Hyppää pääsisältöön

"Jos luokassa on 80 oppilasta, niin totta kai todennäköisyys häiriöille lisääntyy" – asiantuntijan mukaan työrauha paranee kouluissa samoilla keinoilla kuin työpaikoilla

Kuvassa on yliopistotutkija Vesa Närhi ja opetusneuvos, entinen rehtori Martti Hellström.
Kuvassa ovat yliopistotutkija Vesa Närhi ja opetusneuvos, entinen rehtori Martti Hellström. Kuvassa on yliopistotutkija Vesa Närhi ja opetusneuvos, entinen rehtori Martti Hellström. Yle Oppiminen,rangaistukset,koulukuri,myönteinen palaute

Monet vanhemmat toivovat lisää kuria kouluihin, jotta luokkiin saataisiin työrauha. Yliopistotutkija Vesa Närhin ja entisen rehtorin Martti Hellströmin mukaan kovemmat rangaistukset eivät auta. Heidän mukaansa tärkeämpää olisi vahvistaa hyvää käytöstä.

Artikkeli on osa Kuuleeko koulu! -podcast-sarjaa.

Miksi työrauhan puute nousee toistuvasti esiin, kun puhumme koulusta?

Yliopistotutkija Vesa Närhi:
"Tutkimuksista on vaikea löytää näyttöä sille, että työrauha olisi kaikkialla huonontunut. Sen sijaan monissa tutkimuksissa on todettu, että työrauha vaihtelee suuresti sekä kouluittain että myös koulun sisällä.

Yksi selkeä muutos, joka kouluissa on tapahtunut, on uudenlaiset oppimistilat. On päivänselvää, että jos samassa tilassa on 20:n sijasta 80 oppilasta, niin häiriöt ovat todennäköisempiä. Uudenlaiset tilat vaativat myös uudenlaisia työskentelytapoja. Jos lapsille ei opeteta niitä, ongelmia tulee varmasti.

Tiedän kouluja, joissa siirtyminen uudenlaisiin tiloihin on onnistunut tosi hyvin ja tiedän kouluja, joissa ei ole onnistuttu ollenkaan niin hyvin."

Opetusneuvos, entinen rehtori Martti Hellström:
"Yksi kiinnostava seikka tuli työrauhaan liittyen esiin, kun pohdimme espoolaisen Auroran koulun opettajien kanssa, miksi ekaluokkalaiset tuntuvat olevan levottomampia kuin aiemmin. Selvisi, että varhaiskasvatukseen ei riitä enää päteviä opettajia: tuki, joka aiemmin annettiin lapsille päiväkodissa oman toiminnan ohjaukseen, ei ole enää riittävä.

2000-luvulla yksi työrauhaan vaikuttaneista asioita on ollut inkluusio. Inkluusion ajatus on se, että suurin osa oppilaista saisi kaiken tarvitsemansa tuen omassa lähiluokassaan eikä erityisluokissa. Valitettavasti kunnat ovat käyttäneet inkluusiota säästökeinona eivätkä ne oppilaat, jotka tarvitsisivat erityisluokan tukea, pääse sinne enää taloudellisesta syistä." 

Miksi kouluissa ei ole enää samanlaista kuria kuin aikaisemmin?

Martti Hellström:
"Jos työrauhaongelmia lähdetään ratkaisemaan pelkällä kurilla, niin se on melkein sama kuin syylään annettaisiin sädehoitoa. Se on ylimitoitettu hoitokeino. Ensin pitää tunnistaa, missä on ongelma.

Huono työrauha voi johtua monesta syystä: opettajan toiminnasta, opetettavasta asiasta, yksittäisestä oppilaasta tai ryhmästä.

Opettaja voi olla luonteeltaan hankala, kylmä ja jopa äkkipikainen. Eihän kurista ole apua, jos lapset oikeudenmukaisesti kokevat, että heitä kohdellaan väärin.

Vikaa voi olla myös yksittäisessä oppilaassa tai ryhmässä. Eräs yläkoululainen poika sanoi kerran eräässä seminaarissa, etteivät oppilaat ole aina reiluja, vaan he välillä rääkkäävät opettajia.

Ryhmän huono käytös voi liittyä esimerkiksi murrosikään, jossa nuoren kehitystehtävänä on irtautua aikuisista. Käytös voi olla julmaa. Jos joku hakee murrosiässä kavereiden hyväksyntää huonolla käytöksellä, niin kovalla kurilla laumaa vastaan hyökkääminen ei ole oikea ratkaisu. Tilanne pitää purkaa ja saada hallintaan muilla keinoilla.

Huono työrauha voi johtua myös siitä, että asiat eivät oikeasti kiinnosta oppilaita. Eihän kuri ole silloinkaan ratkaisu, vaan se, että käytetään monipuolisempia työtapoja ja sisältöjä karsitaan. Lisätään oppilaiden valinnanmahdollisuuksia.

Kuri-sana itsessään on kiinnostava. Alun perin sillä viitattiin polkuun, jota pitkin karja ajettiin laitumelle. Ajatus on kaunis: lehmiä tai vasikoita ei hakata kuriin, vaan ohjataan polkua pitkin oikeaan suuntaan. Myöhemmin kuri-sanaan on tullut paljon kielteisempiä sävyjä.

Kaiken kaikkiaan kurin sijaan on hedelmällisempää puhua työrauhasta, koska sillä viitataan enemmän siihen, onko työasiat järjestetty niin, että kaikki voivat tehdä rauhassa töitä. Matti Koskenniemi rupesi käyttämään Suomessa työrauha-käsitettä kurin sijaan jo 1950-luvulla."

Miksi rangaistuksia ei voisi vaan lisätä?

Vesa Närhi:
"Kun toivotaan lisää rangaistuksia, niin uskotaan vankasti, että rangaistukset ohjaavat tehokkaasti käyttäytymistä toivottuun suuntaan.

Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan näytä olevan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli 1990-luvulla nollatoleranssikokeilu, jossa puututtiin kaikkeen häiriökäyttäytymiseen kovalla kädellä. Tulokset eivät olleet kovin hyviä.

Myönteisen palautteen antaminen hyvästä käyttäytymisestä on tutkitusti tehokas tapa ohjata käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Korjaavaa palautetta ja sanktioita voidaan käyttää, mutta jotta siitä olisi hyötyä, sitä ennen pitäisi opettaa ja huomioida toivotunlainen käytös.

Rangaistuksia pohtiessa on hyvä miettiä, millainen palaute on oppimisen kannalta tehokkainta. Tehokas palaute on sekä johdonmukaista että välitöntä – ja näistä kumpikin harvoin toteutuu käytetyissä sanktioissa.

Jos esimerkiksi koulualueelta poistuminen ilman lupaa on koulun säännöissä kielletty, niin usein käy kuitenkin niin, että oppilaat pääsevät poistumaan koulun alueelta ilman rangaistusta. Palaute on oppilaan näkökulmasta epäjohdonmukaista ja hän voi ihan oikeutetusti kysyä jälki-istunnossa, miksi hän sai rangaistuksen ja joku toinen ei.

Kurinpitorangaistukset ja esimerkiksi jälki-istunnot saattavat olla viikkojen päästä tapahtuneesta. Oppilaalle voi lopulta jäädä epäselväksi, mistä teosta rangaistus lopulta tuli."

Miten luokkiin saadaan rauha?

Vesa Närhi:
Olen tutkinut ja miettinyt työrauha-asiaa paljon ja ne toimintatavat, joilla tuetaan työrauhaa, eivät vuosien mittaan ole muuttuneet paljoakaan. Nämä samat asiat nousevat tutkimuskirjallisuudessa jo 70–80-luvuilla. Ne ovat lopulta aika tuttuja."

  • Opeta, älä oleta! Miten hyvin oppilaat tietävät, millaista käytöstä heiltä odotetaan? Käyttäytymisodotukset kannattaa käydä oppilaiden kanssa läpi ja tehdä niistä oppilaiden kanssa yhdessä sopimus. Sopimukseen voidaan kirjata konkreettisia asioita, esimerkiksi ole ajoissa tunneilla, tuo välineet mukanasi, pyydä puheenvuoro jne. Tämä tuntuu itsestäänselvältä, mutta loppujen lopuksi opettajat liian usein olettavat, että oppilaat tietävät miten pitäisi käyttäytyä, eivätkä opeta oppilaille toivottua käytöstä.
  • Toinen tärkeä asia on, että opettaja huomioi toivotun käyttäytymisen ja antaa siitä myönteistä palautetta. Kerrotaan oppilaille, että hienoa kun muistit puheenvuoron jne. Näin opetetetaan toivottua käyttäytymistä ja toisaalta osoitetaan, että se on arvostettua koulussa.
  • Tilanteiden ennakoitavuus. Oppilaiden pitää tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan: Mitä tehdään nyt? Mitä seuraavaksi? Kuinka kauan tekeminen kestää? Mitä paremmin oppilaat pystyvät ennakoimaan tunnin kulkua, sitä parempi työrauha. Ja nämä vertautuvat hyvin myös aikuisten elämään. Aikuisilla on töissä paljon palavereita ja kokouksia. Jos halutaan, että ihmiset keskustelevat kokouksen asialistalla olevasta aiheesta, niin ihmisten on hyvä tietää etukäteen, mitä on asialistalla ja mikä on fokuksessa. Silloin pysytään todennäköisemmin aiheessa.
  • "Pidetään kääpiöt kiireisinä." Yksi tärkeä asia työrauhassa on, että oppitunnit etenevät riittävän ripeästi. Siellä ei voi olla paljon tyhjiä hetkiä, joita lapset täyttäisivät omalla toiminnallaan. Se aika on välitunnilla.
  • Rakennetaan oppitunnit niin, että oppilaat pystyvät osallistumaan niihin. Aikuinenkin tietää, miten helposti ajatus lähtee harhailemaan, jos kuuntelee pitkää luennointia.

Kuuntele Kuuleeko koulu! -podcast: miten ottaa luokan työrauhaongelmat puheeksi opettajan kanssa?

Toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha käyvät läpi vanhemmilta tulleita kysymyksiä koulujen kuriin ja työrauhaan liittyen. Miten nostaa kissa pöydälle ja puhua työrauhaongelmista opettajan kanssa? Entä miten huutelijat saadaan koulussa ruotuun?

Kuuleeko koulu! -podcast ruotii koulumaailman polttavia kysymyksiä

Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha.
Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha. Kuva: Yle / Mikko Lehtola Yle Oppiminen,podcast,koulut,Kuuleeko koulu!

Pitäisikö koulussa olla tasoryhmiä? Mitä tehdä, jos tuntuu, että omalle lapselle tuli "paska" ope? Tarvitaanko koulussa uskonnonopetusta? Kuuleeko koulu! -podcastissa käydään läpi rohkealla ja rakentavalla tavalla vanhemmilta tulleita kysymyksiä. Podcastia luotsaavat toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha. Näillä naisilla on tärkeä missio: rakentaa siltaa vanhempien ja koulun välille.

Uusi jakso julkaistaan aina joka toinen maanantai.

Kerro oma kokemuksesi nykykoulusta tai lähetä kysymyksesi anu.heikkinen@yle.fi. Me selvitämme, kuuleeko koulu sinua!

Kuuntele podcast-jaksoja:



Keskustelu sulkeutuu 8.10.2020.
Keskustele