Hyppää pääsisältöön

Tuomas Karemo: Vexi Salmi oli yhtä suuruudenhullu kuin verkkoaidan yli yrittävä alligaattori

Vexi Salmi
Vexi Salmi Kuva: All Over Press KulttuuriCocktail

Tuomas Karemo kirjoittaa sankaristaan, jota ei koskaan tavannut.

Kun kuulin Vexi Salmen kuolemasta, näin alligaattorin kiipeämässä verkkoaidan yli.

Olin siinä tilassa, jossa Salmi ei ollut käsittääkseni koskaan: makasin tylsistyneenä patjallani ja katselin Facebookin minulle tarjoamaa eläinvideota, jonka lähtötilanne vaikutti mahdottomalta. Eihän alligaattori voi päästä noin korkealle ja vahingoittumattomana alas.

On vaikeaa kuvitella Vexi Salmea tylsistyneenä. Hän kirjoitti 8000 laulun sanat, valtavan määrän kirjoituksia ja kirjoja ja keräsi siinä ohessa ainakin 700 taideteosta (ja 100 000 tulitikkuetikettiä), jotka hän lahjoitti Hämeenlinnan taidemuseoon. Jos äskeiset lukumäärät ovat johonkin kanttiin, niin alakanttiin.

Salmi oli lukumäärien valossa suuruudenhullu. Suuruudenhulluus auttoi häntä menestymään.

Salmi on sanonut hänestä tehdyssä tv-dokumentissa, että pienenä häntä itketti eniten se, jos hän ei osannut jotain asiaa. Hänelle ei riittänyt se, että opetteli yhden asian, vaan "samalla täytyi saada koko sektori haltuun".

Megalomaanisuudessaan hän muistutti paljon tuotteliaisuudestaan tunnettua eokuvahistorioitsija Peter von Baghia. Myös von Bagh oli intohimoinen keräilijä.

Keräilyhullu ei vain kerää. Hän luo keräämillään esineillä itsensä näköisen maailman ympärilleen. Keräilijä perehtyy ja ennen kaikkea näkee näkyjä – tuon teoksen kun minä vielä saan, niin sitten alkaa makuuhuoneen seinä näyttää oikealta, kunhan siirrän tuon toisen taulun aluksi muualle.

Keräily ei ollut sanoittajamestarille pelkästään maniaa ja ahnehtimista. Salmi puhuu useammassa haastattelussa luopumisesta, hänen omien sanojensa mukaan elämän toisesta päämäärästä. Ensimmäinen päämäärä on elämän eläminen.

Salmelle keräileminen vaikutti olevan yksi tapa opetella luopumista. Jos ajatus tylsistyneestä Salmesta on mahdoton, vähintään yhtä omituista olisi kuvitella hänet luopumassa sadoista taideteoksistaan tuntematta tai ajattelematta, mitä luopumiseen pohjimmiltaan liittyy. Sen verran usein hän tuli haastatteluissa puhuneeksi keräilemisen ja luopumisen välisestä suhteesta.

Salmi on sanonut luottavansa ennen kaikkea tunteisiinsa, intuitioonsa ja siihen, että älyllä ratkaistaan vain murto-osa maailman asioista. Siksi en usko, että keräily oli hänelle vain mekaanista suorittamista ja suuruudenhulluutta suuruudenhulluuden vuoksi. Vaikka sitäkin se varmasti oli.

Salmi on lyyrikkona virtuoosimainen tunteiden kuvaaja. Palaan hänen lauluihinsa ennen kaikkea elämän käännekohdissa tai silloin, kun kaipaan jonkun sanomaan jotain olennaista tästä sekamelskasta tai tarttumaan minua verbaalisesti olkapäästä.

On varmasti syynsä, miksi olen kuunnellut hänen sanoittamia lauluja jouluna tai humalassa – "Anna mulle voimaa kestää tulevaa / Jätä vielä päivään lämpö tämän yön / Että jaksan kestää jälleen arjen työn".

Uskoakseni Salmi keräili maanisesti myös aineettomia asioita, kuten sanoja. Ja kenties sanojen keräämisen lisäksi hänelle vielä suurempi tarve oli päästä kuvaamaan niillä maailmaa.

Tästä kielii kertomus 40-luvun alusta, sota-ajalta. Salmen äiti on kertonut, miten pikku-Veikolla oli niin kiire puhua, ettei hän malttanut sanoa sanoja loppuun asti. Piipu rysmän lenkoneel tarkoitti, että pilli puhalsi, ryssä meni lentokoneella.

Keski-ikäinen Salmi oli puhujana puolestaan harvinaisen selkeä. Muistan kuunnelleeni parisenkymmentä vuotta sitten ihastuneena hänen säkenöiviä lauseitaan Herraseurassa Seija Wallius -ohjelmassa Ylen Ykköseltä.

Salmen kuuli hyvin, vaikka vastaanotin oli hiljaisella. Hänen äänensä oli terävä ja matala – tupakka ja elämänkokemus olivat tuoneet siihen omat sävynsä.

Salmi vaikutti puhuessaan käyttävän sanoja omien ajatustensa kuvaamisen lisäksi myös itsensä suojelemiseen. Haastatteluista hänestä saa helposti vain nopeaälyisen, nokkelan ja sarkastisen kuvan. Haastattelijat myös kohtelivat häntä poikkeuksellisen arvostavasti, kuin aatelista.

Tämä tuskin oli koko kuva Sydämeeni joulun teen -sanoituksen tekijästä.

Minulle on jäänyt mieleen Salmen toteamus siitä, ettei hän osoita syvimpiä tunteitaan kuin harvoille. Ehkä hän oli jakanut verbaalisen maailmansa kahteen osaan: haastatteluissa hän säkenöi älyllään, paperin ääressä tunteillaan.

Mietin paljon Vexi Salmea ja hänen eri puoliaan, kun katsoin loppuun Facebookin alligaattorivideon. Hurjista yrityksistään ja vahvoista leuoistaan huolimatta alligaattori ei päässyt kiipeämään aidan yli, vaan tipahti maahan vähän surkeana. Tämän jälkeen paikallisen eläinpelastusyksikön työntekijä saapui nappaamaan alligaattoria kiinni.

Näin Salmea kummassakin: villi tahto mennä mahdottomienkin esteiden yli ja toisaalta lehmänhermoinen arkipäivän vapahtaja.

Kumpi on rohkeampi, eläimen kiinni ottava ihminen vai alligaattori, joka yrittää rymistellä ensin korkean verkkoaidan yli ja sitten antautuu haavin kanssa heiluvalle miehelle? Näen enemmän rohkeutta mielipuoliseen hankkeeseen ryhtyvässä jättiläismatelijassa. Se muistuttaa myös enemmän Vexi Salmea.

Fredin tekemässä tv-haastattelussa Salmi sanoo, että taiteilijan pitää olla utelias ja uskaltaa katsella muiden ihmisten elämää.

Vastaus tarkoittaa ainakin minulle sitä, ettei keskity liikaa itseensä ja että on valmis kohtaamaan elämän sellaisena kuin se on. Ehkä lause pitää sisällään myös uskon muihin ihmisiin. Joskus on parempi luottaa vierailta ja pelottavilta vaikuttaviin ihmisiin kuin alligaattori pelastajaansa.

Vexi Salmi ei pelännyt kuolemaa. Samaisessa Fredin haastattelussa hän sanoo, että lakkasi pelkäämästä kuolemaa 9-vuotiaana. Pikku-Veikko oli paikalla, kun hänen syöpää sairastanut isänsä kuoli:

"Isän kivun uurtamille kasvoille levisi lämmin hymy. Jos kuolema auttaa ja antaa meille hyvän olon, miksi sitä sitten pelkäisi?"

Monet ovat kirjoittaneet muistosanojensa loppuun: "Hyvää matkaa Vexille!". Sanavalinta lienee harkittu, koska Salmi on puhunut tuonpuoleisuudesta ja paratiisista. Tosin paratiisiin liittyen hänellä oli myös kriittistä sanottavaa:

"En tiedä, onko paratiisi tai paratiiseja olemassa. Mutta se miten paratiiseista on kirjoitettu... on ne kyllä olleet helvetin huonoja kirjailijoita."

Kommentit