Hyppää pääsisältöön

Jos Vivaldilla olisi ollut klarinetti

Antonio Vivaldi käytti innolla aikansa kaikkia soittimia, mutta kunnon klarinettia ei vielä ollut. Oli vain pehmeäntumma chalumeau sekä kimeä barokkiklarinetti, joita Vivaldi hyödynsi efektisoittimina. Sekin on riittänyt sysäämään klarinettitähti Martin Fröstin mielikuvituksen liikkeelle, ja uudella levyllään hän on sovituttanut Vivaldin aarioista kolme klarinettikonserton kaltaista tuotetta, joiden sovituksista vastaa tällaiseen kierrätykseen erikoistunut Andreas Tarkmann.

Martin Fröst / Vivaldi
Martin Fröst / Vivaldi Uudet levyt

Vivaldin oopperoissa ja oratorioissa riittää aineistoa, joten Tarkmann ja Fröst ovat pystyneet keräilemään kolme uskottavaa konserttokokonaisuutta, joiden muotorakenne käy aidosta. Ensikuulemalta myös klarinettitekstuuri kuulostaa luontevalta - nopeiden osien virtuoosikuviot on editoitu idiomaattisiksi ja hitaiden osien laulullisuus on klarinetille omiaan.

Fröstiltä koristeet ja tikutukset sujuvat tietysti ketterämmin kuin laulajilta, ja hänen sointiväripalettinsa ja dynaaminen skaalansa ovat laajempia, joskin makeanpuoleisia. Tyhjästä alkavat crescendot ja kuulaat viivyttelyt kai paikkaavat osaltaan sanojen kokoista aukkoa tunneilmaisussa.

Pidemmässä kuuntelussa Fröstin kiiltäväpintainen soitto alkaa kuitenkin tuntua neutraalilta, jopa epäinhimilliseltä. Kenties syynä on instrumentti. Vaikka Fröstin levyllä käyttämä klarinetti on barokkityyliin tehty pehmeästä puksipuusta, sen rakenne on kuitenkin moderni ja sointi tasainen, mikä lienee välttämätöntä virtuoottisimpien aarioiden toteutukseen. Vivaldin aikana klarinettisoitinten pehmeä chalumeau-rekisteri ja trumpettimainen clarino-rekisteri kuitenkin erosivat niin selvästi, että niihin tarvittiin kaksi eri soitinta. Tätä eroa Vivaldi käytti taitavasti hyödykseen, mutta Fröst ei, ja sen myötä musiikista kenties katoaa rosoa, inhimillisyyttä ja ilmaisua.

Toisaalta Fröstin musikaalisuus ja taituruus yhdessä Concerto Kölnin rytmikkään soiton kanssa kyllä tekevät kunniaa Vivaldin huimalle melodiikalle ja vankkumattomalle elämänilolle.

Antonio Vivaldi: Kolme konserttoa klarinetille, ooppera- ja oratorioaarioista sovittanut Andreas N. Tarkmann. - Martin Fröst, klarinetti, ja Concerto Köln. (Sony Classical, 19075929912)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Kolesnikov ottaa hellän lähikontaktin Goldbergeihin

    Levyarvostelu

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat, kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivi, on vuosien saatossa kasvanut minulle läheiseksi. Tässä ohjelmassa olen esitellyt siitä kymmeniä tulkintoja, ja kaikki ne ovat avanneet teokseen uusia näköaloja. Nyt kun nuori suosikkipianistini Pavel Kolesnikov tarttui teokseen, odotukseni olivat ennätyskorkealla - ja enimmäkseen täyttyivät. Ainakin Kolesnikov tarkastelee Goldbergejä useammasta kulmasta kuin muut.

  • Yliannos hiljaista ja kaunista

    Levyarvostelu

    Brittiläisen yhtyelaulun kiiltävin kärki Voces8 on vuosien mittaan levyttänyt erittäin paljon erittäin kaunista ja hiljaista kuoromusiikkia. Kahdeksikon uusi julkaisu After Silence sisältää kuitenkin peräti tuplalevyn verran sitä itseään, mikä on haaste. Levy ei erotu kauniiden ja hiljaisten kuorolevyjen paljoudesta, eivätkä sen kappaleet erotu toisistaan. Kenties se on tarkoituskin.

  • Arttu Katajan lied ei jätä kysyttävää

    Levyarvostelu

    Baritoni Arttu Kataja tekee mitä komeinta uraa Keski-Euroopassa, kotipesänään Berliinin valtionooppera. Yleensä oopperatähtien ruuhkavuosiin ei mahdu liediä, mutta Kataja laittoi mahtumaan ja äänitti levyllisen otsikolla Serious Songs (Vakavia lauluja), pianistinaan Pauliina Tukiainen, joka myös vaikuttaa Saksassa. Levy on uskottavinta suomalaista liediä vuosikausiin, ja häkellyttävä todiste Katajan auktoriteetista.

  • Vapaasäestyskurssin yöjatkot vai ECM:ää?

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM:n klassinen label New Series on luonut vankan brändinsä löytämällä mystisen minimalismin ja yhdistämällä perusohjelmistoa modernismiin. Usein julkaisut kuitenkin lipsahtavat kohti valkoista, melankolista taidejatsia. Niin tekee myös sellisti Anja Lechnerin ja jazz-pianisti Francois Couturier'n uutuus Lontano, joka harhailee tekotaiteellisen muniinpuhaltelun ja vakavan sielunviiltävyyden välisellä jättömaalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua