Anu Heikkinen
Yle
Yksinäinen ei ole outo eikä omituinen, vaan ihan tavallinen nuori tai lapsi, sanoo yksinäisyyttä tutkinut Niina Junttila. Hän peräänkuuluttaa yksinäisyyden normalisointia.
Miksi yhä useampi lapsi ja nuori kokee yksinäisyyttä ja mitä esimerkiksi vanhemmat voisivat asialle tehdä? Artikkeli on osa Kuuleeko koulu! -podcast-sarjaa.
Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila:
"Olen haastatellut monia lapsia yksinäisyystutkimuksissani. Minua kosketti syvästi erään nuoren tytön kertomus. Hän kirjoitti, että hän kokee olevansa kuin haamu, jota kukaan ei huomaa. Hän ajatteli, että olisi parempi, jos hän olisi kuollut, mutta epäili, että tuskin kukaan reagoisi siihen mitenkään.
Jälkikäteen selvisi, että tarinan oli kirjoitttanut 11-vuotias tyttö, joka oli tosi taitava ja käyttäytyi hyvin koulussa. Häntä hävetti niin paljon oma yksinäisyytensä, että hän oli kehittänyt itselleen tsemppaavan tytön kuoren. Hän näytti olevan porukassa mukana ja seisoi esimerkiksi välitunnilla muiden tyttöjen piirissä, mutta kukaan ei oikeasti tiennyt, miten pahalta hänestä tuntui.
Muistan myös, kun eräs pieni poika sanoi haastattelussa, että hän olisi mieluummin vaikka hakattavana ja hänellä olisi joku kaveri, kuin olisi se, jota kukaan ei huomaa. Hänellä oli olo, että muut eivät muistaneet edes hänen nimeään. Jos opettaja kysyi jotain Mattiin liittyvää, niin muut saattoivat kysyä, että kuka Matti.
Nykyään ajatellaan aiempaa herkemmin, että kaikilla pitäisi olla valtavasti verkostoja ja harrastuksia
Entistä useampi lapsi tai nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Suuntaus on huolestuttava, koska terveyskyselyjen perusteella lapset voivat monessa muussa suhteessa paremmin kuin aiemmin.
Syitä huonoon kehitykseen on varmasti monia. Yksi syy on se, että käsityksemme sosiaalisuudesta ovat muuttuneet. Nykyään ajatellaan, että pitäisi olla valtavasti verkostoja ja harrastuksia ja puhelimen viestiäänien pitäisi piipata koko ajan. Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaisia verkostoja, eivätkä kaikki edes halua niitä. Nuorelle saattaa tulla sellainen olo, että minussa on jotain vikaa ja minä en kelpaa. Silloin alkaa helposti vetäytyä ja yksinäisyyden tunne valtaa mielen.
Toinen asia, joka vaikuttaa, on yleinen keskusteluilmapiiri. Aikuiset antavat mallia nuorille ja lapsille siitä, että on ihan ok kommentoida ilkeästi sosiaalisessa mediassa ja nolata toisia. Positiivista myötätuntoa on paljon vähemmän. Aremmat jättäytyvät helposti syrjään, koska pelko tulla nolatuksi tai syrjityksi on suuri."
Mitä on vanhempi voi tehdä?
"Vanhempien tärkein tehtävä on tiedostaa ja tunnistaa lapsen yksinäisyys, koska silloin asialle pystyy tekemään jotain. Ei kuitenkaan pidä olla liian painostava, koska silloin lapsi vetäytyy helposti kuoreensa.
Vanhempi näyttää myös mallia lapselle siitä, miten toisia ihmisiä kohdataan. Kutsutaanko perheeseen vieraita tai viedäänkö lapsi hiekkalaatikolle? On tärkeää, ettei vanhempi syyllistä itseään ja jatka yksinäisyyden kierrettä. Jos on kokenut itse yksinäisyyttä, siitä ei suoraan seuraa se, että lapsistakin tulee yksinäisiä. Mutta jos muistaa, miten kurjaa yksinäisyys on, niin haluaa estää lasta kokemasta samaa.
Onko ongelma, jos lapsi viettää paljon aikaa yksin?
Vanhemmat kysyvät usein, onko ongelma, jos lapsi viettää paljon aikaa yksin. Ei se ole ongelma, koska tarpeemme sosiaalisiin kontakteihin on erilainen. Lapsi voi olla väsynyt hälyisän koulupäivän jälkeen ja silloin on ymmärrettävää, että hän haluaa olla illalla yksin. Mutta jos lapsi on aina yksin, niin se on ongelma. Silloin ei pysty edes harjoittelemaan sosiaalisia taitoja.
Vanhemman pitää muistaa kertoa lapselle, miten tärkeä tämä on. Lapsi alkaa herkästi mielessään vahvistaa tunnetta siitä, että hän olisi huono tai viallinen, kun hänellä ei ole kavereita."
Mitä kouluissa voidaan tehdä?
"Kunnissa ja kouluissa lasten sosiaalisiin taitoihin panostetaan eri tavoilla. Esimerkiksi Ylöjärvellä on testattu kouluissa Yhteispeli-nimistä hanketta, jonka avulla opetetaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja erityisesti sekä eka- ja tokaluokkalaisille että seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille. Oppilaille on varattu yksi ylimääräinen viikkotunti näiden taitojen harjoittelemiseen.
Yksinäisen lapsen yleisin toive on, että joku juttelisi hänen kanssaan ja kysyisi mitä kuuluu
Myös yksittäinen opettaja voi tehdä paljon kiinnittämällä huomiota ryhmien muodostamiseen ja ylipäätään ryhmäyttämiseen. Tunneilla voi puhua siitä, miltä yksinäisyys tuntuu ja miten tärkeää on, että kaikki pääsevät mukaan porukoihin. Opettajan omat kokemukset yksinäisyydestä vaikuttavat siihen, miten herkästi hän huomaa ne, jotka jäävät ulkopuolelle.
Kun olen haastatellut yksinäisiä koululaisia, heidän yleisin toiveensa on, että joku juttelisi heidän kanssaan ja kysyisi mitä kuuluu. He toivovat, että esimerkiksi opettaja pysähtyisi välitunnilla juttelemaan. Olisi hienoa, jos opettaja päivän päätteeksi kävisi mielessään luokan oppilaat läpi ja miettisi, näkikö hän kaikki, sanoiko edes yhden sanan jokaiselle. Siellä voi olla näkymätön Ninni, joka on niin hiljainen, että häntä on liki mahdoton nähdä.
Eräällä kouluvierailulla pienet oppilaat kirjoittivat innoissaan post it -lapuille, mitä he voisivat tehdä, jos huomaavat jonkun olevan yksin. Se oli hienoa katsottavaa."
Mitä sinä ja minä voimme tehdä?
"Me kaikki voimme tehdä pieniä tekoja yksinäisyyden vähentämiseksi: voimme hymyillä ratikassa, viedä kahvipaketin naapurin mummolle tai tehdä jotain vastaavaa. Perustamamme Lähde-liike haastaa ihmisiä ystävällisyyteen joka kuun kymmenes päivä. Olisi hienoa, että asenteet muuttuisivat niin, että aina pyydettäisiin mukaan.
Olisi myös tärkeää, että yksinäisyys normalisoituisi. Yksinäinen ei ole outo eikä omituinen, vaan ihan tavallinen nuori tai lapsi. Yksinäisyys on normaali tunne, jota joka viides lapsi ja nuori kokee joskus. Jostain syystä hän on vain joutunut yksinäisyyden kehään."
Miten yksinäisyyttä kokevaa lasta ja nuorta voi auttaa? Lisätietoa löydät Opetushallituksen sivuilta.
Kuuntele Kuuleeko koulu! -podcast: mitä vanhempi voi tehdä, jos lasta kiusataan koulussa?
Yksinäinen lapsi joutuu helposti kiusatuksi. Mitä vanhempi voi tehdä silloin? Saisiko sanktioiden pelko koulut tarttumaan tiukemmin kiusaamistapauksiin? Toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha käyvät läpi vanhemmilta tulleita ajatuksia ja kokemuksia kiusaamisesta.
Kuuleeko koulu! -podcast ruotii koulumaailman polttavia kysymyksiä
Pitäisikö koulussa olla tasoryhmiä? Mitä tehdä, jos tuntuu, että omalle lapselle tuli "paska" ope? Tarvitaanko koulussa uskonnonopetusta? Kuuleeko koulu! -podcastissa käydään läpi rohkealla ja rakentavalla tavalla vanhemmilta tulleita kysymyksiä. Podcastia luotsaavat toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha. Näillä naisilla on tärkeä missio: rakentaa siltaa vanhempien ja koulun välille.
Kerro oma kokemuksesi nykykoulusta tai lähetä kysymyksesi anu.heikkinen@yle.fi. Me selvitämme, kuuleeko koulu sinua!
Kuuntele podcast-jaksoja:
