Hyppää pääsisältöön

Jos aikuisia kiusattaisiin työpaikoilla yhtä väkivaltaisesti kuin lapsia kouluissa, lakeja olisi jo muutettu, uskoo koulukiusaamista tutkinut Niina Mäntylä

Kuvassa etualalla oleva tyttö on pää painuksissa ja taustalla kaksi tyttöä katsoo häntä kohti.
Kuvassa etualalla oleva tyttö on pää painuksissa ja taustalla kaksi tyttöä katsoo häntä kohti. Kuva: Shutterstock nuoret,Yle Oppiminen,koulukiusaaminen,Kuuleeko koulu!

Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että koulukiusaaminen pitäisi saada loppumaan – jopa kiusaajat itse. Miksi kiusaamista ei kuitenkaan ole saatu kuriin? Koulukiusaamista tutkineen Niina Mäntylän mukaan kiusaaminen lähtee jo aikuisten huonosta esimerkistä sekä siitä, että pienten koululaisten keskinäistä kiusaamista saatetaan vähätellä.

Artikkeli on osa Kuuleeko koulu! -podcast-sarjaa.

Miksi koulukiusaamista ei saada kuriin?

Vaasan yliopiston apulaisprofessori Niina Mäntylä:
"Suomessa koulukiusaamista ei ole saatu kuriin, mutta sitä on saatu jonkin verran vähenemään. Media on nostanut asiaa esille viime vuosina ja kouluissa kiusaamisen ehkäisyyn kiinnitetään enemmän huomiota.

Ensimmäinen syy siihen, että kiusaaminen jatkuu, on asenteet. Tutkimuksemme mukaan yksi piikki kiusaamisessa on heti ensimmäisten kouluvuosien aikana, kun luokassa roolit jakautuvat. Helposti ajatellaan, että pienet lapset eivät ymmärrä tekojaan, eikä kiusaamisen puututa riittävän tehokkaasti. Silloin on vaarana, että kiusaajan ja kiusatun roolit jäävät päälle.

Helposti ajatellaan, että pienet lapset eivät ymmärrä tekojaan.

Tutkimusaineistossamme on paljon esimerkkejä, joissa kiusaaminen on jatkunut koko peruskoulun ajan ja se on loppunut vasta yhdeksännen luokan jälkeen, kun ryhmä on hajaantunut. Jos lasta on kiusattu tai hänet on jätetty systemaattisesti ulos ryhmästä yhdeksän vuoden ajan, niin lapsi alkaa itsekin uskoa, että hänessä on jotain vikaa. Silloin vaaditaan lähes aina ammattiapua ja terapiaa. Kiusaaminen tulee siis myös kalliiksi yhteiskunnalle.

Myös aikuisten oma käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa antaa aivan väärän kuvan siitä, miten toiselle ihmiselle voi puhua ja miten voi toimia. Suomi on ikävä kyllä myös johtavia maita työpaikkakiusaamisessa. Meillä on isoja puutteita ihmissuhdetaidoissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Toiseksi kiusaamista on vaikea kitkeä siksi, että koulujen välillä on eroa siinä, miten kiusaamiseen puututaan. Perusopetuslaissa mainittu 'turvallinen opiskeluympäristö' on epämääräinen käsite ja jättää liikaa tulkinnan varaa.

Kiusaaminen on entistä hienovaraisempaa: se on joukosta pois jättämistä ja juoruilua.

AVIin eli aluehallintovirastoihin tulleiden kanteluiden perusteella voidaan tulkita, että kiusaamiseen pitäisi puuttua portaittain. Eli jos esimerkiksi kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto ei auta, siirrytään seuraavaan, ankarampaan seuraamukseen, kuten varoitukseen. Puuttumista pitäisi myös seurata systemaattisesti. Ongelma on, ettei laiminlyönneistä seuraa kunnille mitään sanktioita.

Kolmas ongelma on se, että kiusaaminen on niin monitahoinen ilmiö. Fyysinen kiusaaminen on nykyään aika vähäistä ja kiusaaminen on entistä hienovaraisempaa: se on joukosta pois jättämistä ja juoruilua. Aikuisten on usein vaikea huomata sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista. Harvoin ketään kuitenkaan koulukiusataan pelkästään netissä, vaan siihen liittyy lähes aina myös muuta kiusaamista."

Kuvassa on Vaasan yliopiston apulaisprofessori Niina Mäntylä.
Kuvassa on Vaasan yliopiston apulaisprofessori Niina Mäntylä. Kuvassa on Vaasan yliopiston apulaisprofessori Niina Mäntylä. Kuva: Riikka Kalmi / Vaasan yliopisto koulukiusaaminen,Yle Oppiminen,Vaasan yliopisto,Kuuleeko koulu!

Olisiko Ruotsin malli puuttua kiusaamiseen toimiva?

"Ruotsissa on laissa säädetty, millaisia kurinpitokeinoja kiusaamistapauksissa pitää käyttää: Mitä pitää tehdä? Kenelle pitää ilmoittaa? Mikä asia on kenenkin vastuulla? Ruotsissa myös viranomainen tarkastaa koulujen toimintaa systemaattisesti.

On kuitenkin vaikea sanoa, toimiiko järjestelmä, sillä vertailukelpoisia mittareita on vaikea löytää. Korvausvastuun konkreettinen uhka ehkä kuitenkin terävöittää koulujen toimintaa. Ruotsissa tilastot ovat julkisia ja kuka tahansa voi katsoa netistä, miten paljon kiusaamistapauksia kussakin koulussa on.

Lapset eivät ole vastuussa kiusaamiseen puuttumisesta ja tilanteen ratkaisemisesta, vaan se on koulun aikuisten tehtävä.

Ruotsissa lapset osaavat paremmin hakea apua viranomaisilta. Suomessa lapset eivät useinkaan tiedä, että he voivat itse ottaa yhteyttä eduskunnan oikeusasiamieheen lapsille suunnattujen sivujen kautta.

Pitää muistaa, etteivät lapset ole vastuussa kiusaamiseen puuttumisesta ja tilanteen ratkaisemisesta, vaan se on koulun aikuisten tehtävä. Entiset koulukiusaajat ovat kertoneet, että he olisivat toivoneet, että joku olisi puuttunut heidän toimintaansa. Monet kiusaajat kokevat asiasta valtavaa syyllisyyttä."

Onko KiVa-koulusta ja muista kiusaamisen ehkäisemishankkeista apua?

"Mielestäni kaikki kiusaamisen vastaisen toimet ovat hyvästä. Sosiaalisia taitoja pitää opettaa kouluissa yhä enemmän. Opettajat voivat luoda luokkaan yhteishenkeä ja miettiä erilaisia ryhmäjakoja.

Laissa pitäisi määritellä tarkemmin, miten kiusaamiseen puututaan portaittain ja miten jälkiseuranta menee. Pitäisi myös selvästi asettaa aikaraja, missä ajassa kiusaamiselle pitää tehdä jotain.

Kouluilla pitäisi olla laaja keinovalikoima: jos yksi keino ei tehoa, kokeillaan seuraavaa. Viranomaisten pitäisi myös valvoa, miten koulut ovat puuttuneet kiusaamiseen."

Miksi lakeja ei saada muutettua sellaiseksi, että koulu olisi kaikille lapsille turvallisempi paikka?

"Koulujen tarkempi valvominen vaatisi lisää rahaa ja nyt kun ei ole selkeää lainsäädäntöä, ei ole oikein mitä valvoakaan. Julkisella sektorilla, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella, ongelmiin on havahduttu ja valvontaa on taas tehostettu esimerkiksi vanhuspalvelukohujen myötä. On hyvä kysyä, halutaanko Suomessa palata takaisin meillä aiemmin olleeseen koulutarkastajasysteemiin vai miten valvonta kannattaisi järjestää.

Miten tärkeinä pidämme lasten perus- ja ihmisoikeuksia?

Laki ei kiusaamiseen juuri puutu ja lainsäädännön tarpeesta puhutaan lähinnä silloin, kun joku tapaus nousee mediassa julkisuuteen. Koulumatkoihin liittyvä kiusaaminen oli esimerkki tällaisesta: asia sai paljon julkisuutta, mutta lakiin tuli lopulta vain lisäys, että koulumatkoilla tapahtuvasta kiusaamisesta pitää ilmoittaa myös kiusaajan ja kiusatun vanhemmille. Siinäkään ei lähdetty miettimään ilmiötä laajemmin.

Viime kädessä kiusaamisen kitkemisessä on kysymys siitä, miten tärkeinä pidämme lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Jos aikuisia kiusattaisiin työpaikoilla yhtä väkivaltaisesti kuin lapsia kouluissa, kukaan ei puhuisi enää hyvistä käytänteistä, vaan lait olisi jo muutettu."

"Riippuu täysin opettajasta, puututaanko kiusaamiseen vai ei!" Onko näin? Kuuntele Kuuleeko koulu! -podcastin uusin jakso.

Seitsemän prosenttia 4–5.-luokkalaisista kertoo, että heitä kiusataan vähintään kerran viikossa. Mitä koulunjohtajana toimiva rehtori Pia Rauha ajattelee siitä, että häntä voitaisiin rangaista tiukemmin Ruotsin malliin, jos hän ei puutu riittävän tehokkaasti kiusaamiseen? Toimittaja Anu Heikkinen ja Pia Rauha purkavat podcastin tässä jaksossa kiusaamiseen liittyviä, vanhemmilta tulleita, kysymyksiä ja kommentteja.

Jos lasta kiusataan koulussa, tee näin:

  • Ota aina ensin yhteys kouluun. Koulussa ei välttämättä tiedetä tilanteesta. Lain mukaan opettajan ja rehtorin pitää ilmoittaa sekä kiusaajan että kiusatun kotiin, kun se saavat tietää kiusaamisesta.
  • Selvitä, täyttääkö kiusaaminen rikoksen tunnusmerkit. Muista, että rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on 15v. Nuorempien tekijöiden osalta ilmoitus voi johtaa lastensuojelutoimenpiteisiin.
  • Jos kiusaamista ei saada loppumaan ja koulun toiminnassa olisi parantamisen varaa, kantele aluehallintovirastoon tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.
  • Älä menetä uskoasi, vaikka apua ei heti tunnu löytyvän. Hae vertaistukea.

Kuuleeko koulu! -podcast ruotii koulumaailman polttavia kysymyksiä

Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha.
Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha. Kuva: Yle / Mikko Lehtola Yle Oppiminen,podcast,koulut,Kuuleeko koulu!

Pitäisikö koulussa olla tasoryhmiä? Mitä tehdä, jos tuntuu, että omalle lapselle tuli "paska" ope? Tarvitaanko koulussa uskonnonopetusta? Kuuleeko koulu! -podcastissa käydään läpi rohkealla ja rakentavalla tavalla vanhemmilta tulleita kysymyksiä. Podcastia luotsaavat toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha. Näillä naisilla on tärkeä missio: rakentaa siltaa vanhempien ja koulun välille.

Uusi jakso julkaistaan aina joka toinen maanantai.

Kerro oma kokemuksesi nykykoulusta tai lähetä kysymyksesi anu.heikkinen@yle.fi. Me selvitämme, kuuleeko koulu sinua!

Kuuntele podcast-jaksoja:










edit: otsikkoa muutettu 23.9.2020

Kommentit