Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva

Enkelintekijöitä, elohopeaa ja virkkuukoukkuja – Kirjailija Satu Vasantola tutki 1960-luvun laittomien aborttien maailmaa

Anne Flinkkilä ja Satu Vasantola
Anne Flinkkilä ja Satu Vasantola Kuva: Harri Hinkka, Yle Satu Vasantola,Anne Flinkkilä (Yle),Flinkkilä & Kellomäki

Vielä 60-luvulla joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset naiset joutuivat turvautumaan laittomiin abortteihin. Satu Vasantola halusi antaa äänen näille naisille.

Kyllähän sitä tiedettiin, miten ei-toivotun raskauden voisi keskeyttää. Oli kuultu sukkapuikoista, yrteistä ja enkelintekijöistä, joita joskus kutsuttiin pahemmalla nimellä, sikiönlähdettäjä. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua, mutta arvellaan, että 1960-luvulla vuosittain tehtiin jopa 30 tuhatta laitonta raskaudenkeskeytystä. Lain mukaan abortin kyllä saattoi saada, mutta erittäin tiukoin ehdoin.

Mutta keitä olivat ne naiset, jotka aborttiin päätyivät ja keitä olivat ne enkelintekijät, millainen oli se maailma? Kirjailija, toimittaja Satu Vasantola on sukeltanut tähän vaiettuun tunteita kuohuttavaan maailmaan kirjassaan Kaikki kadonneet.

- Laittomat abortit ovat osa meidän historiaa, eikä 60-luvusta nyt niin pitkä aika ole. En oikein usko vaikenemiseen henkilöhistoriassa enkä yhteiskunnan historiassa, ja meillä on vielä elossa paljon naisia, jotka ovat tämänkin asian joutuneet pitämään sisällään. Olen halunnut antaa heille äänen.

Satu on käynyt läpi oikeuden pöytäkirjoja, lukenut aikansa skandaalilehtiä ja kirjailijan vapaudella luonut enkelintekijäisän ja tyttärensä Annun, jonka silmin tuota salattua elämää tarkastellaan.

Monta yllätystä tuli Sadun eteen tämän matkan aikana ja omia käsityksiä piti korjata.

- Olisi voinut kuvitella, että raskaudenkeskeytykseen päätyivät pääasiassa nuoret naiset, eri syistä. Mutta totuus olikin monipuolisempi.Oli paljon suurperheiden nääntyneitä äitejä, jotka eivät enää jaksaneet uutta lasta ja päätyivät enkelintekijän pakeille.

Aborttien tekijät eivät välttämättä olleet ollenkaan hoitoalan väkeä, vaan tuomioille joutui sähköasentajia, bussikuskeja, putkimiehiä. Ammatti kulki usein suvussa.

- Tutustuin kirjaaa tehdessäni erääseen naiseen, joka antoi luvan kertoa tarinansa, mutta salanimellä. Kutsun häntä H:ksi. H kertoo lapsena ihmetelleensä, että mihin mummo aina välillä katosi. Myöhemmin selvisi, että mummo teki laittomia abortteja ja joutui välillä vankilaan ja jatkoi taas työtään.

Satu kertoo, että mummon tytär oppi taidot äidiltään, mutta ei jatkanut ammattia paitsi, että hän hoiti omat ei-toivotut raskautensa äitinsä opeilla. H itse puolestaan kouluttautui sairaanhoitajaksi ja oli työnsä puolesta mukana laillisten aborttien teossa 70-luvulla.

- Naisia kohdeltiin silloin sairaalassakin usein karusti, ei heille paljon ymmärrystä herunut.

Satu muistuttaa, että 1960-luvulla abortin toki saattoi saada ilman suurempaa tuskaa laillisestikin, jos oli rahaa. Pienipalkkaiset myyjättäret, kotiapulaiset ja muut vähävaraiset joutuivat hoitamaan asiat toisin.

Tytöksi kasvamiset haasteet

Naisen keho on kautta aikain ollut politiikan, rajoitusten ja säädösten kohde. Satu muistelee omaa kasvamistaan 1970-luvun Keravalla, siellä mihin kirjankin tapahtumat sijoittuvat. Vaikka lapsuus lähiön ison lapsilauman keskellä oli ihanaa, silti kehohäpeä on tuttuakin tutumpi tunne.

- Koulun jumppatunnilla joutui olemaan pikkuhoususillaan, jos jumppavaatteet olivat jääneet kotiin. Siinä sitä sitten yritettiin niitä alkavia rinnan nuppuja peitellä, kun pojat tirkistelivät ja virnistelivät. Ei kai sellaista nykyään tapahtuisi, mutta silloin se oli kyllä ihan tietoista häpäisemistä.

Toinen, vielä rankempi muisto on päätynyt kirjaankin. Eräs poika toi veitsen kouluun, ajoi tyttöjä takaa ja uhkasi viiltää alapäät. Satu juoksi poikaa pakoon ja niin teki moni muukin tyttö.

- En tiedä olisiko hän oikeasti toteuttanut uhkauksensa, mutta kauhu ja pelko oli todellista.

Satu toivookin, että metoo-keskustelussa ei unohdettaisi lasten ja nuorten toisiinsa kohdistamaa häirintää, sillä se voi jättää pitkät jäljet. Oman ja toisen kehon koskemattomuus, siitä pitäisi lapsille puhua.

Miksi puhua abortista tänä päivänä?

Vaikka Suomen aborttilaki on eurooppalaisittain aika tiukka, meillä on kuitenkin asiat hyvin, eikö vain? Väistämättömät ei-toivotut raskaudet hoidetaan sivistysvaltiossa sairaalassa eikä sukkapuikolla.

- Juuri siksi pitää puhua. Erilaiset konservatiiviset voimat nostavat päätään, ei vain Yhdysvalloissa, vaan myös Euroopassa. Naisen keho on edelleen politiikan kohde, varsinkin vapaa nainen on vaarallinen. Mielestäni oikeus päättää omasta kehostaan on ihmisoikeus ja se on arvo, jota pitää vahtia ja vaalia.

Satu haluaa kertoa kolumbialaisen Martha Sulay Gonzalesin tarinan. Kolumbia on katolinen maa, jossa on tiukka aborttilainsäädäntö.

- Martha oli raskaana ja sai samaan aikaan kuulla sairastavansa kohdunkaulan syöpää. Lääkärit kieltäytyivät hoitamasta syöpää, koska se olisi voinut aiheuttaa raskauden keskeytymisen. Martha synnytti lapsen ja kuoli pian sen jälkeen.

Satu sanoo, että meidän pitää tietää Marthan tarinasta siksi, että tätä tapahtuu maailmassa koko ajan. Ympäri maailmaa on edelleen lainsäädäntöä, joka vie naisia vankilaan keskenmenojen tai aborttien takia ja estää naisia päättämästä omasta terveydestään.

- Marthan tapaus herätti Kolumbiassa aikamoisen myrskyn ja johti siihen, että aborttilainsäädäntöä jonkun verran vapautettiin.

Toivo nuorissa

Sadun kirjan Annu on monella tapaa perhetarinansa vaurioittama, mutta Annun tytär on toista maata, rohkea oman tien kulkija. Entä sitten tosielämässä, millaisen valon Satu näkee seuraavassa sukupolvessa?

- Näen ihan valtavan valon. Itsellänikin on teini-ikäisiä lapsia ja on hienoa huomata, miten ylpeitä he ovat omasta kehostaan, eivätkä aseta sellaisia rajoja ja lokeroita seksuaalisuudelle ja sukupuolelle, kuin mitä oma sukupolveni asetti.

Ja mitä vaikenemiseen ja puhumiseen tulee, Satu on itse kokenut, että puhuminen kannattaa.

- Aina kun olen avannut suuni ja puhunut itselleni vaikeasta asiasta, olen kohdannut suurta ymmärrystä, ja usein käy niin, että se toinenkin ihminen kertoo asian jota on säilönyt sisällään. Aina on seurannut hyvää.

Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 22.5. kello 17.10 ja sunnuntaina 23.5. kello 9.10 sekä Yle Areena. Ohjelman ensiesitys oli syyskuussa 2020.