Hyppää pääsisältöön

Jotain kestävämpää kuin konserttistriimit

Koronapandemian myötä elävä taidemusiikki on paennut konserttistriimeiksi verkkoon. Striimit luovat illuusion jatkuvuudesta mutteivät yllä aidon konsertin yhteisöllisyyteen. Sattumoisin kulttuurikomppania ELOA mietti jo ennen koronaa, missä muodossa taidemusiikki eläisi verkossa striimejä kestävämmin ja täyteläisemmin. Mietinnän tuloksena on syntynyt neljä taidemusiikkivideoa, joista ensimmäinen julkaistiin perjantaina - ja välittömästi puhalsi eloa kokemukseeni korona-ajan taidemusiikista.

ELOA / Heta Aho: Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin
ELOA / Heta Aho: Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin Uudet levyt

Säveltäjä Heta Aho ja musiikin moniosaaja Taavi Oramo ovat moninaisen ELOA-porukan ydintä. Ensimmäisellä musiikkivideolla kuullaankin Heta Ahon Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin Taavi Oramon laulamana, pianoa soittaa Matleena Nyman. Videon muukin tuotanto on nuoren polven käsissä, ja hyvä niin, sillä taidemusiikissa ei ole kunnollista musiikkivideoperinnettä. Aiemmat näkemäni taidemusiikkivideot ovat aiheuttaneet myötähäpeää joko kaupallisella makeudella tai esiintymisen kömpelyydellä.

ELOA lähestyy genreä rokkipuolelta tutulla reseptillä: Kuvataan teoksesta esitys, joka on näennäisesti aito, mutta rikastetaan teoksen sisältöä visuaalisella tyylittelyllä. Reseptin toimivuus riippuu siitä, voiko katsoja uskoa visuaalisuuden ja musiikin yhdistelmään, ja ELOAn videolla niin käy. Niukka, Södergranin aikaan viittaava lavastus hankaa hellästi tuotantotilan urbaania rouheutta vasten, aivan niin kuin Heta Ahon musiikissa oman aikamme ilmaisupakko kohtaa nostalgisen menneisyyden hieman vääristyneinä karaktääreinä ja heijastumina.

Tehokasta, tarkkaan punnittua kitkaa on myös äänisuunnittelussa. Videoon on saatu vahvaa läsnäoloa tekemällä äänitys kuvauspaikalla ja nostamalla pystypianon kolinat ja ympäristön häiriöäänet kuuluviin, vaikka sointi on muuten tyylikkään siloinen. Tehokeinona käytetty mikrofonin edestä poistuminen viimeistelee brechtiläisen vieraannutuksen tavalla, joka teoksen huippukohdassa menee ihon alle. Myös pelkkänä musiikkiesityksenä taltiointi olisi uskottava ja tehokas, muttei niin sanotusti virheetön. Esimerkiksi Taavi Oramon lauluääni ei riitä oratoriosolistiksi, mutta Ahon lauluihin hän käyttää sitä erehtymättömän musikaalisesti.

Videon peruslaatu on kohdallaan, mutta taiteeksi se siis nousee tuotannon tarkkojen yksityiskohtaoivallusten myötä. Pelkistetty kahdeksan minuutin kokonaisuus antaakin Heta Ahon musiikille sekä Taavi Oramon ja Matleena Nymanin esitykselle sellaista syvyyttä ja intensiteettiä, jota hyväkään konserttistriimaus ei välttämättä välittäisi. Jos taidemusiikki joutuu vielä pitkään elämään virtuaalisesti, tällaisilla parin minuutin videoilla se pysyy paremmin hengissä kuin pelkillä parin tunnin konserttistriimeillä.

Katso: Heta Aho: Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin

Heta Aho: Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin. - Taavi Oramo, laulu, ja Matleena Nyman, piano. Kuvaus: Perttu Inkilä. Tuottaja ja AD: Heta Aho. (Kulttuurikomppania ELOA)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua