Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset rauhantekijät ovat olleet rakentamassa sovintoa ympäri maailmaa

Rauhankyyhky muurissa Eurooppa-museon edustalla Schengenissä
Rauhankyyhky muurissa Schengenissä sijaitsevan Eurooppa-museon edustalla.(AOP);Kuvan päällä suomalaisia rauhanneuvottelijoita (Yle kuvapalvelu). Still-kuva muokattu. Rauhankyyhky muurissa Eurooppa-museon edustalla Schengenissä Kuva: AOP/ imago stock/imago sportfotodienst; Yle-kuvat yleisradiotoiminnassa Schengen

Suomalaiset ovat olleet mukana neuvottelemassa rauhaa lähes jokaisella mantereella. Suomi on osallistunut niin rauhanneuvotteluihin kuin solmitun rauhan vakauttamiseen, esimerkiksi osallistumalla rauhanprosessin seurantaan ja valvontaan. Tämä työ on kantanut hedelmää ja antanut sodan repimille kansoille toivoa suomalaisen diplomatian ansiosta. Artikkeliin on koottu ohjelmia kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista rauhanneuvottelijoista.

Katso myös 10-osainen draamasarja Rauhantekijä. Siinä suomalainen rauhanneuvottelija joutuu keskelle poliittista valtapeliä, jonka osapuolet ovat valmiita tekemään kaikkensa päästäkseen tavoitteisiin. Sarja on nyt katsottavissa Areenassa.

Suomi on rakentanut vahvaa roolia maailmalla rauhanvälitystyössä toisen maailmansodan jälkeen. Tässä roolissa suomalaiset osoittivat osaamista jo Kyproksen kriisin hoidossa vuonna 1964. Roolia vahvistivat entisestään eritoten presidentti Martti Ahtisaari Afrikassa ja Aasiassa sekä entisen Jugoslavian alueella, Harri Holkeri Pohjois-Irlannin rauhankomiteassa, Elisabeth Rehn YK:n pääsihteerin erityisedustajana Jugoslaviassa ja kansanedustaja Pekka Haavisto ulkoministerin erityisedustajana muun muassa Afrikan kriiseissä.

Martti Ahtisaaren rauhanneuvottelutyö on ollut pitkä ja tuloksellinen

Martti Ahtisaaren rauhanneuvottelijaura sai alkunsa, kun hän aloitti 1970-luvun lopulla YK:n Namibia-lähettiläänä. Ahtisaari osallistui toimiin, joilla Namibiaa valmisteltiin itsenäisyyteen Etelä-Afrikan vallasta. Kesti parikymmentä vuotta ennen kuin maa saavutti itsenäisyyden, ja monissa hankalissa vaiheissa Martti Ahtisaari oli onnistunut jatkamaan itsenäisyysneuvotteluja prosessin eri osapuolten välillä.

Namibia itsenäistyi vuonna 1990, ja Martti ja Eeva Ahtisaari nimitettiin maan kunniakansalaisiksi.

Ylen TV-uutisten kirjeenvaihtaja oli maaliskuussa vuonna 1990 paikalla, kun Namibia juhli itsenäistymistään. Kutsuvieraiden joukossa olivat myös Ahtisaaret. Presidentti Martti Ahtisaari kertoo Namibia-kokemuksistaan ja itsenäisyysneuvotteluista radio-ohjelmassa Horisontti (2017). Hän muistutti, että suomalaiset lähetystyöntekijät olivat jo olleet maassa kauan ja olivat osaltaan vaikuttaneet neuvotteluilmapiiriin.


Kun Indonesiassa Vapaa Aceh -liike julisti Acehin alueen itsenäiseksi vuonna 1976, se johti pitkälliseen aseelliseen yhteenottoon Indonesian keskushallinnon kanssa. Liki 30 vuotta kestänyttä sotaa yritettiin saada loppumaan neuvotteluteitse useaan otteeseen 2000-luvulla. Vasta presidentti Martti Ahtisaaren johtamat neuvottelut saatiin suotuisaan päätökseen vuonna 2005. Ahtisaari kommentoi tuoreeltaan TV-uutisten haastattelussa neuvotteluja ja sopimusta.


Presidentti Ahtisaari sai vuonna 2008 Nobel-komitealta rauhanpalkinnon tekemästään työstä rauhan ja sovun puolesta. Ylen Ykkösaamussa (2008) tuore nobelisti arvioi urallaan eteen tulleita rauhanneuvotteluita ja totesi Kosovon olleen kaikkein vaikein.

Kosovo oli kaikista vaikein.― Presidentti Martti Ahtisaari rauhanneuvotteluista.

Kosovon itsenäistymisprosessin toteuttamisen keskeisiä henkilöitä on ollut presidentti Martti Ahtisaari. Länsi-Balkanilla sijaitsevan ja entiseen Jugoslaviaan kuuluneen pienen Kosovon merkitys maailmanpoliittisesti oli suuri vuosituhannen vaihteessa, kun Jugoslavian hajoamissodat levisivät valtioliiton köyhimpään osaan.

Serbien ja albaanien asuttamasta maasta serbinationalistit voimistivat otettaan 1980-luvun alussa, jolloin maassa jo ilmeni yhteenottoja. Kun Serbian joukkojen ja Kosovon vapautusarmeijan väliset yhteenotot laajenivat sodaksi 1990-luvun lopussa, Nato ryhtyi pommittamaan serbijoukkoja. Kun sota lopulta päättyi, konfliktit jäivät. Sodan seurauksena Kosovosta tuli jaettu maa.


Presidenttikautensa jälkeen Martti Ahtisaari perusti vuonna Crisis Management Initiative ry:n (CMI), joka keskeisenä tehtävänä oli auttaa kansainvälistä yhteisöä hyödyntämään ennaltaehkäisevää diplomatiaa ja rauhanvälitystä tehokkaammin.

Martti Ahtisaari

Martti Oiva Kalevi Ahtisaari syntyi Viipurissa vuonna 1937. Hänen lapsuus- ja nuoruusvuosina perhe asui ensin Kuopiossa sitten Oulussa. Oulun lyseo ja paikallinen Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY) eli Ynni vaikuttivat keskeisesti Ahtisaaren maailmankuvan muotoutumiseen. Käytyään kaksivuotisen opettajakorkeakoulun ja valmistuttuaan kansakoulunopettajaksi Ahtisaaren kiinnostus kansainvälisiin tehtäviin sai merkittävän alun, kun hänet valittiin oppilaskodin johtajaksi Karachissa Pakistanissa toimivaan liikuntakasvatusopistoon vuonna 1960.

Suomeen palattuaan vuonna 1963 Ahtisaari aloitti opinnot kauppakorkeakoulussa. Hänestä tuli Helsingin kansainvälisen ylioppilasklubin ja Ylioppilaiden Kansainvälisen Avun toiminnanjohtaja. Kiinnostus kehitysaputoimintaan vei Ahtisaaren suunnittelemaan sopivia toimintamuotoja ja järjestämään Suomeen tulevien ulkomaisten opiskelijoiden toimintaedellytyksiä. Tänä aikana syntyi myös pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, kuten esimerkiksi opiskelija Nicky Iyambo, joka myöhemmin toimi Namibiassa useampaan kertaan ministerinä.

Kehitysyhteistyön organisointi annettiin ulkoministeriölle, jonka yhteyteen perustettiin kehitysapu- ja myöhemmin kehitysyhteistyöosaston nimeä kantava yksikkö. Sihteeri, jaostopäällikkö ja apulaisosastopäällikkö olivat virkanimikkeet, joita Ahtisaari hoiti vuosina 1965 - 1973. Hän osallistui Suomen yhteistyöhankkeisiin, joista Itä-Afrikan alueella toteutetut projektit olivat tärkeitä.

Martti Ahtisaari sai 1970-luvun alussa nimityksen Suomen suurlähettilääksi Dar es Salaamiin Tansaniassa sekä samalla Lusakaan Sambiassa, Mogadishuun Somaliassa ja Maputoon Mosambikissa. 1970-luvun lopussa Ahtisaaren YK-ura alkoi New Yorkissa maailmanjärjestön palveluksessa, mutta joka hetkellisesti keskeytyi kotimaan kehitysyhteistyötehtävissä. Ahtisaari palasi YK:hon 1987 hallinto- ja talousasioiden alipääsihteeriksi. Maaliskuussa 1989 Ahtisaari lähti Namibiaan YK:n pääsihteerin erityisedustajana. Vuonna 1991 Ahtisaari aloitti työnsä ulkoministeriön valtiosihteerinä, jota hän hoiti aina presidenttiyteensä asti.

Hän oli YK:n entisen Jugoslavian konferenssin Bosnian ja Hertsegovinan työryhmän puheenjohtaja Genevessä 1992–1993 ja entisen Jugoslavian rauhankonferenssin YK:n puheenjohtajan neuvonantaja 1993. Suomen tasavallan presidenttinä hän oli 1994–2000.

Ahtisaari toimi Kosovon sodan rauhansopimuksen välittäjän tehtävissä yhdessä Venäjän entisen ulkoministerin Viktor Tshernomyrdinin kanssa. Yli kaksi vuotta kestänyt sota päättyi Jugoslavian presidentin Slobodan Miloshevićin suostuttua 3.6.1999 Ahtisaaren ja Tshernomyrdinin Belgradissa neuvottelemiin Naton ja Venäjän yhteisiin rauhanehtoihin.

Presidentti Ahtisaari osallistui Indonesian Acehin rauhanvälitykseen 2000-luvulla. Rauha saatiin vihdoin solmittua 2005 hallituksen ja Acehin itsenäisyyttä ajavan liikkeen välille.

Ahtisaari on osallistunut myös moniin rauhanneuvottelutehtäviin presidenttikautensa jälkeen ja ollut mukana monissa kotimaisissa kuin ulkomaisissa järjestöissä jäsenenä. Ahtisaari on palkittu työstään rauhanvälittäjänä useasti. Hän on saanut esimerkiksi Suomen kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinnon 1990, Franklin D. Roosevelt Four Freedoms -rauhanpalkinnon 2000, Unescon Félix Houphouët-Boigny -rauhanpalkinnon 2008 ja Nobelin rauhanpalkinnon 2008.

Presidenttikautensa jälkeen Martti Ahtisaari perusti vuonna Crisis Management Initiative ry:n (CMI), joka keskeisenä tehtävänä oli auttaa kansainvälistä yhteisöä hyödyntämään ennaltaehkäisevää diplomatiaa ja rauhanvälitystä tehokkaammin.

Lähteet: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/634; http://cmi.fi/fi/martti-ahtisaari/tietoa/; http://cmi.fi/2015/08/14/ten-years-since-the-aceh-peace-agreement/; Wikipedia: Martti Ahtisaari

Elisabeth Rehn – poliitikosta ihmisoikeustarkkailijaksi

Pitkän poliittisen uran ja kahden presidenttiehdokkuuden jälkeen maailman ensimmäinen naispuolustusministeri Elisabeth Rehn (s. 1935) loi mittavan kansainvälisen uran ihmisoikeuksien ja rauhantyön saroilla. Hän erikoistui puolustamaan heikoimpia ja erityisesti sotien uhreja.

Rehnin ura valtakunnan politiikassa alkoi vuonna 1979, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan RKP:n ehdokkaana. Hän oli työskennellyt sitä ennen liike-elämän palveluksessa ja toiminut amerikkalaisten Tupperware-tuotteiden maahantuojana.

Politiikassa Rehn raivasi tietä tasa-arvokeskustelulle. Ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä hän aloitti kehityksen, joka johti naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Tasa-arvoasioista vastaavana hän myös pani toimeen niin sanotun kiintiölain, jolla turvattiin sukupuolten tasa-arvoinen edustus julkisissa komiteoissa ja työryhmissä. Rehnin poliittinen ura huipentui vuonna 1994 ja 2000 presidenttiehdokkuuteen.


Presidenttiä hänestä ei tullut, mutta sen sijaan hänestä tuli YK:n ihmisoikeustarkkailija hajonneeseen Jugoslaviaan ja erityisesti Bosnia-Hertsegovinaan. Hän oli ensimmäisenä tutkimassa ja raportoimassa Srebrenican joukkomurhista.

Ehkä pahin paikka oli Bosnia, jossa jouduin seuraamaan joukkohautojen avaamista ja omaisten surua ja tuskaa.― Elisabeth Rehn Ylen Ykkösaamussa.


Rehn myös kritisoi rauhantekemisen prosesseja joissakin tapauksissa. Hänen mukaansa ei riitä, että laaditaan rauhansopimuksia sodan lopettamiseksi. On myös annettava aineksia ja rakennusmateriaalia rauhaan ja demokratiaan. Esimerkin tästä hän antoi vuonna 2011 Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa. Tuolloin Elisabeth Rehn totesi, että "Bosnia-Hertsegovina on jäänyt ihan kaikkien jalkoihin. Siitä ei välitetä enää. Daytonin rauhansopimus lopetti sodan, mutta se ei todellakaan antanut minkäänlaista rakennusmateriaalia rauhaan ja demokratiaan." Hän piti myös Bosniaa pahimpana paikkana, jossa hän oli koskaan ollut.

Elisabeth Rehn

Elisabeth Rehn (o.s. Carlberg) syntyi Helsingissä, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaan Mäntsälässä. Kansakouluikäisenä hänet lähetettiin Kauniaiseen kouluun. Ylioppilaaksi tultuaan hän jatkoi opintojaan Svenska Handelshögskolanissa, josta Rehn valmistui 1957. Rehn aloitti työskentelyn vuonna 1960 perheen yrityksissä ja toimi Tupperware-astioiden edustajana.

Politiikkaan hän otti ensituntumaa vuonna 1973, kun hänet valittiin RKP:n ehdokkaana Kauniaisten valtuustoon. Hän oli koululautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen parin vuoden ajan. Ensimmäisen kerran hänet valitiiin eduskuntaan vuonna 1979 RKP:n ehdokkaana. Rehn muistetaan myös ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä ja Hornet-hävittäjäkauppojen totetuttajana.

Elisabeth Rehn asettui presidenttiehdokkaaksi vuonna 1994 ja toisen kerran vuonna 2000.

Vuonna 1995 YK:n pääsihteeri Kofi Annan kutsui Rehnin ihmisoikeustarkkailijaksi entisen Jugoslavian alueelle. Hän toimi tässä luottamustehtävässä kolme vuotta eikä asettunut enää ehdokkaaksi eduskunta- eikä Euroopan parlamentin vaaleissa. Ihmisoikeustarkkailijan tehtävä muuttui 1998 työsuhteeksi, kun hänet nimitettiin YK:n pääsihteerin erityislähettilääksi eli YK:n alipääsihteeriksi Bosniaan ja Hertsegovinaan.

Hän on toiminut myös ulkoasiainministeriön erityisasiantuntijana sekä Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen demokratiapöydän puheenjohtajana.

Lähteet: kansallisbiografia.fi/Elisabeth Rehn; Wikipedia: Elisabeth Rehn

Harri Holkerin rauhanneuvottelutyö teki hänestä ritarin

Valtioneuvos Harri Holkeri (1937–2011) oli pitkäaikaisimpia kokoomuksen vaikuttajia ja puolueen kärkipoliitikkoja, jonka kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin oli syttynyt jo varhain. Hänen työuransa alkoikin puolueen parissa jo 1960-luvun alussa. Vaikka Holkeri teki pitkän päivätyön politiikassa, siihen tuli hetkeksi tauko hänen siirryttyään pankkimaailmaan. Kansainvälisiin tehtäviin Holkeri sai niin ikään tuntumaa sangen varhain. Hän oli mukana Suomen YK-valtuuskunnassa 1963 ja on itse pitänyt tätä kokemusta myöhempää uraa ajatellen tärkeänä.


Keskiluokkaiseen perheeseen syntynyt Holkeri sai siten omien sanojensa mukaan kokoomuslaisuuden verenperintönä. Keskiluokkaiset arvot ja sitä kautta kokoomuslaisuus olivat hänelle luontevia ajattelutapoja ja asennoitumisia. Harri Holkeri muistelee mittavaa uraansa ja kotitaustaansa Mikko Kuustosen seurassa Mansikkapaikka-ohjelmassa syksyllä 2010.

Pääministeriyden ja presidenttiehdokkuuden jälkeen 1980-luvulla Holkeri palasi kuitenkin takaisin Suomen Pankkiin, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä saakka 1990-luvun loppupuolelle. Kansainväliset tehtävät olivat jo kutsuneet 1995, kun Holkeri oli aloittanut työnsä Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä. Neuvottelut huipentuivat niin sanottuun Pitkänperjantain sopimukseen, joka allekirjoitettiin keväällä 1998. Sopijaosapuolet sopivat toimenpiteistä, joilla saataisiin pysyvä rauha Pohjois-Irlantiin.


Kokemukset Pohjois-Irlannin rauhanneuvottelijana ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana pakottivat hänet pohtimaan väkivaltaa ja isältä pojalle periytyvää kostonkierrettä uusin silmin. Maarit Tastulan haastattelussa Holkeri pohtii, mitkä seikat ajavat ihmisen fanatismiin ja väkivaltaan.

Maailmassa on monia suuria tavoitteita kuten ihmisoikeudet, mutta ihmiset suhtautuvat kuitenkin niihin välinpitämättömästi. Itsekkyyttä ei voi lopettaa, mutta ihanteellisuus auttaa eteenpäin.― Harri Holkeri ohjelmassa Toiveikas maailmanparantaja.


Rauhanneuvottelutyö on antanut Holkerille myös näkökulmia ihmisoikeuksiin ja ihmisten itsekkyyteen. Maailmassa on monia suuria tavoitteita kuten ihmisoikeudet, mutta valtiot ja ihmiset suhtautuvat kuitenkin niihin välinpitämättömästi tai jopa pyrkivät hyötymään niistä, Holkeri pohtii vuonna 2004 Toiveikas maailmanparantaja -ohjelmassa. Hän huomauttaa, että reaalimaailmassa näiden kahden asian yhdistämisestä on kyse. Hän myös näkee maailmassa olevan ihanteellisuuden olevan keino päästä eteenpäin, vaikka itsekkyyden lopettamiseen ei olekaan olemassa keinoja.

Kuningatar Elisabet II myönsi Holkerille brittiläisen imperiumin ritarin arvonimen työstään Pohjois-Irlannin rauhanneuvottelijana. Jos Holkeri olisi ollut britti, hänestä olisi tullut Sir Harri. Ritariarvoon liittyvä kunniamerkki luovutettiin Holkerille heinäkuussa 1999 Buckinghamin palatsissa kuningatar Elisabetin vastaanotolla Lontoossa. Holkerille myönnetty ritarimerkki oli brittiläisen imperiumin ritarikunnan toiseksi arvokkain.

Harri Holkeri

Harri Holkeri syntyi (1937–2011) Oripäässä, mutta lapsuus- ja nuoruusvuodet hän asui perheensä kanssa Toijalassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1957 ja valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1963 valtiotieteen maisteriksi.

Holkeri aloitti poliittisen toimintansa varhain jo 1960-luvun alussa. Hän toimi Helsingin kokoomuksen nuorisosihteerinä, sitten kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) tiedotussihteerinä ja liiton äänenkannattajan Nuoren Oikeiston (myöhemmin Tasavalta) toimitussihteerinä ja Nykypäivä-lehdessä. Etelä-Hämeen kokoomusnuorten piirihallituksessa hän oli mukana jo ennen asevelvollisuutensa suorittamista.

Vuonna 1965 Holkeri oli puoluesihteerinä aina vuoteen 1971 asti, jolloin hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Hän oli kansanedustajana 1973–1978. Sen jälkeen hän siirtyi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Holkerista tuli pääministeri presidentti Mauno Koiviston hänet tehtävään nimitettyään vuonna 1987. Pääministerinä ollessaan Holkeri kohahdutti, kun hän kehotti kansaa syömään silakkaa sisäfilén sijaan. Lentäväksi lauseeksi muodostui Holkerin tokaisu kommenttia kärttäneille tiedotusvälineille "Minä juon nyt kahvia".

Holkeri oli kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1988 ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1980-luvulla.

Kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Holkeri toimi YK:n tehtävissä ja oli Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä, kun ns. Pitkäperjantain sopimus solmittiin keväällä 1998.

Holkeri toimi lisäksi vuonna 2000 YK:n 55. yleiskokoksen puheenjohtajana ja vielä samana vuonna johti järjestön 10. hätäkokousta. Vuonna 2001 hän oli 25. ja 26. erikoiskokouksen puheenjohtajana. Holkerista tuli YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkö Kosovossa elokuussa 2003.

Työstään Pohjois-Irlannin rauhankomiteassa Holkeri sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire, KBE). Harri Holkerilla oli valtioneuvoksen arvonimi.

Lähteet: https://arkisto.kokoomus.net/holkeri-harri-hermanni/; Wikipedia: Harri Holkeri

Pekka Haavisto – erityisedustaja Afrikan kriisipesäkkeissä

Pekka Haavisto on ollut näkyvä Vihreän liiton edustaja, muun muassa puolueensa kansanedustaja, puheenjohtaja sekä ministerinä useissa hallituksissa sekä puolueensa presidenttiehdokas vuosina 2012 ja 2018. Puolue- ja eduskuntauransa väliin mahtuu myös kansainvälisiä tehtäviä, joissa hän on tehnyt pitkän uran.

Hän on toiminut YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n (Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma) sotien ympäristövaikutusten selvitystyön puheenjohtajana muun muassa Balkanilla, Afganistanissa, Irakissa ja Euroopan Unionin erityisedustajana Sudanissa sekä ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä. Haavisto on myös ollut neuvottelemassa rauhasta ilman valtiollista mandaattia yhteistyössä erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa.


Vuonna 2008 Haavisto oli Eritreassa neuvottelemassa Somalian opposition kanssa. Hän kertoo Arto Nybergin haastattelussa pyrkineensä pitämään yhteyttä Afrikan sarven alueisiin Darfurin rauhanneuvottelujen jälkeen. Haavisto oli tavannut haastatteluhetkeen mennessä Somalian oppositiota kolme kertaa. Haavisto piti ajankohtaa neuvonpidolle hyvänä, koska islamisteista koostuva oppositio tavoittelee valtaa. Kyse oli siitä, millaisen Somalian haluamme nähdä tulevaisuudessa, Haavisto sanoo. Hän kuitenkin huomauttaa, että rauhan saaminen alueelle on vaikeaa.

Rauhan saaminen Somaliaan merkitsee Haaviston mukaan ainakin sitä, että somaleille ympäri maailmaa tulee mahdollisuus palata koteihinsa. Maa on jakautunut eri klaanien hallitsemaksi, kadut ovat turvattomia ja rikollisuus rehottaa niin maissa kuin merellä. Haaviston mukaan myös näiden lopettamiseen rauhanneuvotteluilla pyritään. Haaviston mukaan myös tyttöjen asema Somaliassa on ollut yksi keskustelujen aihe.

Rauhanvälitysasiasta on Suomessa tullut vähän kuin yksityisten ihmisten hanke eikä niinkään ulkoministeriön ja poliittisen johdon hanke.― Pekka Haavisto rauhanvälityksen tilasta Suomessa.


Haavisto on toivonut, että Suomi vahvistaa ja laajentaa asiantuntemustaan kriisipesäkkeistä, joita on ympäri maailmaa, ja tätä kautta voitaisiin tukea YK:n työtä. Hänelle itselleen Sudanin Darfur on ollut suurimpia onnistumisen paikkoja. "Rauhanprosessit ovat pitkiä, ja oma saavutukseni Darfurissa on se, että neuvottelupöytään on saatu ryhmiä, joita siellä ei ole aiemmin ollut", Haavisto totesi haastattelussa 2012.

Pekka Haavisto

Pekka Haavisto on syntynyt Helsingissä vuonna 1958. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Munkkivuoren yhteiskoulusta 1976 Haavisto aloitti opinnot Helsingin yliopistossa valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Haavisto vaikutti Koijärvi-liikkeessä ja oli Komposti-lehden, Suomi-lehden ja Vihreän Langan päätoimittaja 1970–1980-luvuilla.

Vihreän liiton ehdokas Haavisto valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan 1983. Hän oli ollut puolueensa ensimmäinen ryhmäsihteeri vuonna 1983.

Pekka Haavisto on ollut ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri 1995–1999, kehitysministeri 2013–2014 ja ulkoministeri 2019– .

Haavisto on ollut Vihreiden puheenjohtaja kahdesti: 1993–1995 ja 2018–2019.

Haavistolla on ollut useita rauhantehtäviä ulkomailla. YK-tehtävissä YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmän johtaja 1999-2005, Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, Euroopan unionin erityisedustaja Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntija Darfurin rauhanprosessissa 2007, ulkoministerin erityisedustaja Afrikan kriiseissä 2007–2017.

Lähteet: Wikipedia: Pekka Haavisto; https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/118.aspx

Rauhantekeminen

Rauhantekemisellä tarkoitetaan diplomaattisia ponnisteluja, joiden tavoitteena on neuvotteluteitse taivuttaa konfliktin osapuolet lopettamaan vihollisuudet ja neuvottelemalla löytämään ratkaisu erimielisyyteen.

Konfliktien osapuolten välinen neuvottelu ja erimielisyyksien sovittelu tapahtuu yleensä YK:n pääsihteerin johdolla tai turvallisuusneuvoston, yleiskokouksen tai pääsihteerin nimittämän, kansainvälisesti kokeneen YK-virkamiehen välityksellä.

Pääsihteerillä on merkittävä rooli kiistojen ratkaisijana, sillä hän voi puolueettomana henkilönä tehdä aloitteen neuvottelujen aikaansaamiseksi kansainvälistä turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa.

Neuvottelujen välitystehtävissä pääsihteeri voi käyttää niin sanottuja hyviä palveluksia (good offices), nimittää sovittelussa avustavia erityislähettiläitä ja lähettää tiedonhankinta- ja neuvotteluvaltuuskuntia edistämään neuvotteluja. Hyvät palvelukset on vakiintunut kansainvälinen termi, jolla tässä yhteydessä viitataan pääsihteerin arvovaltaan ja hänen rooliinsa maailman valtioiden mielipiteen edustajana.

Lähde: ykliitto.fi

Lähteet:Kansallisbiografia/Martti Ahtisaari;yle.fi/uutiset; cmi.fi/martti-ahtisaari; Yle.fi/uutiset; Kansallisbiografia/Elisabeth Rehn; Wikipedia: Pekka Haavisto; www.pekkahaavisto.fi; www.eduskunta.fi/kansanedustajat; arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/holkeri-harri-hermanni;kansallisbiografia.fi/Holkeri Harri

Keskustelu sulkeutuu 4.10.2020.
Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto