Moni ei tule ajatelleeksi, että meitä ympäröivä äänimaisema voi vaikuttaa hyvinvointiimme eri tavoin. Kuulemme kohinaa kun koski kuohuu, tuuli suhisee puissa tai tietokone humisee työpöydällä.

Kohina voi auttaa rentoutumaan, nukahtamaan ja jopa unohtamaan kivun.

Juttua lukiessasi voit laittaa kuulokkeet korvillesi, ja kokeilla auttaako kosken kohina keskittymään paremmin. Saat äänen päälle ja pois yläkulman painikkeesta.

Yksi kohinasta avun saanut on lahtelainen Sini Finsk.

Iltaisin hänen kerrostaloasuntonsa täyttää hiljainen tuulen suhina. Se vie ajatukset Mukkulan kaupunginosasta luonnon keskelle ja auttaa hallitsemaan kipua.

Kolmekymppinen Finsk kärsii erilaisista kiputiloista lihaksissa, selässä ja nivelissä. Myös migreeni vaivaa. Äänimaisemien avulla Sini saa siirrettyä ajatukset muualle kivusta. Ne auttavat myös rentoutumaan stressaavan perhearjen keskellä ja helpottavat nukahtamista.

– Parhaiten toimii tuulen suhina yhdistettynä kevyeen pianomusiikkiin, kertoo Sini Finsk.

Tietyntyyppinen kohina saattaa syventää unta tai parantaa muistia.

Kohinan kuunteleminen ei paranna kipuja, eikä ole kipulääkkeiden korvike. Mutta ajatuksissa keho käyskentelee kesämökin maisemissa tai tuulisessa metsässä, hänen lempipaikoissaan. Vaikka kipu säilyy, se unohtuu hetkeksi.

– Äänet auttaa hengitysharjoituksissa. Jos on oikein pahat kivut, niin yritän niiden avulla saada lievitettyä kipua ajatuksen tasolla.

Palataan Finskin seuraan myöhemmin. Jutun loppupuolella hän kokeilee, miltä suomalaisen kosken kohina tuntuu.

Kohinan terveysvaikutuksista on tehty erilaisia tutkimuksia. On löytynyt viitteitä siitä, että tietyntyyppinen kohina saattaa syventää unta tai parantaa muistia. Näyttö terveysvaikutuksista on kuitenkin hajanaista.

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Satu Pakarisen mukaan kohinan kuuntelu ei sinällään syvennä unta. Sen sijaan siitä voi olla hyötyä häiriöäänten peittämisessä.

Verkon suoratoistopalveluista löytyy erilaisia kohisevia videoita, ja niillä voi olla miljoonia kuuntelukertoja.

– Unessa meidän aivomme suodattavat koko ajan ympäristön ääniä, jotka joskus voivat integroitua uneen. Jos se on hyvin huomiota herättävä tai muulla tavalla tärkeä, havahdumme siihen. Kohinaa voisi hyödyntää nukkumisessa peittämään muita ääniä, kertoo Satu Pakarinen.

Kohinan ja äänimaisemien käyttäminen nukahtamiseen ei ole mikään uusi asia. Esimerkiksi verkon suoratoistopalveluista löytyy erilaisia kohisevia videoita, ja niillä voi olla miljoonia kuuntelukertoja.

Kohinan hyödyt ovat kuitenkin yksilöllisiä. Hälyisessä ympäristössä se voi parantaa nukahtamista ja estää turhaa heräilyä. Suomalaisten unta tutkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Timo Partonen ei menetelmää suosittele, jos potee varsinaista unettomuutta.

– Se voi alkaa herätellä ihmistä turhan aikaisin siellä aamuyön puolella, kun uni on kevyempää, kertoo Partonen.

Omaa hengitystä voi rentouttaa jaksottaisen äänimaiseman avulla.

Jos on vaikeuksia nukkua, yksi keino on kokeilla rentoutumista ennen petiin menoa. Tutkijan mielestä äänimaisemat sopivat tähän hyvin.

– Puron solinaa, metsän huminaa ja aallokkoa voisi käyttää ennen nukkumaan menoa aktiivisena rentoutusharjoitteluna.

Myös tutkija Satu Pakarinen on samoilla linjoilla. Omaa hengitystä voi rentouttaa jaksottaisen äänimaiseman avulla. Sopiva ääni tähän voisi olla rantaan kohisevat aallot.

Äänessä, jonka kuulemme kohinana, on äänisignaalia jokaisella taajuudella matalasta korkeaan. Kohinaa on nimettykin: vaalenpunaisen kohinan, pink noise, lisäksi on muun muassa valkoista ja Brownin kohinaa, kaikki eri kuuloisia. Näitä kohinatyyppejä voi löytää vaikka kotoa.

– Ilmastointilaitteen humina on lähellä vaaleanpunaista kohinaa, kertoo akustiikan professori Ville Pulkki Aalto yliopistosta.

Yksi tunnettu luonnon kohisija ovat kosken kuohut. Korvakuulemalta ne voivat kuulostaa saman tyyppiseltä kuin Brownin tai vaaleanpunainen kohina, riippuen siitä miten suuri koski on kyseessä ja miltä etäisyydeltä sitä kuuntelee.

Uni saattaisi maistua herkkäuniselle paremmin, jos kuulon saisi kytkettyä pois päältä. Mutta koska kuulo ei nuku koskaan, se ei noin vain onnistu. Äänisignaali kulkee aivoihin, vaikka olisimme unessa.

Hiljaisessa ympäristössä kuuloaisti skannaa valppaammin ympäristön ääniä. Hiljaisuutta Itä-Suomen yliopistossa tutkinut Noora Vikman kuvailee tilaa Hi-Fi-ympäristöksi. Tässä tilassa voi kuulla vaikka nuppineulan putoamisen, joka muuten jäisi kohinan alle meluisassa ympäristössä.

– Nuotiotulen kuuntelu on aivan erilaista kosken rannalla kuin hiljaisessa hi-fi ympäristössä, kertoo äänimaisematutkija Noora Vikman.

Syytä siihen, miksi pienetkin äänet havahduttavat, voidaan hakea menneisyydestä. Ihminen on elänyt kaupunkiympäristössä vain hetken, kun mietitään ihmiskunnan koko kehityskaarta. Kuuloaistimme toimii vieläkin samalla tavalla kuin silloin alkuaikoina, kun pedot olivat jatkuvana vaarana.

– On väitetty, että aivojemme vanhin alue, liskoaivot, muistuttaa edelleen niistä elinolosuhteista, joissa ihmislaji on elänyt suurimman osan olemassaolostaan.

Moni on varmaan huomannut, että on hankalaa olla ajattelematta mitään rentoutumisen hetkellä. Silloin herää aivojemme default mode network eli oletustilaverkosto, joka saa ajatukset harhailemaan. Mieleen voi herätä negatiivisia asioita ja huolet pyörivät päässä.

Erikoistutkija Pakarisen mukaan äänimaisemien kuuntelu voisi olla tähän ratkaisu.

– Se aktivoituu kun olemme lepotilassa ja ajatuksemme alkavat ikään kuin vaeltaa. Jos ajatukset ovat harhautumassa negatiivisiin asioihin, voimme yrittää keskittyä johonkin rauhoittavaan ääneen, kuten aaltoihin tai kosken kuohuihin.

Palataanpa takaisin Sini Finskin seuraan. Hän istuu veden silottamalla kivellä Myllykulmankoskella Orimattilassa silmät suljettuina. Hän ei ole ennen kokeillut rentoutua oikean kosken äärellä.

– Kosken kohina on hirveän rauhoittava elementti. Kun pitkään kuuntelee sen ääntä, niin se on hyvin monimuotoinen. Se saattaa ensin kuulostaa samanlaiselta, mutta sieltä löytyykin eri sävyjä.

On täysin eri asia tulla oikean luonnon äänien keskelle, kuin kuunnella niitä kotona kaupungissa. Silloin saa mukaan eri aistit, miettii Finsk. Paikan päällä tuoksut, veden kosteus iholla ja kosken äänenpaine kehossa vahvistavat kokemusta.

Kosken kuohut on vain yksi esimerkki Suomen luonnossa esiintyvästä kohinasta. Suomalaiselle luonnossa liikkuminen on suosittua ympäri vuoden ja hiljaisuutta tästä maasta löytyy. Kuka tahansa voi poimia puhelimen taskusta ja äänittää oman suosikkikohinan talteen.

Jutun asiantuntijat: äänimaisematutkija Noora Vikman Itä-Suomen yliopistosta, erikoistutkija Satu Pakarinen Työterveyslaitokselta, erikoisprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, akustiikan professori Ville Pulkki Aalto yliopistosta.
Kuvien kosket: Myllykulmankoski Orimattilassa, Kuhakoski Nurmijärvellä.
Kosken ääni: Kuhakoski.