Hyppää pääsisältöön

Koronalohtulevy taitavasti ja tarpeeseen

Koronapandemia on peruuttanut, viivästyttänyt ja tuhonnut valtavasti arvokasta taidemusiikissa, mutta raunioista on syntynyt jo muutama hieno, yksittäinen ilmiö. Kun sopraano Anna Prohaska jäi keväällä ilman keikkoja, hän ehdotti spontaanisti ystävilleen, että soitetaanpa lohduksi Bachin kantaattien lohdullisinta musiikkia. Alpha-yhtiö tarttui ideaan ja nyt on julkaistu ensimmäinen taidemusiikkilevy, jonka kannessa poseerataan maskit naamalla. Tulos on omiaan auttamaan pandemian yli, ja kantaa kenties myös sen jälkeen muutenkin kuin dokumenttina ankarista ajoista.

Anna Prohaska / Bach: Redemption
Anna Prohaska / Bach: Redemption Uudet levyt

Bachin kantaateissa riittää lohdullisia hittejä, ja sopraano Anna Prohaskan ja saksalaisen Lautten Compagney -yhtyeen lohtuvalikoima kelpaa minulle. Tarjolla on sekä viiltävänsyvää murhetta että autuasta silittelyä, ja sopraanoaarioita rytmitetään koraaleilla ja instrumentaaleilla. Yhtä peittelemätöntä tunnemusiikkivalikoimaa ei varmaan olisi kehdattu tehdä ilman pandemiaa.

Lohtuaarioiden tulkkina Anna Prohaska kuuluu persoonallisten ja moniulotteisten karaktäärilaulajien uuteen sukupolveen, ja se on hyvä. Taitoa riittää, mutta niin riittää myös särmiä ja karaktääriä. Prohaskan Bach ei soi neutraalin ylimaallisena vaan henkilökohtaisena. Valittava, suoran leikkaava ja tehokas ääni on Prohaskan tyypillinen tehokeino, mutta onneksi siedän sitä paremmin kuin esimerkiksi vibratoa.

Levyn esitysten laatu on tietysti paljon parempi kuin markkinointipuheen mukaisesta spontaanista läpisoittelusta syntyisi. Jotain karheaa ja hetkessä syntyvää esityksissä on silti helppo kuulla - tulkinnat perustuvat enemmän kuuntelemiselle kuin oikein soittamiselle, ja siksi kuulijakin pysyy tuolin reunalla. Wolfgang Katschnerin johtaman Lautten Compagneyn peruslaatu on huikea, ja vaikka puhallinkuorojen intonaatio välillä hakee, useimmiten musiikki kelluu yhtenäisen auvoisena ja loppusointujen lumoava puhtaus resonoi sydämeen.

Levyesittelyssä kirjoitetaan, että muusikoilla on levyllä kaksi tehtävää - toisaalta he säestävät Prohaskan laulamia aarioita, toisaalta edustavat sitä inhimillistä vuorovaikutusta ja jaettua, yhteisöllistä kokemusta, joka näistä ajoista puuttuu. Niinhän kaikki musiikki tekee, mutta tämä levy tekee sen suoraan, tiedostavasti ja vilpittömästi, ja siksi se toi minulle lohtua, ja samalla loi uskoa siihen että kaikki vielä kääntyy parhain päin.

"Bach: Redemption", musiikkia J.S. Bachin kantaateista. - Anna Prohaska, sopraano, ja Lautten Compagney/Wolfgang Katschner. (Alpha 658)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua