Nyt meni hermo tähän koronaan! Meidän on pakko ruveta puhumaan ihan jostain muusta ja pian!
Käkin helsinkiläisen rakennustyömaan ja pysäköintialueen muodostamalla joutomaalla. Jonotan autossani sadan muun auton kanssa koronan pikatestiin. Koska huomiset kuvaukset ovat vaarassa peruuntua kurkkuni kipeyden muodostaman epämääräisen uhan johdosta, tuotanto päätti lähettää minut kalliiseen testiin yksityiselle lääkäriasemalle.
Ollaan tultu siis tähän: on halvempaa maksaa satoja euroja puikosta aikuisen miehen nenässä (ja aivoissa) kuin antaa kuvausryhmän seistä tumput suorina, kun sama aikuinen mies istuu kalsareissaan kotona.
Tästä first world problems -tilanteesta johtuen minulla on kokonaiset kolme ja puoli tuntia miettiä tätä erikoista aikaa ja tulevaa Docventures-kautta. Näppäilen muistiinpanoja kännykkääni samalla, kun siirtelen autoani testiruuhkassa metri kerrallaan.
Ensimmäisenä ajattelen, ettei ole mikään ihme, että yksi ainoa asia suorastaan hallitsee tajuntaamme. K-asian vaikutus on samaan aikaan sekä kollektiivinen että pirun henkilökohtainen. Minäkin tässä istun miesperseelläni keskellä automerta, kun pitäisi olla tekemässä kaikkea muuta.
Muutenkin niin herkkä dominoketjumme katkeaa monella kansalaisella tässä maassa pieneenkin risahdukseen. Ihmeen kastroitu olo, kun on koko elämänsä uskonut suomalaiskansalliseen oireiden vähättelyyn ja pää kainalossa -sisukkuuteen! Olemme kuin hakattuja eläimiä, joiden luottamus asioiden jatkuvuuteen katoaa ensimmäisestä lyönnistä.
Jos opimme koronaeristyksenkin vaatimukset, etäilyn ja seuraelämän uudet säännöt, kenties pystymme venyttämään aivojamme systemaattisesti siihenkin realiteettiin, että maailmalla tapahtuu paljon muutakin tärkeää ja välttämätöntä joka hetki.
Samaan aikaan ajattelen, että meidän on taisteltava rankasti tätä K-efektiä vastaan. Se, että on kyllästynyt k-uutisointiin, ei ole merkki välinpitämättömyydestä. Päinvastoin. Se, että vakuuttelee itselleen, että tilannehan on hyvä (se voisi olla paljon pahempi) – ja se, että ajattelee kaikkea muuta tärkeää, ei ole vastuutonta vähättelyä.
Meidän on vain yksinkertaisesti pidettävä huolta siitä yhteiskunnasta, joka tulee pandemian jälkeen. Se, mitä siitä on jäljellä ja minkälaisena se nousee, ei saa olla meille suuri yllätys. Ja tämä hereilläolo tapahtuu kaikkien alojen asiantuntijan R. Rantalan aivoissa syntyneen sähkövärähtelyn mukaan nyt välttämällä k-sanaa kaikissa tilanteissa ja ottamalla aakkoset laajemmin käyttöön.
Jos opimme koronaeristyksenkin vaatimukset, etäilyn ja seuraelämän uudet säännöt, kenties pystymme venyttämään aivojamme systemaattisesti siihenkin realiteettiin, että maailmalla tapahtuu paljon muutakin tärkeää ja välttämätöntä joka hetki.
Tällaiselle kaltaiselleni peruspaskiaiselle epätyypillisesti kirjoitan muistiinpanoihini, että olen kiitollinen mahdollisuudestani tuoda toimittajana ja mediapellenä ihmisten tietoisuuteen monimutkaisten ilmiöiden taustoja ja käydä pitkiä keskusteluja asiantuntijoiden kanssa, yleisön osallistuessa keskusteluun.
Mitä k:n peittämän uutis- ja huomiopinnan alla nyt sitten muhii?
Ainakin eriarvoisuuden raju kasvu ja rasismin nousu, terveydenhuollon globaali ja kansallinen kriisi, uskontojen yhteentörmäykset ja uususkontojen esiinmarssi. Jo muutaman vuoden ajan sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät asiat ovat sähköistyneet, eikä pandemia tulee helpottamaan näiden muutosten herättämiä reaktioita eri ihmisryhmissä.
Näihin teemoihin penetroitukoon siis syyskuun Docventures.
Mitä k:n peittämän uutis- ja huomiopinnan alla nyt sitten muhii?Ainakin eriarvoisuuden raju kasvu ja rasismin nousu, terveydenhuollon globaali ja kansallinen kriisi, uskontojen yhteentörmäykset ja uususkontojen esiinmarssi.
Tuomme Black Lives Matter -liikehdinnän käsittelyyn heti kärkeen syyskuun alkuun, tiistaille 8.9. Rodullistettujen ihmisten ja vähemmistöjen asema liittyy jokaiseen arkipäivään, eikä ongelmia ole yhdellä somekampanjalla suinkaan taputeltu. Se, miten yhteiskunta kohtelee lonkeroissaan taustaltaan tai ihonväriltään erilaisia ihmisiä, määrittelee lopulta meitä kaikkia.
On myös todella kiinnostavaa miettiä BLM-liikkeen ruohonjuuritason toimintaa esimerkkinä kaikesta kansalaisten kyvystä haastaa valtarakenteita. Voiko BLM olla kuin #metoo, joka on aiheuttanut omakohtaista tarkennusta aiempaan ajatteluumme ja käyttäytymiseemme?
Terveys – nimenomaan ihan se perusterveys – on järjettömän tärkeä teema, josta juuri nyt on keskusteltava. Soteuudistusta käsitellään kuin varkain juuri nyt syksyn mittaan. Taloudellisten paineiden ollessa ennennäkemättömät, tarvitaan selkeä käsitys siitä, kuinka paljon olemme valmiita maksamaan yleisestä ja yhtäläisestä oikeudesta perusterveyteen. En spoilaa enempää, mutta näytämme aiheeseen liittyen aivan käsittämättömän, osin salakuvatun dokkarin Jenkeistä ja heidän psykedeelisestä terveydenhuoltojärjestelmästään.
Pariutuminen – mikä ihana tekosyy! Kun olemme virittäytyneet #metoon johdosta kitkemään epäkohtia, on kiinnostavaa pohtia, miten me oikein sitten löydämme toisiamme. Överöintiesimerkkinä aina yhtä kiinnostava pokausteollisuus, jota dokkarimme perkaa. Tinder + seksirobotit + suggestointikurssit = ihmiskunnan sukupuutto?
Mikä on uskontojen merkitys jatkuvasti vaurastuvassa ja materialistisemmassa maailmassa? Edelleen suuri: ideologiset konfliktit rakennetaan nykyään fundamentalististen uskonkäsitysten varaan ja toisaalta uususkonnollisuus on tehnyt nousua kenties vastareaktiona yleiseen tarkoituksettomuudentunteeseen. Uskontojen olemus joutuu dokkarissamme erittäin komedialliseen syyniin.
Sukeltakaamme syvemmälle näihin aiheisiin aina viikoittain, mutta nyt se on siis selvää: Docventures tulee jälleen kerran pelastamaan sinut ja kanssaihmisesi koronauutisuupumukselta ja johdattaa tutkimaan, mitä kaikkea taas on tullut lakaistua maton alle. Tervetuloa messiin!
