Hyppää pääsisältöön

Jos Vivaldilla olisi ollut klarinetti

Antonio Vivaldi käytti innolla aikansa kaikkia soittimia, mutta kunnon klarinettia ei vielä ollut. Oli vain pehmeäntumma chalumeau sekä kimeä barokkiklarinetti, joita Vivaldi hyödynsi efektisoittimina. Sekin on riittänyt sysäämään klarinettitähti Martin Fröstin mielikuvituksen liikkeelle, ja uudella levyllään hän on sovituttanut Vivaldin aarioista kolme klarinettikonserton kaltaista tuotetta, joiden sovituksista vastaa tällaiseen kierrätykseen erikoistunut Andreas Tarkmann.

Martin Fröst / Vivaldi
Martin Fröst / Vivaldi Uudet levyt

Vivaldin oopperoissa ja oratorioissa riittää aineistoa, joten Tarkmann ja Fröst ovat pystyneet keräilemään kolme uskottavaa konserttokokonaisuutta, joiden muotorakenne käy aidosta. Ensikuulemalta myös klarinettitekstuuri kuulostaa luontevalta - nopeiden osien virtuoosikuviot on editoitu idiomaattisiksi ja hitaiden osien laulullisuus on klarinetille omiaan.

Fröstiltä koristeet ja tikutukset sujuvat tietysti ketterämmin kuin laulajilta, ja hänen sointiväripalettinsa ja dynaaminen skaalansa ovat laajempia, joskin makeanpuoleisia. Tyhjästä alkavat crescendot ja kuulaat viivyttelyt kai paikkaavat osaltaan sanojen kokoista aukkoa tunneilmaisussa.

Pidemmässä kuuntelussa Fröstin kiiltäväpintainen soitto alkaa kuitenkin tuntua neutraalilta, jopa epäinhimilliseltä. Kenties syynä on instrumentti. Vaikka Fröstin levyllä käyttämä klarinetti on barokkityyliin tehty pehmeästä puksipuusta, sen rakenne on kuitenkin moderni ja sointi tasainen, mikä lienee välttämätöntä virtuoottisimpien aarioiden toteutukseen. Vivaldin aikana klarinettisoitinten pehmeä chalumeau-rekisteri ja trumpettimainen clarino-rekisteri kuitenkin erosivat niin selvästi, että niihin tarvittiin kaksi eri soitinta. Tätä eroa Vivaldi käytti taitavasti hyödykseen, mutta Fröst ei, ja sen myötä musiikista kenties katoaa rosoa, inhimillisyyttä ja ilmaisua.

Toisaalta Fröstin musikaalisuus ja taituruus yhdessä Concerto Kölnin rytmikkään soiton kanssa kyllä tekevät kunniaa Vivaldin huimalle melodiikalle ja vankkumattomalle elämänilolle.

Antonio Vivaldi: Kolme konserttoa klarinetille, ooppera- ja oratorioaarioista sovittanut Andreas N. Tarkmann. - Martin Fröst, klarinetti, ja Concerto Köln. (Sony Classical, 19075929912)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua