Hyppää pääsisältöön

Tuija Hakkila hallitsee fortepianoretoriikan

Suomen korkein fortepianoauktoriteetti, professori Tuija Hakkila soittaa Ondine-yhtiön uutuuslevyllä Joseph Haydnin varhaisia pianosonaatteja. Varhaisuus ei tarkoita epäkypsyyttä - tuplalevyn sonaatit osuvat ilmaisullisesti moniulotteiseen aikaan sekä musiikinhistoriassa että Haydnin uralla, ja Hakkila pääseekin käyttämään koko pianoretorisen oppinsa.

Joseph Haydn: Eight Early Sonatas / Tuija Hakkila
Joseph Haydn: Eight Early Sonatas / Tuija Hakkila Uudet levyt

Levyn sonaattien rakenteet, tunnelmat ja tyylikeinot vaihtelevat enemmän kuin aikakaudelta uskaltaa odottaa, mikä kertoo Hakkilan herkkyydestä ja repertuaarintuntemuksesta. Valikoimassa on mielikuvituksekasta Sturm und Drang -harhailua, koristeellista sulokkuutta ja orastavaa herkuttelua pianotekstuureilla ja sointikentillä. Keskeisintä lienee yleinen puhuttelevuus, ja sen Hakkila hallitsee. Musiikki etenee keskustelevasti, ja Haydnin lukuisilla fermaateilla Hakkila antaa kuulijalle mukavasti aikaa hengittää.

Musiikissa myötäelämistä lisäävät myös Hakkilan asiantuntevat, eloisan kuvailevat esittelytekstit, joissa on helppo aistia lämpöä ja yhteisyyttä varhaista kollegaa kohtaan. Ne joilla on asunto liian täynnä historiallisia kosketinsoittimia kai ymmärtävät toisiaan.

Enimmissä sonaateissa Hakkila soittaa hienostunutta, wieniläistyyppistä fortepianoaan. Se on äänitetty tyylikkäästi, mutta alakeskialueen fortissimoilla Hakkila ajoittain paukuttaa soinnin pahasti tukkoon, eikä räminäefekteiltäkään vältytä. Kahdessa sonaatissa käytetty italialaistyyppinen soitin on huojuvalla intonaatiollaan ja cembalomaisella särinällään alkukantaisempi, mutta antaa E-duuri-sonaatille raikkautta ja g-molli-sonaatille hienostuneisuutta - toki professori osaa soittimensa valita.

Joseph Haydn: Kahdeksan varhaista sonaattia. - Tuija Hakkila, fortepiano. (Ondine, ODE 1360-2D)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Kolesnikov ottaa hellän lähikontaktin Goldbergeihin

    Levyarvostelu

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat, kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivi, on vuosien saatossa kasvanut minulle läheiseksi. Tässä ohjelmassa olen esitellyt siitä kymmeniä tulkintoja, ja kaikki ne ovat avanneet teokseen uusia näköaloja. Nyt kun nuori suosikkipianistini Pavel Kolesnikov tarttui teokseen, odotukseni olivat ennätyskorkealla - ja enimmäkseen täyttyivät. Ainakin Kolesnikov tarkastelee Goldbergejä useammasta kulmasta kuin muut.

  • Yliannos hiljaista ja kaunista

    Levyarvostelu

    Brittiläisen yhtyelaulun kiiltävin kärki Voces8 on vuosien mittaan levyttänyt erittäin paljon erittäin kaunista ja hiljaista kuoromusiikkia. Kahdeksikon uusi julkaisu After Silence sisältää kuitenkin peräti tuplalevyn verran sitä itseään, mikä on haaste. Levy ei erotu kauniiden ja hiljaisten kuorolevyjen paljoudesta, eivätkä sen kappaleet erotu toisistaan. Kenties se on tarkoituskin.

  • Arttu Katajan lied ei jätä kysyttävää

    Levyarvostelu

    Baritoni Arttu Kataja tekee mitä komeinta uraa Keski-Euroopassa, kotipesänään Berliinin valtionooppera. Yleensä oopperatähtien ruuhkavuosiin ei mahdu liediä, mutta Kataja laittoi mahtumaan ja äänitti levyllisen otsikolla Serious Songs (Vakavia lauluja), pianistinaan Pauliina Tukiainen, joka myös vaikuttaa Saksassa. Levy on uskottavinta suomalaista liediä vuosikausiin, ja häkellyttävä todiste Katajan auktoriteetista.

  • Vapaasäestyskurssin yöjatkot vai ECM:ää?

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM:n klassinen label New Series on luonut vankan brändinsä löytämällä mystisen minimalismin ja yhdistämällä perusohjelmistoa modernismiin. Usein julkaisut kuitenkin lipsahtavat kohti valkoista, melankolista taidejatsia. Niin tekee myös sellisti Anja Lechnerin ja jazz-pianisti Francois Couturier'n uutuus Lontano, joka harhailee tekotaiteellisen muniinpuhaltelun ja vakavan sielunviiltävyyden välisellä jättömaalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua