Pörriäislivestä on voinut kesän ajan seurata mehiläisten elämää ja ahkerointia. Kävimme maistamassa työn hedelmiä.
Siinä sitä nyt on, Pörriäisliven hunajaa! Kun tökkää sormensa kennoon, voi kauhaista sormenpäähänsä möykyn tuota kultaista herkkua.
Imaisen sormenpäätäni. Kennojen tahmeat vahakannet tarttuvat hampaisiin.
Mintunmakuista.
Mintun vivahde hunajaan tulee lehmuksista. Kaupunki on täynnä suuria lehmuksia, ja mehiläiset ovat kesän aikana keränneet paljon niiden mettä.
Tökkään sormeni kerta toisensa jälkeen kennoon.
Tonni hunajaa
Olemme Tampereella, Finlaysonin vanhan tehdasrakennuksen katolla. Täällä kaupungin yllä sijaitsee mehiläispesä, josta on kesän ajan lähetetty Pörriäisliveä.
Pesää hoitaa Teemu Aittamaa. Pörriäisliven pesä ei ole Aittamaan ainoa. Hänellä on yhteensä viitisenkymmentä pesää. Niistä neljä sijaitsee Finlaysonin katolla.
Aittamaa saa elantonsa hunajasta. Finlaysonin katolta hän keräsi tänä vuonna hieman yli 100 kiloa hunajaa. Kaiken kaikkiaan Aittamaan yhteenlaskettu hunajasato oli tänä vuonna noin 1000 kiloa.
Tonni hunajaa! Aika paljon?
Aittamaa kuitenkin sanoo, että hänen pesiensä tuotto oli tänä vuonna kehno.
Aittamaa ei ole yksin. Suomen Mehiläishoitajain Liitto arvioi hunajasadon jäävän tänä vuonna tavanomaista heikommaksi. Syyksi esitetään heinäkuun sateista jaksoa sekä viime talven runsaita pesäkuolemia.
Pörriäisliven mehiläiset ovat kuitenkin voimissaan, eikä niiden hunajaa ole kerätty. Se tarkoittaa, että sitä löytyy pesästä meille maistettavaksi.
Suojapuvut päällä kuljemme mehiläisten luo. Aittamaa avaa pesän luukun.
Pörinä yltyy. Aittamaa saa osumia käsiinsä. Minua alkaa jännittää. Mehiläiset vaikuttavat vihaisemmilta kuin viimeksi täällä käydessäni. Vaikka Aittamaan mehiläiset ovat lauhkeaa italialaista rotua, osaavat nekin tarvittaessa puolustaa pesäänsä. Ehkä ne näkevät hunajan himon silmistäni?
Tyydymme nappaamaan nopeasti yhden kokonaisen kennon ja jätämme pesän rauhaan. Siirrymme sivummalle maistelemaan.
Mehiläiset valmistavat hunajaa itselleen
Oletko koskaan miettinyt, mitä hunaja oikeastaan on? Tai miksi mehiläiset sitä tuottavat?
Hunajan perusaine on useimmiten kukkien mesi. Joskus mehiläiset keräävät meden sijaan mesikastetta. Mesikaste on kasvin osia imevien kirvojen ulostetta.
Kerättyään mettä mehiläinen erittää siihen rauhastensa eritteitä. Se myös purskuttaa mettä haihduttaakseen siitä kosteutta. Jonkin ajan kuluttua mehiläinen sylkee meden kennoihin.
Mehiläiset keräävät kukista myös siitepölyä poikasten proteiinipitoiseksi ravinnoksi. Vaikka mehiläiset säilövät meden ja siitepölyn eri kennoihin, siitepölyä sekoittuu aina jonkin verran hunajaan.
Kennossa mehiläiset haihduttavat hunajasta edelleen kosteutta. Kun tuote on valmis, mehiläiset sinetöivät kennon vahakannella.
Mehiläiset eivät tuota hunajaa ihmisiä varten, vaan se on mehiläisten omaa ravintoa. Hunajasta ne saavat talven aikana kaipaamaansa energiaa.
Mutta myös ihminen on mieltynyt tähän herkkuun.
Kun hunaja kerätään mehiläisiltä pois, täytyy tilalle antaa jotakin, jotta mehiläisillä on tarpeeksi ravintoa talven aikana. Ne saavat vastineeksi sokerilientä. Aittamaa kuljettaa liemen pesille kattoja pitkin.
Painavien kanistereiden kuljettaminen on katolla haasteellista, mutta näkymät ovat hienot.
Aittamaan ruokkiessa mehiläisiä tulee mieleen, että jos hunaja kerran on mehiläisten luonnollista ravintoa, saavatko mehiläiset pelkästä sokeriliemestä kaiken tarvitsemansa?
Aittamaan mielestä se on talvehtiville mehiläisille jopa parempaa ravintoa. Puhtaasta sokerista mehiläisten suolistoon kertyy vähemmän kuonaa talven aikana.
Myös Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala on samoilla linjoilla: mehiläisille voi olla etua siitä, että kuona-aineita syntyy vähemmän. Hän myös lisää, että vaikka hunaja kerättäisiin pois, pesään jää aina jonkin verran hunajaa ja siitepölyä, jota mehiläiset voivat käyttää ravinnokseen.
Syksyn tullen talvipalloon
Kesän kukintahuipun jälkeen mehiläisten ravinnonlähteet vähenevät. Kun säät kylmenevät tarpeeksi ja ravintoa ei ole enää ulkona kerättäväksi, mehiläiset lopettavat lentämisen.
Ne lentävät vielä viimeisen tyhjennyslennon, minkä aikana ne kakkaavat suolensa tyhjäksi. Sitten ne asettuvat pesään talvehtimaan.
Pörriäisliven mehiläispesä sijaitsee korkealla, alttiina talven tuiverrukselle. Selviävätkö mehiläiset talven yli moisissa olosuhteissa?
– Erinomaisesti, Aittamaa vakuuttaa. Musta katto tuottaa lämpöä ja aurinko paistaa niin paljon kuin vain talvella paistaa.
Vaikka mehiläiset eivät vaivu horrokseen, pakkanen ei ole niille ongelma. Kylmyydestä ne selviävät muodostamalla tiiviin muodostelman, talvipallon. Lämpimällä muodostelma on harvempi, mutta kylmällä ne painautuvat aivan toisiaan vasten. Pallosta kuuluu surinaa, kun mehiläiset supistelevat lentolihaksiaan lämpöä tuottaakseen.
Pallon keskellä talvehtii pesän tärkein yksilö, kuningatar. Siellä on pakkasillakin parikymmentä astetta lämmintä.
Niinpä ensi talvena, kaupungin kattojen yllä, Pörriäisliven mehiläiset surisevat pallossaan ja maistelevat mintunmakuista hunajaa.
Pörriäislive kiittää katsojiaan. Kamerat suljetaan 31. elokuuta kello 23.55. Mehiläisten toimia voit vielä siihen asti seurata täältä.
Pelasta pörriäinen!
Tekoja pölyttäjien elinolosuhteiden turvaamiseksi. Pienilläkin teoilla on suuri merkitys, varsinkin, jos riittävän moni ottaa haasteen vastaan.
Auta pörriäistä, merkkaa tekosi tänne.
