Hyppää pääsisältöön

Pantomiimia kadulla ja poikkitaiteellisia juhlia – näyttelijä Tomi ”Topi” Salmelan 80-luku oli villiä ja luovaa aikaa

80-luvun Suomessa kapakat menivät ajoissa kiinni ja ajatus yöllä kaupassa käymisestä oli tuttua vain amerikkalaisista elokuvista. Nuoren teatteriopiskelijan Helsingissä riitti silti sauhuamista ja juhlia. 2020-luvulla näyttelijä Tomi "Topi" Salmela tekee töitä ja haaveilee puutyöverstaasta.

Tomi Salmela sai aikanaan Hannu Salaman Juhannustansseista lempinimekseen Topin, joka iskostui niin syvään, että välillä hän on kilpaillut rooleista itsensä kanssa. Ohjaaja saattoi soittaa Topi Salmelalle, että et saanut roolia ja vartin päästä Tomi Salmelalle onnitellen, että sait roolin.

90-luvulla tamperelaistunut helsinkiläinen näyttelijä Tomi ”Topi” Salmela tunnetaan tv-sarjojen, elokuvien ja teatterin lisäksi innokkaana kirpputorien kiertäjänä ja sinnikkäänä soitinrakentamisen opiskelijana. Työtä on riittänyt tasaiseen tahtiin, elokuva- ja tv-rooleja on kertynyt pian jo lähemmäs sata. Teatterissa Topi on viihtynyt freelancerina, mutta pitkään henkisenä kotina on ollut Teatteri Telakka Tampereella.

– Telakan ja venäläisen dokumenttiteatteriryhmän Teatr.docin kanssa tehdyllä Ukrainan ja Venäjän kiertueella he mainostivat minua Jim Jarmuschin elokuvasta tuttuna näyttelijänä. Tällainen Amerikan-nimi oli siellä ilmeisen mieluisa meriitti, vaikka en ole ollutkaan kuin yhdessä Jarmuschin elokuvassa eli -91 valmistuneessa Night on Earth -leffassa.


näyttelijä Tomi "Topi" Salmela




näyttelijä Tomi "Topi" Salmela
Kuva: Leena Peltokangas, Yle
Kuusi kuvaa,Tomi Salmela

Kellariteatterin ja Ylioppilasteatterin kautta Topin tie vei vuonna 1982 teatterikouluun, jonne hän oli pyrkinyt seitsemänä vuotena kahdeksan kertaa. Viimeisellä kerralla puoliksi suomenruotsalainen Topi yritti myös ruotsinkieliseen näyttelijäkoulutukseen, mutta ovet aukesivat kuitenkin suomenkieliselle puolelle Jouko Turkan oppiin.

Teatterikoulun aikana Topi elätti itseään pantomiimilla, jota esitti Kolmen sepän patsaalla Helsingissä Lapinlahden lintujen saksofonistin Timo Erängön kanssa.

– Rahakkaan katukeikan jälkeen mentiin usein Ylioppilasteatterin toimistoon laskemaan tuotto ja tanssittiin rahatanssi.

“Tuottoisan esityksen jälkeen tanssittiin aina rahatanssi.” Timo Eränkö soittaa saksofonia ja Tomi Salmela esittää pantomiimia Helsingin keskustassa 80-luvulla.

Ylioppilasteatterin nimissä Topin ja Timo Erängön tie vei myös Italiaan Barin teatterifestivaaleille Gruppo Kekkosena. Esitys sai hyvän vastaanoton, mutta taiteilijoiden juhlinta herätti pahennusta.

– Onnistunutta esitystä juhlittiin sen verran vauhdikkaasti, että päädyimme sataman katkarapualtaaseen, saimme huutia ja otimme katkarapuja mukaan hotelliin, jonne ne sitten unohtuivat pariksi päiväksi. Voitte kuvitella, mikä haju pensionaatista kuumassa ilmassa leijaili. Kun sitten palasimme majapaikkaamme, niin näimme, kuinka henkilökunta jo heittelikin matkatavaroitamme ulos.

Voi kun tulisi vielä aika, että voisi mennä keskellä yötä kauppaan ja ostaa mitä vaan.

80-luvun Helsingissä nuorelle teatterintekijälle riitti monenlaisia tapahtumia ja keikkoja aina imartelu- tai diivailuiltamista Homo $ -performanssiryhmän esityksiin. Uusi Laulu -lehden poikkitaiteellisessa Taivas ja helvetti -tapahtumassa Topi oli rippipappina, jolle yleisö sai tunnustaa syntinsä.

– Se oli luovaa ja villiä aikaa, mutta toisaalta paikat menivät kiinni aikaisemmin ja elettiin aivan toisenlaisessa katukuvassa. Muistan kun katsoin Raymond Chandlerin kirjasta tehtyä Pitkät jäähyväiset -elokuvaa, jossa mies menee yöllä kauppaan ostamaan kissanruokaa ja ajattelin, että voi kun tulisi vielä aika, että voisi mennä keskellä yötä kauppaan ja ostaa mitä vaan.

Hullujussin keikkabussissa

Musiikki on kulkenut Topin mukana teatterin ohessa pitkällä sivuraiteella. Matkan varrelle mahtuu opintoja Oulunkylän pop- ja jazz-opistossa tai työtä Frog-Music -levykaupassa Albertinkadulla.

Yksi musiikillinen kohokohta nuoren Topin elämässä oli eittämättä se, kun hän 16-vuotiaana pääsi mukaan Hullujussin kiertueelle miksaamaan ja tekemään valoja. Elettiin 70-lukua ja Viktor Kalborrekin tähdittämällä Hullujussilla riitti vientiä pitkin Suomen seurantaloja ja kuplahalleja.

– Olihan se 16-vuotiaalle hohdokasta aikaa ja seikkailuja riitti. Muistan, kun yhden Lapin-rundin jälkeen Hullujussin keikkabussi pysähtyi meidän kerrostalon pihaan Myllypurossa ja hiivin yöllä sisään kotiin olallani säkki, jossa oli kaksi porontaljaa. Eteisessä vastassa oli äiti, joka kysyi: ”Missä olet ollut viime viikonlopun?” Huomiotta jäi onneksi se, että olin ollut poissa viikonlopun sijasta pari viikkoa.

Kävelyllä tytärten kanssa luonnonsuojelualueella Foothills Parkissa Kalifornian Palo Altossa vuonna 2012. Punaisia viirejä piti laittaa merkiksi, jos näki kalkkarokäärmeen.

Helsingissä kasvaneen Tomi ”Topi” Salmelan elämä on asettunut Tampereelle puolison ja kahden tyttären kanssa. Välillä perhe on asunut ulkomailla, Lontoossa ja Yhdysvalloissa.

– Kalifornian Palo Altossa sain olla vuoden päivät kotiäitinä, kun puolisoni Kaarina Nikunen oli töissä Stanfordin yliopistossa. Toki välillä lensin yhden elokuvan kuvauksiin, mutta se oli mukavaa aikaa, kun pääasiassa kuskasin tyttöjä kouluun, kävin kuntosalilla ja soittelin mandoliinia.

Valokuva, joka vielä on ottamatta, tiivistää Topin haaveen työn ja levon balanssista. Kuvassa on kotoisa puutyöverstas, jonka ikkunasta loistaa lämmin valo pimeään iltaan. Verstaalla rakennellaan soittimia ja tuumaillaan. Vuonna 1957 syntynyt näyttelijä ei haikaile eläkkeelle.

– Kuvan ihanaan elämään kuuluisi sopiva määrä pötköttelyä, ajattelua, soitinten rakentamista ja näyttelemistä.