Hyppää pääsisältöön

Koronalohtulevy taitavasti ja tarpeeseen

Koronapandemia on peruuttanut, viivästyttänyt ja tuhonnut valtavasti arvokasta taidemusiikissa, mutta raunioista on syntynyt jo muutama hieno, yksittäinen ilmiö. Kun sopraano Anna Prohaska jäi keväällä ilman keikkoja, hän ehdotti spontaanisti ystävilleen, että soitetaanpa lohduksi Bachin kantaattien lohdullisinta musiikkia. Alpha-yhtiö tarttui ideaan ja nyt on julkaistu ensimmäinen taidemusiikkilevy, jonka kannessa poseerataan maskit naamalla. Tulos on omiaan auttamaan pandemian yli, ja kantaa kenties myös sen jälkeen muutenkin kuin dokumenttina ankarista ajoista.

Anna Prohaska / Bach: Redemption
Anna Prohaska / Bach: Redemption Uudet levyt

Bachin kantaateissa riittää lohdullisia hittejä, ja sopraano Anna Prohaskan ja saksalaisen Lautten Compagney -yhtyeen lohtuvalikoima kelpaa minulle. Tarjolla on sekä viiltävänsyvää murhetta että autuasta silittelyä, ja sopraanoaarioita rytmitetään koraaleilla ja instrumentaaleilla. Yhtä peittelemätöntä tunnemusiikkivalikoimaa ei varmaan olisi kehdattu tehdä ilman pandemiaa.

Lohtuaarioiden tulkkina Anna Prohaska kuuluu persoonallisten ja moniulotteisten karaktäärilaulajien uuteen sukupolveen, ja se on hyvä. Taitoa riittää, mutta niin riittää myös särmiä ja karaktääriä. Prohaskan Bach ei soi neutraalin ylimaallisena vaan henkilökohtaisena. Valittava, suoran leikkaava ja tehokas ääni on Prohaskan tyypillinen tehokeino, mutta onneksi siedän sitä paremmin kuin esimerkiksi vibratoa.

Levyn esitysten laatu on tietysti paljon parempi kuin markkinointipuheen mukaisesta spontaanista läpisoittelusta syntyisi. Jotain karheaa ja hetkessä syntyvää esityksissä on silti helppo kuulla - tulkinnat perustuvat enemmän kuuntelemiselle kuin oikein soittamiselle, ja siksi kuulijakin pysyy tuolin reunalla. Wolfgang Katschnerin johtaman Lautten Compagneyn peruslaatu on huikea, ja vaikka puhallinkuorojen intonaatio välillä hakee, useimmiten musiikki kelluu yhtenäisen auvoisena ja loppusointujen lumoava puhtaus resonoi sydämeen.

Levyesittelyssä kirjoitetaan, että muusikoilla on levyllä kaksi tehtävää - toisaalta he säestävät Prohaskan laulamia aarioita, toisaalta edustavat sitä inhimillistä vuorovaikutusta ja jaettua, yhteisöllistä kokemusta, joka näistä ajoista puuttuu. Niinhän kaikki musiikki tekee, mutta tämä levy tekee sen suoraan, tiedostavasti ja vilpittömästi, ja siksi se toi minulle lohtua, ja samalla loi uskoa siihen että kaikki vielä kääntyy parhain päin.

"Bach: Redemption", musiikkia J.S. Bachin kantaateista. - Anna Prohaska, sopraano, ja Lautten Compagney/Wolfgang Katschner. (Alpha 658)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua