli aiemmin rautatie. Kiskoja käytti Neuvostoliiton armeija ja tavan kansa.

Tien taustatarina on surullinen. Läänemaan maakunnasta kyyditettiin 1940-luvulla ihmisiä Stalinin käskystä Siperiaan Haapsalun aseman kautta.

Myöhemmin rautatiestä tuli monille matkustajille rakas, ja Haapsalun rautatiemuseon mukaan paikallisten toiveissa on, että pyöräilijöiden sijaan paikalla kulkisi vielä uudestaan juna.

Matkan varrella näkyy metsittyneitä asemalaitureita, jotka ovat kimalaisten valtaamia. Asemarakennuksia vilkkuu silloin tällöin ohitse, yksi niistä on muutettu jälkikäteen hammaslääkäriasemaksi.

Maassa on valkoisia tolppia mittaamassa matkaa. Lasken parikymmentä, sitten putoan laskuista.

1990-luku oli hurjaa aikaa. Rautatiestä tuli metallivarkaiden suosima ja radan pikkurahalla ostanut yksityisyrittäjä myi jäljelle jääneet metallipalkit. Viimein tie avattiin vain jalankulkijoille ja pyöräilijöille 2004.

Terveystie kulkee nyt viivasuorana eteenpäin. Kuudenkymmenen kilometrin aikana vastaan tulee kourallinen ihmisiä. Heidät erottaa kaukaa helteessä huojuvina tikkuina, vaikka tuulta ei ole nimeksikään.

Mies pyöräilee ohitse pukeutuneena mustaan nahkatakkiin, jonka vetoketju on vedetty ylös kaulaan asti.

Kuva hylätystä lentokentästä.
Pienen matkan päässä tiestä Haapsalussa avautuu hylätty sotilaslentokenttä, jota pääsee tutkimaan vapaasti. Sen tyhjissä lentokenttähangaareissa heiluvat enää katosta roikkuvat renkaat. Kuva hylätystä lentokentästä. Kuva: Aleksi Malinen KulttuuriCocktail

Tietä peittävän pajumetsän toisella puolen avautuu poikkeuksellisen monipuolinen maisema, jota ei huomaa puiden takaa. Viron historia aivan tien tuolla puolen huimaa monipuolisuudellaan.

Terveystien yli on ensinnäkin lentänyt tulipallo, joka on aiheuttanut pienen atomipommin veroisen räjähdyksen. Ennen ajanlaskun alkua Viroon syöksyi meteoriitti, joka lämähti Saarenmaalle aiheuttaen pamauksen, jonka paineaallon jylinä tuntui Suomessa Joensuussa asti.

Viron entinen presidentti Lennart Meri on kirjoittanut tapahtuneesta esoteriaa huokuvan kirjan Hopeanvalkea - Matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore (1983), jonka mukaan räjähdyksen “psyykkinen vaikutus” kantoi 600 kilometrin päähän.

Viron-matkan aikana ajatus Kaalin kraatterista houkuttaa. Terveystien kautta polkemalla tavoitteenamme on päätyä lopulta tuhansia vuosia vanhan meteoriitin kuopalle.

En oikeastaan muista, koska minulla olisi viimeksi ollut aidosti tylsää, eli tilannetta, jossa tarkasteltavana ei ole mitään virikettä useiden tuntien ajan.

Kasvatustieteiden professori ja filosofi Juha T. Hakala on tutkinut tylsyyttä ja tullut siihen tulokseen, että tylsyyden tunteen ja luovuuden välillä on vissi yhteys.

– Monta kertaa ennen suurta älynväläystä, ideaa tai kirjan juonta on edeltänyt äärimmäinen ikävystyminen, Hakala sanoi Ylen haastattelussa.

En koe yhtään oivallusta matkan aikana. Juuri sen takia virikkeetön taivaltaminen on arvokasta. Emme koskaan pääse Kaalin kraaterille saakka. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa on ihanaa vain hetken tehdä jotain vailla suurempaa merkitystä. Suosittelen suoralla tiellä pyöräilyä kaikille.

Oikaisu 24. elokuuta klo 15.34. Artikkelissa luki aiemmin, että tie kulkee Riisiperestä Rohukülaan. Todellisuudessa matka alkoi Turbasta, Riisiperen vierestä. Korjattu myös grafiikkaan.

Tiedätkö ankeamman turistikohteen lähialueilta? Kerro kommenteissa!

Kommentit