Hyppää pääsisältöön


Kirjat aina mukana

Professori Jaakko Hämeen-Anttila rentoutuu suomentamalla runoutta

Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Edinburghin yliopistossa ja työskentelee koronaviruksen vuoksi parhaillaan kotoa, sillä yliopistolaiset on koronan vuoksi patisteltu etätöihin. Hän tuntee erityisen hyvin arabialaista ja assyrialaista kulttuuria ja on usein onnistunut työssään yhdistämään nämä harvinaiset osaamisen alat. Hämeen-Anttila vietti lapsuutensa Oulussa ja tiesi ryhtyvänsä professoriksi jo ennen kouluikää.

Lapsuudenkoti oli Oulun Tuirassa. Lähistöllä sijaitsi ihastuttava vanha kirjakauppa, jossa Jaakko Hämeen-Anttila tunnettiin jo pienenä hyvin.

– Tulin akateemisesta perheestä ja ajattelin jo ennen kouluun menoa, että minusta tulisi professori. En välttämättä tiennyt kovin tarkkaan, mikä professori oli, mutta kuitenkin tiesin jo tuolloin, että haluan lähteä yliopistouralle.

Jaakko Hämeen-Anttilan isä Antero Hämeen-Anttila oli Oulun yliopiston tähtitieteen professori ja tämän isä Väinö oli kirjankustantaja, kirjailija ja suomentaja.

Perheellä oli iso ja monikielinen kotikirjasto, josta Jaakko Hämeen-Anttila löysi luettavaa sitä mukaa kun hänen kielitaitonsa kehittyi. Ensin hän luki tietysti suomenkielisiä kirjoja, mutta pian hän oppi englantia, saksaa, ranskaa ja italiaa.

– Kun ajattelee, että minusta tuli lopulta arabisti, niin löysin kotikirjastosta myös ensimmäiset arabian kieliopit, arabiankielisen sanakirjan ja jopa arabiankielisen Koraanin. Sellainen ei tainnut olla kovin yleistä oululaisissa kodeissa 1970-luvulla.

Jaakko Hämeen-Anttilalle kirjat ovat siten jo lapsesta alkaen kuuluneet jokapäiväiseen elämään. Hän ei muista koskaan menneensä lähikauppaa kauemmaksi ilman, että mukana olisi jokin kirja.

Kouluvuosinaan hän viihdytti itseään hyppytuntien aikana tekemällä retkiä läheisiin kirjakauppoihin, joissa hänet tunnettiin vakiokalustoon kuuluvana.

– Onnistuin varmasti joskus myös raahaamaan joitakin luokkatovereitani sinne mukaan.

Polveileva tie

Arabian kielen ja kulttuurin tutkimuksen pariin Hämeen-Anttila kulki polveilevaa tietä. Peruskoulussa hän hyppäsi yli yhdeksännen luokan päästäkseen lukioon vuotta aikaisemmin.

Tehtyään kahdeksannen luokan keväällä koko seuraavan vuoden opinnot etukäteen, hän sai kesäluettavakseen muinaista Egyptiä käsittelevän kirjan, josta hän innostui kovin.

Egyptin tutkijaa hänestä ei kuitenkaan tullut, koska työssä olisi tarvittu hyvää piirustustaitoa hieroglyfien kirjoittamiseksi. Lukioaikanaan hän kiinnostui sen sijaan klassisesta arabiasta.

– Sille tielle jäin ja sillä edelleenkin olen!

Päästyään uransa alkuun Hämeen-Anttila sai säilytettäväkseen 1830-luvulla painetun arabialais-latinalaisen sanakirjan, joka on kiertänyt alan professorien piirissä vuosikymmenet.

1800-luvun puolivälissä eräs suomalainen arabisti sai tämän nimenomaisen kaksiosaisen niteen saksalaisen professorinsa jäämistöstä ja toi sen Suomeen. Siitä lähtien kirja on kiertänyt arabistien keskuudessa tutkijalta toiselle.

– Minä sain sen muistaakseni vuonna 1984, aikaisemman professorin kuoltua traagisesti suhteellisen nuorena. Olin siihen aikaan 21-vuotias opiskelija, mutta moni uumoili, että minusta tulisi ehkä jossakin vaiheessa laitoksen professori. Sain sen eräänlaisena akateemisena perintönä ja kun katson että on sopiva aika luopua siitä, se päätyy perinnöksi jollekin nuorelle suomalaiselle arabistille seuraaviksi vuosikymmeniksi.

Hämeen-Anttila sanoo vastustavansa nykyaikaista tehokkuusajattelua. Vaikka hän alkoi opiskella arabiaa ja persiaa, hän kiinnostui myös assyriologiasta ja antiikin Kreikasta, joita pidettiin sivupolkuina arabistille. Sivupolku vei hänet tavanomaista pidemmälle.

– Rupesin jopa kirjoittamaan assyriologiaan liittyvää väitöskirjaa, ennen kuin siinä vaiheessa palasin takaisin arabistiikkaan. Nykyisin ajatellaan, että opiskelijan pitäisi suoriutua opinnoista minimiajassa ja minimimäärällä. Sanoisin, että päinvastoin juuri haahuiluni eri aloilla ja kaikenlaisen aineiston lueskelu on tuottanut sen, että olen nyt kansainvälisesti arvostettu tutkija aika laajalla sektorilla. Maailmassa ei ole montaa tutkijaa, joka hallitsisi yhtä aikaa sekä arabistiikan että assyriologian.

Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia

Vaikka Hämeen-Anttila tutkii asioita, jotka ovat meistä katsoen kaukaisia sekä ajallisesti että maantieteellisesti, hän on huomannut, että ajasta ja paikasta riippumatta ihmisten mieli askartelee samanlaisten asioiden parissa.

Sekä keskiajan arabialaisessa kulttuurissa että sitä muutama tuhat vuotta vanhemmassa mesopotamialaisessa kulttuurissa ihmisillä oli samanlaiset tunteet ja ajatukset kuin meillä.

– Siellä kaukanakin ollaan ihan samanlaisia kuin tässä lähellä.

Erityisesti Hämeen-Anttilaa on kiinnostanut uskontojen tutkiminen, ja esimerkiksi sen tutkiminen, mitä pyhiksi koetuille paikoille tapahtuu, kun paikallisten asukkaiden uskonto muuttuu. Moskeija on saatettu esimerkiksi rakentaa paikalle, jossa on aikaisemmin ollut kreikkalainen temppeli.

– Näyttäisi siltä, että pyhän kokemus säilyy. Vain sen inhimillinen tulkinta muuttuu.

Runouden suomentaminen on nautinto

Tutkijantyönsä vastapainoksi Hämeen-Anttila suomentaa muun muassa vanhaa arabialaista runoutta. Hänen tekemiään ovat Koraanin ja Gilgamesh-runoelman uudet suomennokset. Hämeen-Anttilalle kääntäminen on luovaa työtä, jossa häntä kiehtovat tutkimuksen tekemistä suurempi vapaus ja runolauseiden rytminen muovailu.

– Haluan tuoda vieraita kulttuureita muidenkin kuin tutkijoiden luettavaksi. Mutta minulla on itsekkäämpikin syy: nautin kielen kanssa pelaamisesta. On ihastuttavaa, kun voi lukea runoja ja päästä itse tuottamaan se sama vapaasti suomen kielellä. Koitan saada kielen sointua ja kielen rytmiä esille tavalla, joka vetoaisi suomalaiseen lukijaan.

Hämeen-Anttila antaa esimerkin käännösten vapaudesta: Arabialaisessa runoudessa rakastettua naista verrataan usein tuoksuvaan basilikaan. Suomessa tällaista vertausta ei käytetä, joten hän on usein suomentanut tuoksuvan basilikan ruusuksi, jotteivät lukijan assosiaatiot lähde väärään suuntaan.

Tulevaisuuden toivekuvana Hämeen-Anttila näkee tilanteen, jossa joku hänen oppilaistaan olisi juuri pitänyt virkaanastujaisluennon esimerkiksi Oxfordin yliopiston professuuriin.

– Oxfordin yliopisto on minulle yliopistojen ykkönen. Haluaisin nähdä, miten oppilaani ottaa vastaan onnitteluja ja itse olisin siinä kuvassa jossakin taustalla hämärämmin näkyvänä hahmona.