Hyppää pääsisältöön

Pakolaisena Suomeen tullut muutosjohtaja Rajkumar Sabanadesan: "Perheensä voi valita"

Yrittäjä ja muutosjohtamisen valmentaja Rajkumar Sabanadesan tuli Suomeen pakolaisena 90-luvulla ja toimi pitkään vastaanottokeskusten johtajana. Sukulaisiinsa Sri Lankassa Sabanadesan ei ole enää yhteydessä, mutta omistaa aikansa nykyiselle perheelleen ja ihmisten auttamiselle.

Maaseudulta suurkaupunkiin

Rajkumar Sabanadesanin elämä sai alkunsa pienessä Moolain kylässä Sri Lankassa vuonna 1975. Lapsuudenkodista puuttuivat sähkö ja virtaava vesi eikä koko kylässä ollut Sabanadesanin muistin mukaan kuin yksi auto ja yksi puhelin. Kylässä elettiin yhteisöllisesti ja sukulaiset asuivat lähellä.

– Se oli hyvää elämää. Juhlat olivat suuri osa arkea.

Äidin suvusta suuri osa oli maanviljelijöitä. Isä oli lääkäri, joka teki työtä aamusta iltaan. Sabanadesan muistaa isänsä heränneen aamuisin viideltä ja aloittaneen työt. Palattuaan päivätöistä valtion sairaalasta isä jatkoi työntekoa kotona iltakymmeneen tai yhteentoista saakka.

Sabanadesan uskoo, että hänen lapsuuden ympäristönsä on vaikuttanut hänen työmoraaliinsa ja päätökseen ryhtyä itsekin yrittäjäksi.

Perhe lähetti Sabanadesanin asumaan Sri Lankan pojoisosassa sijaitsevaan Jaffnan suurkaupunkiin tämän isoäidille pojan ollessa vasta kuusivuotias. Syyksi hänelle kerrottiin, että alueelta löytyi parempia kouluja.

Lapsisotilaan kaksoiselämä

Jaffnassa elämä kävi kuitenkin nopeasti rauhattomaksi. Sri Lankan sisällissota käynnistyi vuonna 1983 Sabanadesanin ollessa 8-vuotias.

– Selviytymistähän se oli päivästä toiseen. Kun taistelut käynnistyivät, sotilaat saattoivat tulla lähelle koulua tai kotia. Koulut saattoivat olla välillä monta viikkoa kiinni.

Sabanadesan kokee, että hänen lapsuutensa oli kokonaisuudessaan varsin turvaton. Esimerkiksi koulumatkoilla saattoi nähdä ammuttuja siviilejä. Tämä kuitenkin lujitti nuoren pojan asennetta. Oli uskottava siihen, että elämä jatkuu.

Sabanadesanin mukaan kukaan ei varsinaisesti ole kasvattanut häntä. Vanha isoäiti oli tuolloin jo yli kuusikymmentävuotias ja huonossa kunnossa. Hän oppikin monet asiat kantapään kautta.

– Olen oppinut asioita tekemällä paljonkin virheitä, joskus tietoisesti ja joskus tiedostamatta.

Sabanadesan kuuluu Sri Lankan tamilivähemmistöön, joka taisteli sisällissodassa maan singaleesienemmistöistä hallitusta vastaan. 13-vuotiaana Sabanadesan liittyi Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit -nimiseen kapinallisryhmään ja päätyi avustamaan ryhmää iskuissa. Sabanadesan toimi puolisotilaana eli oli iskuissa muun muassa tiedustelutehtävissä.

Suurimman osan aikaa arki jatkui kuitenkin tavallisesti eikä toiminnasta voinut kertoa kenellekään.

"Tamilitiikerien" värväämäksi päätyivät Sabanadesanin mukaan yleensä juuri ne nuoret, joiden perään perheenjäsenet eivät katsoneet. Kapinallistoiminta oli salattava niin suvulta kuin naapureilta. Vuosia Sabanadesan luuli eläneensä kaksoiselämää salaa kaikilta. Myöhemmin jotkut hänen sukulaisistaan ovat kuitenkin väittäneet tienneensä asiasta koko ajan.

– Minua on hieman harmittanut jälkikäteen se, miksei kukaan sitten tehnyt asialle tuolloin mitään. Olin kuitenkin vasta kolmetoistavuotias.

19-vuotias Sabanadesan oli alkanut epäillä haluaan osallistua sotimiseen, mutta joukoista irtisanoutuminen ei olisi käynyt kovin helposti. Sosiaalinen paine jatkamiselle oli suuri. Monet ystävät olivat menehtyneet tai vammautuneet sodassa.

Vuonna 1994 Sabanadesan päätti kuitenkin lähteä hakemaan turvapaikkaa Kanadasta isänsä sukulaisten luota.

– Vaikka tunsi itsensä petturiksi ja rintamakarkuriksi, päätös piti kuitenkin tehdä ja minun päätökseni oli lähteä.

Sabanadesan uskoo, ettei suurella todennäköisyydellä olisi hengissä, jos ei olisi lähtenyt.

Pakolaisesta päälliköksi

Vaikka Suomen piti olla ainoastaan välietappi matkalla Kanadaan, huhtikuussa 1994 Turkuun saavuttuaan Sabanadesan sai vahvan tunteen siitä, ettei halunnutkaan enää lähteä.

– Ajattelin, että täällä pääsisin rakentamaan elämääni juuri sillä tavalla kuin haluan ja olen tällä hetkellä onnellinen tekemästäni päätöksestä.

Pian Sabanadesan asui vastaanottokeskuksessa Tampereella ja aloitti lähihoitajan opinnot. Nykyään hän asuu perheineen viereisessä rakennuksessa huoneistossa, jonka makuuhuoneen ikkunasta voi edelleen katsella entistä huonettaan. Vastaanottokeskus on kuitenkin jo muuttanut naapurista.

Useiden kielteisten päätösten jälkeen Sabanadesanin turvapaikkaprosessi eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeuden päätöksen nojalla Sabanadesan olisi kuulunut karkottaa.

Pelastuksena toimivat kuitenkin sairaanhoitajaopinnot, jotka Sabanadesan oli aloittanut lähihoitajaksi valmistuttuaan. Opiskelupaikka tarjosi oleskeluluvan.

Eräänä päivänä Tampereen vastaanottokeskuksen työntekijä pyysi Sabanadesania keskuksen yövalvojan sijaiseksi. Myöhemmin hän teki keskuksessa ohjaajan töitä ja lopulta päätyi johtajan sijaiseksi.

– Oli erikoista työskennellä aluksi kollegana ja sen jälkeen esimiehenä ihmisten kanssa, joille olin aluksi ollut asiakas.

Kun Tampereen entinen vastaanottokeskus suljettiin, Sabanadesan aloitti työt Helsingissä huumekatkaisuyksikön esimiehenä.

Vuoden 2009 alussa Sabanadesan sai työn Lammille ja Ruovedelle perustettavien vastaanottokeskusten johtajana. Sabanadesan on johtanut myös suurta hoiva-alan yritystä ja tehnyt pitkän uran järjestökentällä.

Tällä hetkellä hän työllistää itsensä konsulttina yritysten johtajille. Kuluneena vuonna töitä onkin riittänyt, kun poikkeuksellinen kevät sai monen johtajan työkuviot sekaisin.

Jo Suomeen tullessaan ja ensimmäisen haastattelun annettuaan Sabanadesan teki itsensä kanssa päätöksen: hän ei kieltäytyisi yhdestäkään haastattelusta ja onkin kuluneen kahdenkymmenenkuuden vuoden aikana kertonut elämästään ja kokemuksistaan avoimesti.

– Minulle hyvin ensisijainen tavoite on ihmisten auttaminen. Mediatyön kautta olen halunnut lisätä suomalaisten ymmärrystä turvapaikanhakijoista. Haluan toimia myös maahanmuuttajanuorten innostajana ja kannustajana.

Perheensä voi valita

Sabanadesanin molemmat vanhemmat ovat menehtyneet. Siskoon ja muihin sukulaisiin yhteydenpito harveni jo vuosia sitten.

Tähän syynä on ollut arvomaailmojen yhteentörmäys. Sabanadesanin näkökulmasta konservatiivisille sukulaisille vaikeinta oli aikanaan hyväksyä, että hän meni naimisiin ei-srilankalaisen kanssa.

– Sieltä päin katsottuna he eivät ymmärtäneet tapaani ajatella ja elää. Ehkä minäkin väsyin matkan varrella selittämään valintojani.

Sabanadesan tapasi vaimonsa vuonna 2015. Tällä hetkellä hän keskittyy uuteen perheeseensä Suomessa. Heidän poikansa Robin syntyi kolme vuotta sitten, ja perheeseen kuuluvat myös vaimon kaksi vanhempaa lasta.

Sabanadesan on joutunut käymään läpi itsetutkiskelua siitä, miten nuoruuden ja lapsuuden kokemukset yhä vaikuttavat häneen.

– Minulla on todella tunneälykkäät lapset, jotka esimerkiksi huomaavat heti, kun minulla on huono päivä.

Sabanadesan ei ole käynyt Sri Lankassa kertaakaan sieltä lähdettyään, mutta haaveilee pääsevänsä pian matkustamaan kotimaahansa poikansa kanssa.

Tarkoitus oli lähteä matkaan jo vuosi sitten, mutta viime kevään terroristi-iskut peruivat suunnitelmat.

Kuudennessa kuvassaan Sabanadesan olisi Robinin kanssa Sri Lankassa vuorten ja vesiputousten keskellä. Miljöö olisi tuttu Sabanadesanin ensimmäisiltä lapsuusvuosilta ja kuvassa Robin saman ikäinen kuin hän siellä asuessaan.

– Toivottavasti pääsemme pian lähtemään!

Teksti: Tommi Kokkonen