Sari Casal
Yle
Sooloseksi, masturbointi, runkkaaminen, itsetyydytys, onanointi. Kyseessä on kaikkein demokraattisin seksin muoto, ja pisin seksisuhteemme on itsemme kanssa. Silti runkkaamisesta ei juuri puhuta, ainakaan vakavasti. Se on noloa tai vitsin aihe. Taustalla on vuosisatojen mittainen häpeän taakka. Masturbointia on pidetty syntinä, itsesaastutuksena ja sairaana tekona, joka voi johtaa kuolemaan.
Suhtautumisemme masturbointiin kantaa edelleen menneisyyden painolastia, vaikka etenkin nuorten asennoituminen seksuaalisuuteen on myönteisempää kuin aiemmilla sukupolvilla. Runkkaaminen on kuitenkin jonkinasteinen tabu.
Toimittaja Ina Mikkola keräsi aineistoa Runkkarin käsikirja -tietokirjaansa varten muun muassa pikaviestein kahdelta runkkuringiksi nimetyltä porukalta, joihin kuului joukko seksipositiivisia nuoria aikuisia. Masturboinnista puhuminen tuntui kiusallisemmalta kuin muusta seksistä puhuminen, vaikka runkkurinkiläiset suhtautuivat seksuaalisuuteen hyvin avoimesti.
Mikkola arvioi, että taustalla on edelleen runkkaamiseen liittyvä häpeä, joka on erilaista kuin muuhun seksuaalisuuteen liittyvä häpeä. Esimerkiksi monet uskonnot eivät hyväksy sooloseksiä, vaikka ne hyväksyisivät seksin puolison kanssa.
– On selvää, että tämä vaikuttaa meidän laajempaan käsitykseen runkkaamisesta.
Mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen huomauttaa, että vaikka kulttuuri ja yhteiskunta muuttuvat, ne eivät muutu rysäyksellä. Ihmiset, jotka eivät miellä itseään uskonnollisiksi, saattavat kantaa uskonnoista tuttuja normeja mukanaan, koska ne ovat muokanneet kulttuuriamme vuosisatoja. Uskonnollisessa viitekehyksessä seksuaalisuutta on perinteisesti rajattu.
– Se keskittyy lisääntymiseen tähtäävään yhdyntään. Sitä kautta on tiukemmin säädelty, mihin siemenensä saa laskea tai kätensä laittaa.
Itsetyydytys oli melko epärelevanttia aina 1700-luvulle saakka, siitä ei juuri puhuttu. Vuosisadan alkupuolella anonyymi henkilö (jonka myöhemmin on arveltu olleen englantilainen puoskari John Marten) kirjoitti lehtisen, jossa hän kauhisteli tätä inhottavaa itsesaastutuksen muotoa, jolla on tekijälleen hirvittävät seuraukset. Syntyi onanian käsite, jolla tarkoituksellisesti viitattiin Raamatun kertomukseen Onanista, joka valutti siemenensä maahan, ja jota Jumala rankaisi kuolemalla.
Kirjoittajan väitteiden mukaan myös itsetyydytyksellä on yhtä hirvittävät seuraukset, lukuisia sairauksia ja jopa kuolema. Samalla kun keksittiin uusi hirveä tautien aiheuttaja, tarjottiin kyljessä “lääketieteellisiä parannuskeinoja” korkeaan hintaan. Masturboinnista tuli paitsi uskonnollinen ja moraalinen myös lääketieteellinen ongelma.
Masturbaation medikalisoi lopullisesti arvostettu sveitsiläinen lääkäri Samuel Auguste David Tissot, jonka kirjoittamasta L'Onanisme -teoksesta tuli aikansa bestseller. Opus levitti käsitystä itsetyydytyksen vaaroista ympäri Eurooppaa.
Masturboinnin on väitetty aiheuttavan muun muassa velttoutta, epilepsiaa, sokeutta ja erilaisia mielisairauksia. Seurauksena liiallisesta onanoinnista oli pahimmillaan kuolema. Siksi toiminta piti estää kaikin keinoin.
Lieviä hoitomuotoja olivat esimerkiksi kylmät kylvyt. Itsetyydytystä estettiin myös muun muassa piikikkäiden penisrenkaiden tai ympärileikkausten avulla.
Klitoriksen avulla kiihottuminen edusti infantiilia seksuaalisuutta. Että siitä se sitten vasta lähtee, kun klitoriksen unohtaa
Vasta 1900-luvulla alettiin pikkuhiljaa luopua ajatuksesta, että masturbointi aiheuttaa vakavia sairauksia. Esimerkiksi Sigmund Freud piti sitä silti infantiilina seksuaalisuuden muotona, kehitysvaiheena, jota harjoitetaan ennen kuin päästään käsiksi “oikeaan” penetratiiviseen seksiin partnerin kanssa.
– Esimerkiksi naisilla klitoriksen avulla kiihottuminen edusti infantiilia seksuaalisuutta. Että siitä se sitten vasta lähtee, kun klitoriksen unohtaa, Susanna Paasonen hymähtää.
Vasta lyhyen aikaa on ajateltu, ettei masturboinnista ole terveydelle haittaa, päinvastoin. Se voi vähentää stressiä, parantaa unenlaatua ja lievittää kipua. Ja korona-aikana se on todennäköisesti myös turvallisin seksin muoto.
Mutta ennen kaikkea runkkaaminen tuottaa nautintoa. Sooloseksin olisikin korkea aika olla sosiaalisesti hyväksyttyä, jopa suotavaa.
Edelleen itsetyydytystä pidetään usein nolona, ja miesten masturbointi on myös loputon komedian lähde esimerkiksi amerikkalaisessa tv-viihteessä. Runkkari-sanalla on negatiivinen klangi, ja masturboinnin ajatellaan olevan toissijaista toimintaa, jos ei seksi partnerin kanssa ole mahdollista.
Paasonen huomauttaa, että meillä on todella kapea ymmärrys seksuaalisuudesta. Jos puhutaan seksin harrastamisesta, sillä tarkoitetaan yleisesti seksiä partnerin kanssa ja ennen kaikkea yhdyntää.
– On fakta, että pisin seksisuhde on itsensä kanssa. Ja sen pitäisi olla perusta sille, että ylipäätään voi olla suhteessa muihin.
Siinä nähdään usein joku ongelma, kun ihmiset runkkailevat, eivätkä enää harrasta tervettä yhdyntää keskenään.
Väestöliiton Finsex-tutkimuksissa käy ilmi, että suomalaisten yhdyntätiheydet ovat harventuneet. Siitä seuraa helposti johtopäätös, että seksiä harrastetaan maassamme entistä vähemmän. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
– Yhdynnällä tarkoitetaan kapeasti penis-vagina-juttua, siitä jää aika moni muu asia pois, Paasonen toteaa.
Jos samalla kysyttäisiin, mitä kaikkea ihmiset tekevät itsensä tai muiden kanssa, tulokset voisivat näyttää toisenlaisilta, hän huomauttaa.
– Siinä nähdään usein joku ongelma, kun ihmiset runkkailevat, eivätkä enää harrasta tervettä yhdyntää keskenään. En ymmärrä, miksi se olisi ongelma, että ihmiset tekevät asioita itsensä kanssa. Eikä se ole nollasummapeli, joko tai.
Samaisesta Finsex-tutkimuksesta selviääkin, että suomalaiset tyydyttävät itseään aiempaa enemmän. Runkkaaminen on siis nouseva seksitrendi.
Nautinto ei ole sidoksissa vartalon kokoon, muotoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.
Masturbointi on kannattavaa toimintaa ihan jo siksi, että se on kivaa. Se myös kasvattaa itsetuntemusta, seksuaalista itsetuntoa ja voi parantaa omaa kehosuhdetta.
Runkkaaminen on suora väylä omaan kehoon ja nautintoon. Ja kun keho ja sukuelin edustavat nautinnon tuottamista, se voimaannuttaa, ja positiiviset vaikutukset heijastuvat elämän muillekin osa-alueille, Ina Mikkola huomauttaa. Masturboimalla voi päästä irti myös kehohäpeästä.
– Nautinto ei ole sidoksissa vartalon kokoon, muotoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Kun nautinnon kokemus liittyy omaan kehoon, keho on helpompi myös hyväksyä, koska se tuottaa positiivisia tuntemuksia.
Masturbointiin liittyy edelleen vahvoja mielikuvia, jotka ovat jäänteitä menneisyydestä. Seksileluja kokeileva nainen on itseään tutkiskeleva löytöretkeilijä, mutta tekopilluun runkkaava mies on säälittävä ja vastenmielinen.
– Se liittyy oletukseen, että miehet ovat panokoneita, jotka haluavat koko ajan panna. Ja että on miehen mitta, että saa seksiä naisen kanssa, eikä joudu harrastamaan sitä yksin, Mikkola toteaa.
Ajatus löytöretkeilevästä naisesta on puolestaan peräisin 1970-luvulta, jolloin julkaistiin esimerkiksi Nancy Fridayn kirjoittama Salainen puutarha -teos, jossa kuvaillaan naisten eroottisia fantasioita.
– Ajatuksena on, että voimaannutetaan naisia löytämään paikkansa ja jotenkin ylikäymään ne vaikeudet, joiden oletetaan kuuluvan naisten seksuaalisuuteen, Paasonen toteaa.
Nautinto, joka itsestään selvästi liittyy tähän seksihommaan, ei ole yhtään itsestäänselvyys sen perusteella, miten asiat opetetaan luokkahuoneissa.
Vaikka masturbointiin suhtaudutaan jo pääosin sallivasti, vastakkaiset äänenpainot nousevat edelleen kuuluviin. Esimerkiksi Redditistä lähtöisin oleva NoFap-liike kannustaa etenkin miehiä irtautumaan pornosta ja lopettamaan itsetyydytyksen, Paasonen kertoo.
– Masturbointi tekee muka miehistä vähemmän miehiä. Väite perustuu tutkimukseen siitä, että testosteronitasot nousevat hurjasti, jos ei siementään laske. Mukana on vahvasti sisäisen supersankarin löytämisajatus. Ryhmässä korostetaan itsekuria ja annetaan vertaistukea siihen, että ‘pystyt siihen veli’.
Länsimaista etenkin Yhdysvalloissa itsetyydytykseen ja seksuaalisuuteen on suhtauduttu nihkeästi. Vielä 1990-luvun puolivälissä Bill Clinton erotti korkeimman lääkintäviranomaisensa Joycelyn Eldersin, koska tämä ehdotti, että masturboinnista kertominen voisi olla osa seksuaalikasvatusta kouluissa. Ei siis tekniikkaharjoittelu, vaan ihan sen myöntäminen, että kyseessä on luonnollinen osa seksuaalisuutta.
Seksuaalikasvatuksessa on petrattavaa myös Suomessa. Tutkimuksen mukaan seksuaalikasvatusta antaville opettajille vaikeinta on nautinnosta puhuminen, Paasonen kertoo.
– Vielä näinäkin päivinä vaikuttaa siltä, että nautinto, joka itsestään selvästi liittyy tähän seksihommaan, ei ole yhtään itsestäänselvyys sen perusteella, miten asiat opetetaan luokkahuoneissa. On helpompaa selittää lisääntymisbiologiasta ja seksitaudeista.
Nautinto tippuu pois myös seksologisessa ja pornoa käsittelevässä kirjallisuudessa.
– Sen perusteella voi helposti unohtaa, että ihmiset usein kyllä runkkaavat katsoessaan pornoa.
Paasonen korostaa, että seksuaalikasvatuksessa seksuaalisuuden monimuotoisuuden opettaminen olisi olennaista, ei keskittyminen heteronormatiiviseen yhdyntään. Kasvattajat voisivat kertoa, mitä kaikkea keholla voi tehdä ja esittää vaihtoehtoja.
– Sen ei tarvitsisi olla yksityiskohtaista kuvailua tai työpajojen pitämistä, vaan ihan sen muistuttamista, että seksuaalisia ilmaisun muotoja on monia ja niistä sooloilu on yksi olennainen asia.
Paasosen mukaan nuorten suurimmat seksuaalisuuteen liittyvät huolet näyttäisivät tutkimuksen valossa edelleen liittyvän siihen, onko joku asia normaalia. Netin seksuaaliterveyspalveluihin kysymyksiä lähettäneet nuoret ovat esimerkiksi tiedustelleet, onko normaalia masturboida tietyllä tavalla ja onko joku asia ok. Kasvattajille tärkeintä olisi helpottaa tilannetta ja muistuttaa, että on monia tapoja tehdä asioita.
– Kaikki lähtee siitä, että aikuiset olisivat vähemmän noloja itse masturboimisen suhteen. Jos nolostelee sitä, mitä itse tekee ja nolostelee sitä, mitä lapset ehkä tekevät, niin sieltähän se häpeä siirtyy sukupolvelta toiselle.
Myös Ina Mikkola liputtaa runkkaamisen normalisoinnin puolesta. Siitä pitää jauhaa niin kauan, ettei sana enää särähdä korvaan tai aiheuta poskien punertumista.
– Olemme kaikki keskustelemattomuuden vankeja. Emme pysty löytämään uusia tasoja ja oivalluksia, jos keskustelua ei ole tai jos se on typistettyä.
Runkkaus lähinnä vaatii toimivan käden ja sen, että laitat sen sun meininkeihin.
Seksuaalisuus kuuluu kaikille, ja runkkaaminen on demokraattisin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto, Mikkola muistuttaa.
– Runkkaus lähinnä vaatii toimivan käden ja sen, että laitat sen sun meininkeihin. Avusteisessa seksissä runkkaaminen voi vaatia yhden henkilön apua, mutta se on kyvyistä riippumatta silti aina saavutettavissa olevin seksin muoto.
Artikkelin lähteinä on käytetty teoksia Thomas W Laquer: Seksiä yksin – masturbaation kulttuurihistoria, Philippe Brenot: Masturboimisen ylistys, Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja
