Poikkeuksellinen kesä 2020 sai Suomessa sekä päättäjät että kuntalaiset kääntämään katseensa lähiympäristöön. Tuloksena nähtiin viheralueiden projekteja, joihin myös asukkaat osallistuivat. Luonnonkukkia ei kuitenkaan aina arvosteta, ja siistiä pitää olla.
Pölyttäjien ahdinkoon reagoitiin Suomessa ryhtymällä reippaasti talkoisiin. Eikä ainostaan pihoissa ja parvekkeilla, vaan myös kunnissa ja kaupungeissa.
Oulussa innostuttiin niityistä, Tuusulassa kukkivat pellot, ja Varsinais-Suomessa ryhdyttiin edistämään alueen monimuoisuutta neljän kunnan voimin.
Oulu – asukkaat kiinnostuivat omasta lähiympäristöstään
Oulun viheralueiden kunnossapidossa otettiin kesällä pölyttäjät huomioon monin eri tavoin. Kaupunkilaiset toivoivat, että nurmikot ja ojanpientareet jätettäisiin leikkaamatta, ja luonnonkukat saisivat kukkia rauhassa.
– Liekö Ylen pörriäiskampanjan vai poikkeusolojen ansioita, mutta monien katse tarkentui kesällä omaan lähiympäristöön, toteaa kunnossapitosuunnittelija Jaana Koivisto Oulun Ympäristöpalveluista.
Kaupunki on käynnistämässä niittyihin liittyvän kehittämishankkeen.
Oulun rakennetuista viheralueista yli 15% on niittyjä, jotka niitetään kerran kesässä elokuussa. Niittoajankohdalla varmistetaan kasvien kukinta ja siementen tuleentuminen.
Uuden hankkeen myötä niittymäisesti hoidettavia alueita lisätään ja kehitetään. Työ on vasta alkuvaiheessa, ja tuloksia saadaan vuoden tai kahden kuluessa.
– Kehittämistoiveita tullaan keräämään sekä kuntalaisilta että kaupungin toimijoilta. Näin yritämme vastata oululaisten toiveisiin tukea luonnon monimuotoisuutta, ja säästää myös suunnitellusti hoitokustannuksissa.
Niittyjä pitäisi jättää niittämättä, mutta kaikkia kaupunkilaisia ei hallittu hoitamattomuus miellytä.
Osalle asukkaista hoidettu ympäristö tarkoittaa siistiä leikkonurmea ja palautetta tulee "siivottomista" viheralueista.
– Vaikka jonkun mielestä heinäpelto on viehättävä, niin toisella se kutittaa nenää, kertoo kaupungin viheralueiden kunnossapitovalvoja Anu Laakko. Kolmas pelkää punkkeja, eivätkä lapset voi leikkiä heinikossa.
Luonnonkasveja ei aina myöskään pidetä arvokkaina: pujo allergisoi, ohdake ja horsma pölisevät ja niiden roska lentävät tontille.
– Kerran palautteessa pyydettiin, että viherkaistaan ei kyvettäisi apilaa, koska siinä pörrää mehiläisiä, ja ne ovat lapsille vaarallisia.
Kaupunkilaiset ovat oppineet siihen, että alueet parturoidaan, ja siistiä pitää olla.
Viheralan kulttuuri on kuitenkin Laakon mielestä muuttunut, ja samalla on muuttunut esteettisyyden käsitys rakennetuilla viheralueilla.
– Niittyjä on Oulussa laitakaupungilla, ei keskustan paraatipaikoilla. Toivoisin, että ne totuttaisiin näkemään korkeatasoisina viheralueina.
Vieraslajeja kitketään yhdessä asukkaiden kanssa.
Vieraslajien torjunnassa oululaisilta löytyy talkoohenkeä, ja lajeja on poistettu useasta kohteesta asukkaiden toimesta.
Kaupunki osallistuu yleisillä alueilla toteutettaviin talkoisiin tarjoamalla roskasäkkejä, ja hakemalla täydet säkit pois maastosta.
Muun muassa jättipalsami ja lupiini kilpailevat pölyttäjistä alkuperäisen kasvillisuuden kanssa.
– Kohteita, joista on poistettu aikaisempina vuosina esimerkiksi jättipalsamia, on saatu ennallistettua, ja alkuperäisillä kasveilla on nyt tilaa kasvaa ja levitä.
Kaupungin viheralueilla yritetään välttää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja testataan kestäviä rikkakasvien torjuntamenetelmiä, kuten esimerkiksi höyrytyskäsittelyä.
Tuusula – kukkapellot syntyivät yhdessä kuntalaisten kanssa
Tuusula kukkimaan 2020 -projekti sai alkunsa kunnan Viherpalveluiden pohdinnasta siitä, miten Tuusulan viihtyisyyttä voitaisiin lisätä. Ideoiden taustalla olivat myös keskusteluhetket kuntalaisten kanssa.
– Tänä kesänä Tuusulassa luotiin pörriäisille mahdollisuuksia pölyttämiseen lisäämällä kukkapeltoja kunnan alueelle osana Ylen Pelasta pörriäinen -kampanjaa, kertoo yhteisöpuutarhuri Laura Turpeinen Tuusulan kunnan Viherpalveluista.
Tuusula-kukat kukkivat kunnan väreissä, ja olemme huomioineet myös kukkimisajankohdat.
Kukkapeltoja lisättiin Tuusulassa sekä kunnan pelloille että yhteistyönä paikallisten viljelijöiden peltoalueille.
– Tuusulaan syntyi tänä kesänä noin kahdeksan hehtaaria kukkapeltoja, joista noin kahden hehtaarin alueelle kylvettiin uutta Tuusula-seosta.
Tuusula-kukat on valittu mahdollisimman moni-ilmeisiksi ja värikkäiksi, ja valinnassa on huomioitu Tuusulan kunnan värit sekä kukkien kukkimisajankohdat.
Siemenseos sopii istutettavaksi sekä parvekelaatikkoon, kukkapenkkiin, puun juurelle tai pihalle luonnonmukaiselle alueelle, jossa ei leikata nurmikkoa.
Osallistuvassa budjetoinnissa asukkaat pääsevät päättämään kunnan käytössä olevista julkisista varoista.
Tuusulan Lahelassa kukkapellot syntyivät osallistuvan budjetoinnin projektina. Lähtökohtana oli asukkaiden toive tuoda iloa ohikulkijoille ja alueen pörriäisille.
Pellot myös kylvettiin talkoovoimin yhteistyössä asukkaiden kanssa.
– Asukkaat ovat pitäneet kovasti maisemapellosta ja poimineet ahkerasti sieltä kukkia omaksi ilokseen, Turpeinen kertoo.
Ilmeisesti myös pörriäiset ovat pitäneet pellosta.
– Viikko sitten kun kävin siellä, pellolla oli aikamoinen pörinä varsinkin hunajakukkien kimpussa. Tuo kylvetty siemenseos on sellainen, jonka kimpussa ötökät viihtyvät pitkään syksyyn asti.
Osallistuva budjetointi Tuusulassa
- Kaikki asukkaat voivat osallistua ja antaa ideoita hyvinvoinnin lisäämiseen, ja oman asuinalueensa sekä Tuusulan kehittämiseen.
- Asukkaiden ehdotuksia jatkojalostetaan asukkaiden ja kunnan työntekijöiden yhteisissä työpajoissa. Tavoitteena on muodostaa ideoista toteuttamiskelpoisia projekteja, jotka etenevät äänestysvaiheeseen.
- Eniten ääniä saaneet ehdotukset lähtevät toteutukseen. Kunta valitsee valitsee ja kilpailuttaa toimijat projektien toteuttamiseksi omien säädöstensä mukaisesti.
- Asukkaat ja yhteisöt kutsutaan mukaan tekemään ja toteuttamaan näitä projekteja.
Esimerkki jatkoon edenneestä ideasta
Neljän kunnan yhteistyö – monimuotoisuutta voi edistää pienilläkin resursseilla
Raision, Naantalin, Kaarinan kaupungit ja Liedon kunta ovat tehneet ympäristönsuojelun yhteistyötä 2019 keväästä alkaen.
Tarkoituksena on ollut kehittää yhteistä ympäristöviestintää: etsiä keinoja kertoa hauskalla ja ratkaisukeskeisellä tavalla ympäristöasioista, ja kannustaa asukkaita mukaan toimintaan.
– Meillä on pienet resurssit, ja yhdessä saamme enemmän aikaan, kertoo Raision kaupungin ympäristöpäällikkö Kirsi Anttila.
Kuntien yhteistyöprojekti sai hankerahoitusta ympäristöministeriöltä, ja asukkaille pidettiin viime syksynä työpaja, jossa kyseltiin mielipiteitä.
Luonnon monimuotoisuuden edistäminen nousi tärkeimmäksi asiaksi mitä yhdessä ryhdyttäisiin toteuttamaan.
Kuntien yhteistyönä keksittiin pienimuotoinen kampanja pörriäiskesästä, jossa esiintyisivät hahmot Sieni & Jäärä.
Idean ensimmäinen tuotos oli Pörriäisbuffet-kyltit ja -tarrat. Kuntien viheryksiköitä pyydettiin laittamaan kylttejä esille, ja jättämään apilat leikkaamatta nurmikoista.
– Ajatuksena oli näyttää mallia kuntien asukkaille, ja antaa helppoja ratkaisuja millä omasta lähipiiristään voisi tehdä monimuotoisemman.
Pörriäistalkoisiin haastettiin myös kuntalaiset. Asukkaita, taloyhtiötä ja yrittäjiä innostettiin tutkimaan löytyisikö omalta pihalta paikka, jossa pörriäisystävälliset kukat saisivat kukkia.
Raisiossa on oltu pörriäisten ja luonnonkasvien asialla jo 90-luvusta lähtien.
Kirsi Anttilalla on pitkä lista Raison puistoalueiden luonnonmukaisesta kehittämisestä.
– Asuntomessuilla on jo 90-luvun lopulla käytetty puistoissa luonnonkasveja, kuten kunttaa, puolukkaa, lillukkaa ja variksenmarjaa.
Karmelinpuistoon on istutettu lehtomaista kasvillisuutta ja luonnonalkuperää olevia pensaita. Alueella jätetään myös niittämättä luonnonkukkien kohdalta. Loppukesästä asukkaita ilahduttavat nauhukset.
Kesän aikana Karmelinpuistoon on tuotu myös puunrunkoja maahan, jossa niistä tulee lahopuuta.
Kiertoliittymiin ja pienialaisiin puistikoihin Raisiossa on istutettu luonnonkukkia kivituhkan ja turvahiekan seokseen.
– On tosi hienoa, että kiertoliittymiäkin voidaan käyttää pienialaisina luonnonkasvikeitaina.
Eikä tässä vielä kaikki. Raision keskuspuistossa on keto, jolle on rakennettu iso hyönteishotelli. Kolme metriä korkeassa hotellissa on 48 kerrosta ja 1440 reikää, jonne ötökät voivat tehdä pesänsä.
Kedolle on kylvetty erilaisia keto- ja niittykasveja kuten päivänkakkaraa, sikoangervoa, verikurjenpolvea, kissankelloa, metsäkurjenpolvea, käenkukkaa ja oranssikeltanoa. Lajivalikoima on niin valtava, että kedolla kulkijalle tulee suorastaan lajiähky.
Anttila myöntää, että alueiden hallitussa hoitamattomuudessa on haasteita.
– Kausityöntekijä ei ole välttämättä alan ammattilainen eikä tunnista kasveja. Hän ei aina huomaa jättää toivottuja kukkia ajamatta.
– Viherammattilaisenkin voi olla vaikea omaksua uutta toimintatapaa, kun halutaan tietysti tehdä siistiä jälkeä.
Helppohoitoisuus on kuntien viheralueiden hoidossa tärkeä lähtökohta. Luonnonkasvien käyttäminen on myös kestävämpää toimintaa kuin jatkuva maan kääntäminen, ja uusien kylvöjen ja istutusten tekeminen.
– Ja totta kai asukkaat ovat kiitollisia siitä, että viheralueille jätetään kukkia.
EDIT: Artikkeli päivitetty ja poistettu linkki Pörriäislaskuriin. Laskuri suljettu./4.3.2021 Tiina Jensen
