Hyppää pääsisältöön

Helsinki Lit on henkilökohtainen ja rajaton

Kirjailijat Kjell Westö, Elina Hirvonen, Antti Tuomainen, Rosa Liksom ja Sirpa Kähkönen
Festivaalin kotimainen kärki on komea, tässä siitä osa: Kjell Westö, Elina Hirvonen, Antti Tuomainen, Rosa Liksom ja Sirpa Kähkönen Kirjailijat Kjell Westö, Elina Hirvonen, Antti Tuomainen, Rosa Liksom ja Sirpa Kähkönen Kuva: Raili Tuikka ja Laura Joutsi / Yle Kjell Westö,Elina Hirvonen,Antti Tuomainen,Rosa Liksom,Sirpa Kähkönen

Vaikka ovet ja ikkunat olisivat kiinni, kirjallisuus ei vaikene. Tänä vuonna Helsinki Lit -festivaalin teoksissa korostuu henkilökohtaisuus: elämämme on tärkeää vain suhteessa läheisiimme.

Käännöskirjallisuuden festivaali Helsinki Lit on tähän saakka tuonut huippukirjailijoita ympäri maapalloa Helsinkiin. Nobel-mittakaavalla Lit lienee tärkein suomalainen kirjallisuustapahtuma.

Kaikki kirjallisuus on maailmankirjallisuutta, mutta käännöskirjallisuuden näkökulmasta kielten ja valtioiden rajat tuntuvat muinaisjäännöksiltä. Kirjallinen kulttuuri löytää tiensä kaikkialle.

Sen sijaan kirjailijat eivät löydä. Tänä vuonna yleisöäkin pääsee paikan päälle vain säädösten rajoissa. Pandemian synnyttämien matkustusrajoitusten lisäksi kirjailijoiden matkustushalut ovat vähissä. Helsinki Lit murtaa noidankehän ja tuo esille laajan kattauksen maailmankirjallisuutta sekä rajatulle yleisölle paikan päällä että rajattomalle suorien lähetysten avulla.

Kansainvälisten kirjailijoiden lisäksi parhaat kotimaiset kirjailijat ovat kuuluneet keskeisenä osana Helsinki Litiin, kuten tänäkin vuonna, Kjell Westö, Rosa Liksom ja Sirpa Kähkönen heistä näkyvimpinä.

Lukeminen on yksilöllistä, teksti puhuttelee lukijoitaan yksi kerrallaan

Samalla kun maailmankirjallisuus on rajatonta, se on henkilökohtaista. Proosan kerronnassa korostuu vuonna 2020 minäkertoja, ja hänen lukemisensa on niin ikään omakohtaista. Lukeminen on yksilöllistä, teksti puhuttelee lukijoitaan yksi kerrallaan. Olkoonkin että lukijoiden kokonaismäärä saattaa kasvaa miljooniin. Tämä kirjallisuuden perusta korostuu tänä vuonna sekä sisällöllisesti että puitteiden osalta.

Helsinki Lit -kirjoista kumpuava viesti on selvä: vain toisilla ihmisillä on meille merkitystä. Elämämme on tärkeää vain suhteessa läheisiimme, sillä ihmiselämä koostuu yksinomaan niistä ihmissuhteista, joiden varassa kiinnitymme kieleen ja yhteiskuntaan.

Tämä henkilökohtaisuus sopii festivaalin henkeen, jossa on kyse kahden ihmisen kohtaamisesta ja keskustelusta. Helsinki Lit ei opeta eikä valista, se ei ole elitistinen eikä akateeminen tapahtuma. Se yksinomaan tekee kirjallisuudesta henkilökohtaista, jotain sellaista joka liittyy kokemusmaailmaan. Jotain, joka antaa meille työkaluja samastua toisiin ihmisiin.

Kirjallisuuden voi ajatella tallennetuksi itseymmärrykseksi. Kaikki se, mitä me tiedämme elämästä ja ihmisyydestä, on pyritty kirjoittamaan kokonaisuudeksi, jolle olemme antaneet nimen ”kirjallisuus”. Sen käyttötarkoitus sopii niin maailman tulkintaan kuin henkilökohtaisiin tarpeisiin. Kaikki selittämättömiltä tuntuvat asiat kirjallisuus pyrkii määrittelemään. Juuri nyt se näyttää tapahtuvan yksittäisen ihmisen omakohtaisten kokemuksien kautta.

Lukija löytää itsensä pohtimasta samoja kysymyksiä oman elämänsä kautta

Näkyvimmin tätä edustavat norjalainen Vigdis Hjorth ja irlantilainen Emilie Pine, jotka onnistuvat näennäisellä omakohtaisuudella avaamaan ihmisyyttä vasten koko kulttuuria.

Henkilökohtaiset onnettomuudet heijastuvat heidän teoksissaan niin tunnistettavina ja täsmällisinä, että teokset jatkavat lukijan mielessä elämäänsä vielä pitkään sen jälkeen, kun kirjan on lukenut loppuun. Heidän vahvuutensa on juuri omakohtaisuudessa: he eivät vetoa kehenkään toiseen ja esittävät näkökulmansa lähtökohtaisen subjektiivisesti. Heidän fiktiiviset hahmonsa ovat oikeassa ja väärässä – ja he ovat sitä niin älykkäillä tavoilla, että lukija löytää itsensä pohtimasta samoja kysymyksiä oman elämänsä kautta.

Samoin Maj Kivelä ja Sisko Savonlahti kirjoittavat samoista lähtökohdista, kuten myös vaikkapa Riikka Suominen ja osittain myös Philip Teir. Sama piirre korostuu runoilija Niillas Holmbergin teksteissä. Juuri runoudessa tällainen poetiikka on omimmillaan, mikä nähdään festivaalin päättävässä esiintyvän runouden kattauksessa.

Henkilökohtaisuuden lista jatkuu halki festivaalin. Se madaltaa kirjallisuuteen kynnyksiä. Vaikka ovet ja ikkunat olisivat kiinni, kirjallisuus ei vaikene. Ehkä juuri tällaisessa tilanteessa kirjallisuus on omimmillaan.

Katso Helsinki Lit -kirjallisuuskeskustelut suorana Helsingin keskustakirjasto Oodista

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri