Hyppää pääsisältöön

Energiatilanne kulissien takana

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
MK, vasen etunäkymä yläpuolesta. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Energiatilanne kulissien takana

(Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus)

Jos auringon meille suomaa lämpötehoa saataisiin talteen edes vaivaiset kaksi minuuttia, (aurinkoisena päivänä tietengin) tuolla taivon hehkulla saataisiin katetuksi kaikki maapallon ihmis-asukkien energiatarpeet kokonaisen vuoden ajaksi.

Osansa saisivat niin kalakukko- & piirakkauunit ja Suomen Pankin setelipaino kuin Yrjönkadun uimahalli, kaikki panssarivaunu-, kytkin-, bumerangi- ja joustinpatjatehtaat, hampurilaisketjujen rasvakeittimet, sairaalat, veiviasentamot, kulkupelit, sekä koiranruoka-alan ja Etelä-Amerikan huumekartellien mömmökeittämöt.

Samoin voimautuisivat selestiaalihehkusta balettitanssihallien valonheittimet, Yyteri, kaikki Intian tektonisella laatalla sijaitseva, sekä hammaslääkärivastaanotot ja kaikki muu, kuten tietoverkot, lypsykoneet, kolikkopelit, lentö- ja muu liikenne, Nurmes, New Jersey, Lentira, Uilo, Guangzhoun normaaliyliopisto, Kairo, vastamyrkky- ja muovitehtaat sekä Muumimaa.

Tällaisessa energiamallissa toki on riskinsäkin.

Vaikka järjestelmä olisi mielekästä automatisoida lähes sataprosenttisesti, olisi ohjelmointivirheiden varalta järkevää antaa energiantalteenoton päähallinta kuitenkin ihmiselle (Homo sapiens sapiens).

Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin.

Siksi olisi valitun energiantalteenottonapin painajan taloudellisesti mahdotonta pitää autoa.

Ostettu, paljon käytettykin polkupyörä joutuisi jäämään pelkäksi unelmaksi, kun muhkeat opintovelat painaisivat taakkana niskassa, ja palkka olisi suorastaan ironisen pieni.

Sen vuoksi energian talteenottaja joutuisi etsimään jonnekin suo-ojaan heitetyn, kieroksi vääntyneen, ruostuneen, ketjuiltaan venyneen, haperorenkaisen polkupyöränräähkän, jolla kitisten ja kiihkaten, hiki päässä käärme- tai kylkimyyrymäisesti mataen hän joutuisi työmatkansa ajamaan.

Päiväkirjassaan hän kertoisi työmatkasta näin:

”Eka työpäivä!! Kaunis aamuyö. Pyörällä töihin.

”On ikävää, kun etuhanka on ruostunut kiinni kuin hitsattuna, ja etupyörä on vinossa jyrkästi oikealle.

”Vaikka aloitan ajamisen tien vasemmalta puolelta, vastaantulijain pientareelta aivan, pääsen etenemään tuskin kolmea metriä, kun pyörä on jo tien oikeanpuoleisessa hatelikossa, ja joudun raahaamaan pyörän taas tien vasempaan reunaan, liikennettä väistellen. Yhden kilometrin ajamiseen kuluu ikuisuus!

”Sisua minulta ei onneksi puutu! Vasen polkimen ”varsi” on vino, niin että joka polkaisukierroksella se satuttaa ikävästi vasemman nilkan oikeanpuoleista ”pollukkaa” joka on verillä jo ensimmäisestä ajokilometristä. Hammasta purren silti jatkan! En anna periksi!

(...)

”Ei ole kohtalo nyt puolellani. Vanhankylän risteyksessä eturenkaan päällyskumi repesi ja sisäkumi pullistui ”purkkapallona” ulos. Pakotin sen sisään ja vyötin kohdan puunarulla jota minulla onneksi aina on mukana. :)

(...)

”Etukumiviivästyksen takia jouduin polkemaan puolitoistakertaista tahtia. Sainkin aikaa kiinni, mutta sitten tuli jättikramppi vasempaan pohkeeseen. Perkele! Koetin painaa kramppia pois, painamalla päkiää poljinta vasten kaikin voimin. Silloinkos vasen poljinvarsi katkesi. Että minä vihaan tätä pyörää!

”Koetin hyppiä asvaltilla vasemmalle jalalleni niin kovasti kuin jaksoin, ja kramppi menikin ohi. Pyörällä ei nyt pysty polkemaan, joten koetan työntää sitä.

(...)

”Liian kiero yhtään pidempää matkaa työnnettäväksi, kun etupyörä on jumiutunut vinoon. Avasin eturenkaan naruvirityspaikan narun, ja koetin tehdä siitä lenkin, jolla saisin pyörän selkääni, kannettavaksi.

(...)
(...)
(...)

”Heräsin asvaltilta, oikea olkapää on tunnoton ja siitä tulee verta. Ilmeisesti oli virhe laittaa pyörä selkään niin, että kantonarulenkki oli kaulani ympärillä. Nähtävästi pyörryin kun verenkierto tai vagushermo jotenkin häiriytyi. Ei auta kuin kantaa pyörää pään päällä käsivoimin.

(...)

"Voi kun ei tarvitsisi juosta, mutta nyt on pakko. Varjele miten vihaan tätä tykin painoista pyöränräähkää! Pakko yrittää jotenkin kantaa selässä, ei pysty kantamaan pään päällä, meinaa lähteä taas taju.

(...)

"Ohimot jyskyttää kuin tulessa ja ehjä poljin painaa selkärankaa mutta juostava on!

(...)

”Hirveä huuto, kun myöhästyin töistä pari kolme minuuttia. Kukaan ei käsitä, miten kovasti ponnistelin! Aivan käsittämätön rähinä. Mahtoivatko huutaa edeltäjilleni tällä tavalla.

”Omasta mielestäni en pärjännyt yhtään huonommin kuin aiemmat energiantalteenottonapinpainajat. Kunniani tähden en jäänyt odottamaan irtisanomista, vaan otin lopputilin.

(...)

”Ei olisi kannattanut ottaa lopputiliä, vaikka niin pieni palkka. Nyt tuli karenssi! Olisinpa saanut potkut! Nyt ei ole kiva mieli.”

(...)

(...)

Kyllästyttää kantaa tätä pyörää. Heitän suohon!”

Toivoo nimim.

”Yksi monten puolesta.”

Kommentit
  • Kelluessaan

    Mielihavaintoja veden piirissä ollessa

    Vesi oli suolatonta, ja siksi välillä kirveli nenässä. Paradoksaalista oli se, että kirveli juuri suolattomuus, eikä -lallisuus, kuten maallikko helposti luulisi.

  • Tyhmä jo pienenä

    Toistuvan yksinkertaisuutensa lamentaatioasialla on Kajo.

    "Jos ei lasketa sitä, että aikuisessa ihmisessä on lihaa ja luuta enemmän kuin lapsessa, ja laajempi nahka-osa hänellä kuin silkohapsena oli, niin melko vähän muuttuu ihminen elämänsä aikana..."

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat