Hyppää pääsisältöön

"On tehty paljon hyviä lääkkeitä hiirille" – Lääkkeiden kehitys on monivaiheista eikä aina riskejä vailla

Hiiri istuu laboratoriotyöntekijän kumikäsineen päällä.
Hiiri istuu laboratoriotyöntekijän kumikäsineen päällä. Kuva: Oleg Senkov / Alamy / AOP laboratoriot,koe-eläimet,hiiri

Koronalääkkeen etsintä on johtanut osittain hätiköityihin päätöksiin. Kun uutta lääkettä testataan, ei kaikkia haittavaikutuksia voi ennalta aavistaa. Suomessa lääkkeiden sääntely on onneksi kuitenkin maailman huippua. Silti esimerkiksi tutun parasetamolin vaikutusmekanismia ei tarkasti tunneta, vaikka sitä on käytetty kipulääkkeenä yli sata vuotta.

Covid-19 -lääkkeitä on vuoden 2020 kevään ja kesän aikana testailtu ja käytetty epätoivoiseen tahtiin. Lupaavia lääkkeitä on tullut ja mennyt. Hyvä esimerkki koronakeväältä oli Trumpin hehkutus malaria- ja reumalääke hydroksiklorokinista, jota Suomessakin jo ehdittiin testata koronapotilaille, ja jonka Kansainvälinen terveysjärjestö WHO sittemmin kielsi koronalääkkeenä vakavien haittavaikutusten vuoksi.

Joissakin maissa kyseinen reumalääke ehdittiin ottaa jopa hoitosuosituksiin vaikeimpien koronatapausten hoidossa.

– Eri maissa on erilainen kulttuuri sille, kuinka herkästi lähdetään kokeilemaan jotakin, Jukka Sallinen Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta kertoo.

– Meillä on sellainen kulttuuri, että ei lähdetä tarjoamaan potilaille sellaista, josta ei ole tarpeeksi näyttöä.

Fimea on osa eurooppalaista lääkevalvonnan viranomaisverkostoa ja se vastaa Suomessa lääkkeiden valvonnasta sekä lääkealan kehittämisestä.

Eri maissa on erilainen kulttuuri sille, kuinka herkästi lähdetään kokeilemaan jotakin. Meillä on sellainen kulttuuri, että ei lähdetä tarjoamaan potilaille sellaista, josta ei ole tarpeeksi näyttöä.― Jukka Sallinen Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

100%:n turvallista lääkettä ei ole edes olemassa

Kriisiaikana on helppo käyttää epätoivoisia hyväksi ja myydä vaikkapa UV-valohoitoa ja ihmepillereitä koronaan.

Lääkkeet kuitenkin testataan aina tietyn viranomaisen säätelemän prosessin mukaan ja ne pääsevät markkinoille vain ennakkovalvonnan kautta.

– Vitamiinipurkissa taas saa myydä mitä vaan pillereitä, huomauttaa farmakologian ja lääkekehityksen professori Ullamari Pesonen Turun yliopistosta.

– Vitamiinit kun luokitellaan ravintolisiksi ja ne tulevat markkinoille elintarvikkeina ilman ennakkovalvontaa ja laadusta vastaa vain valmistaja jälkikäteen.

Vitamiinipurkissa saa myydä mitä vaan pillereitä, koska ne luokitellaan ravintolisiksi ja ne tulevat markkinoille elintarvikkeina ilman ennakkovalvontaa.― farmakologian ja lääkekehityksen professori Ullamari Pesonen, Turun yliopisto

Lääkkeiden tutkimus on tarkoin säänneltyä. Kun eläinkokeet on tehty, on kliinisiä testausvaiheita ihmisellä, eli niin kutsuttuja faaseja peräti neljä. Kolme ennen myyntilupaa ja vielä yksi myyntiluvan myöntämisen jälkeen. Silti myös viranomaisen hyväksymä ja luvat saanut lääkkeiden testaus ihmisillä ei ikinä ole täysin vailla riskiä.

Esimerkiksi Lontoossa annettiin vuonna 2006 lääketestauksen varhaisessa vaiheessa kuudelle terveelle nuorelle miehelle uutta immuunipuolustusta tehostavaa vasta-ainetta. Se aiheutti kaikille voimakkaan elimistön tulehdusreaktion, sytokiinimyrskyn ja 12-16 tunnissa koehenkilöt olivat kriittisessä tilassa tehohoidossa.

Ranskassa oli puolestaan vuonna 2016 tapaus, jossa kokeiltiin keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä eräälle potilaalle. Sillä ei näyttänyt olevan mitään merkittäviä haittavaikutuksia, ja siitä innostuneena sitä annettiin heti seuraavalle potilaalle kohtalokkain seurauksin. Koehenkilö kuoli. Ensimmäisen koehenkilön vointia ei maltettu seurata loppuun asti.

Sekä Lontoon että Ranskan tapauksissa kyseessä oli lääketestauksen varhainen niin sanottu faasi I -vaiheen koe, joka tehtiin terveillä vapaaehtoisilla. Näissä tilanteissa ei voi edes nähdä vielä lääkkeen tehoa potilailla. Faasi I -vaiheessa on tarkoitus selvittää, kuinka ihminen ylipäänsä sietää tutkittavaa lääkeainetta.

Lääkkeiden testaus ihmisillä noudattaa aina näitä neljää vaihetta

Lääkekehityksen vaiheet
Lääkekehityksen neljä faasia Lääkekehityksen vaiheet Kuva: Sampo Soveri / Yle Onnistunut lääkekehitys

Faasi 1 – Lääkeainetta annetaan ensimmäisen kerran yksittäisille ihmisille.

  • Aloitetaan hyvin pienellä annoksella terveelle hyväkuntoiselle vapaaehtoiselle valvotuissa sairaalaolosuhteissa.
  • Seuranta on tarkkaa: mitä vaikutuksia lääkeaineella on, miten se muuttuu kehossa, miten se tulee ulos elimistöstä ja onko annos turvallinen ihmiselle.
  • Vasta, kun tiedetään sen olevan turvallinen yhdelle, sitä annetaan seuraavalle potilaalle ja siirrytään nouseviin annoksiin.
  • Ensimmäisessä faasissa on mukana vain kymmenkunta ihmistä.

Faasi 2 – Tutkittavaa lääkeainetta annetaan pienelle joukolle vapaaehtoisia potilaita.

  • Nyt lääkeaineella hoidetaan jo sairautta, mutta edelleen valvotuissa sairaalaolosuhteissa.
  • Tutkittavaa uutta lääkettä verrataan toisessa vaiheessa tavallisesti myös plaseboon eli lumelääkkeeseen, joka ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta.
  • Tutkimus tehdään usein satunnaistettuna ja sokkoutettuna. Tutkittavat arvotaan ryhmiin, joissa potilaat saavat eri annoksia tutkimuslääkettä ja mahdollisesti yksi ryhmä lumelääkettä tai toista myyntiluvallista lääkettä.
  • Toisessa faasissa on mukana satoja koehenkilöitä.

Faasi 3 – Uutta lääkettä testataan avoterveydenhuollossa jopa tuhansilla vapaaehtoisilla.

  • Nyt kerätään lisätietoa lääkkeen turvallisuudesta etenkin pitkäaikaiskäytössä erilaisilla potilailla.
  • Kolmannessa tutkimusvaiheessa tutkittavaa lääkettä verrataan jo olemassa olevaan, saman taudin hoitoon tarkoitettuun, parhaana pidettyyn lääkkeeseen.
  • Tutkimukset tehdään kaksoissokkoutetusti eli niin, etteivät lääkäri tai potilas tiedä, kuka tutkittavista saa tutkimuslääkettä ja kuka vanhaa lääkettä. Tämä selviää vasta tutkimuksen päätyttyä.
  • Tässä vaiheessa koehenkilöitä on jo jopa tuhansia.

Vasta kolmannen faasin jälkeen voi lääkkeelle hakea myyntilupaa.

Faasi 4 – Myyntiluvan myöntämisen jälkeen lääkkeelle tehdään edelleen kliinisiä tutkimuksia.

  • Nyt tutkitaan mm. lääkevalmisteen pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ja erityiskohderyhmiä, kuten monisairaita vanhuksia, joita ei turvallisuussyistä tutkittu vaiheessa kolme.
  • Hyvin harvinaiset haittavaikutukset löydetään joskus vasta neljännessä vaiheessa, kun lääkkeen käyttö laajenee huomattavasti.

Kylmä fakta on, että aivan kaikilla lääkkeillä on myös haittoja. Ei ole olemassa 100%:n turvallista lääkeainetta. Hyödyt ja haitat on punnittava tarkasti.

– Tiedämme, että pähkinät, mansikat tai kala voivat joillekin aiheuttaa ihottumaa tai jopa kuolettavan allergisen reaktion. Silti niitä myydään ruokakaupoissa, muistuttaa erityisasiantuntija Mia Bengtström Lääketeollisuus ry:stä.

– Eivät kaikki lääkkeetkään sovi kaikille, mutta lääkkeitä tutkitaan hyvin ja tieto löytyy pakkausselosteesta, jota päivitetään sitä mukaan kun uutta tietoa saadaan lisää

Apteekki
Apteekki Kuva: Henrietta Hassinen / Yle apteekkihenkilökunta,apteekit,lääkkeet,lääkemääräykset,lääketeollisuus,lääkeaineet,korona suomessa
Hoidat parasetamolilla päänsärkyäsi, ilman että tarkasti tiedetään, mistä helpotus johtuu.

Kiinnostavaa kyllä, niin sanottu farmakologinen vaikutus ja tietämys lääkeaineen vaikutusmekanismista elimistössä ei aina ole kuitenkaan tarpeen. Esimerkiksi monille tutun särkylääkkeen, parasetamolin, toimintaperiaatetta ei vieläkään tunneta perusteellisesti. Sen on tiedetty lievittävän kipua jo noin sata vuotta, mutta miksi näin tapahtuu, on tutkijoille mysteeri. Hoidat siis parasetamolilla päänsärkyäsi, ilman että tarkasti tiedetään, mistä helpotus johtuu.

Miksi nämä lääkkeet sitten läpäisevät viranomaiskontrollit?

– Siksi, että ne ovat olleet markkinoilla niin pitkään ja ihmisiä, jotka ovat käyttäneet niitä, on niin valtava määrä. Haittavaikutukset ja riskit tunnetaan tarkasti. Viranomaiset eivät takautuvasti vaadi testejä, kertoo farmakologian ja lääkekehityksen professori Ullamari Pesonen Turun yliopistosta.

Talidomidi-katastrofi järkytti 1960-luvulla

Talidomidi-katastrofi järkytti perheitä ympäri maailmaa noin 60 vuotta sitten. Raskaana oleville naisille oli annettu uutta pahoinvointilääkettä, josta seurasi vaikeita sikiövaurioita. Tuhansien vauvojen käsien ja jalkojen pitkät luut olivat lyhyitä tai puuttuivat kokonaan.

– Sehän on erinomainen pahoinvointilääke, jota käytetään tänä päivänä esimerkiksi joidenkin syöpien tai AIDSin loppuvaiheen hoitoon. Ei alunperin ajateltu, että talidomidia käyttettäisiin raskauspahoinvointiin, kertoo erityisasiantuntija Mia Bengtström Lääketeollisuus ry:stä.

Mokattiinko tai huijattiinko tuolloin tutkimuksessa? Ei. Talidomidi päästettiin hyvällä omallatunnolla markkinoille sen hetkisten määräysten mukaisesti. Ongelmana oli tiedon puute. Eläinkokeet olivat jo 60-luvulla tulleet jo pakollisiksi, mutta ne tehtiin vain yhdellä lajilla. Edullisinta oli käyttää hiiriä tai rottia, eikä niillä tapahtunut sikiövaurioita.

– On tehty paljon hyviä lääkkeitä hiirille, jotka valitettavasti eivät toimi ihmisille, sanoo Bengtström.

Tämän päivän säännösten mukaan testattuna sikiövauriot olisivat tulleet esille. Jotta sikiövauriot tulisivat esille, on nykyään pakollista käyttää turvallisuustutkimuksissa jyrsijöiden lisäksi jotain toista lajia, kuten koiria tai sikoja.

Uuden lääkkeen testaus vie vähintään kymmenen vuotta

Lääkekehitysprosessi on Euroopassa äärimmäisen kontrolloitua, sitä valvoo European Medicines Agency EMA, Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA.

Suomalaiset tunnetaan erityisen pilkuntarkkoina.

– Kaikkiin lääkkeisiin pätevät tarkat satunnaistettujen ja kontrolloitujen kokeiden vaatimukset. Tästä tulee tarkkuus. Mennään turvallisuus ja teho edellä, kertoo famakologian ja lääkekehityksen professori Pesonen.

Kun aivan uutta lääkettä aletaan kehittää, on aivan ensiksi löydettävä lääkevaikutuskohde ja tutkittava, miten lääkeaine vaikuttaa tutkittavaan kohteeseen. Tätä kutsutaan löytämisvaiheeksi, eli discovery-vaiheeksi.

Molekyylitason tutkimuksesta edetään solu- ja elinmallien kautta eläinmalleihin, ja jos hyvin käy, lopulta ihmiseen. Uuden lääkeaineen tutkimus- ja tuotekehitys kestääkin yhteensä 10-15 vuotta.

– Pitkäaikaissairauksissa se on lähempänä viittätoista, infektiotaudeissa puolestaan lähempänä kymmentä vuotta, Pesonen kertoo.

Jos tauti etenee nopeasti, kliinisissä tutkimuksissa niin sanotun vasteen mittaaminen ja sen myötä lääkeaineen tehon arviointi on nopeampaa.

– Mutta jos puolestaan tutkitaan vaikkapa Alzheimerin tautia hidastavaa lääkettä, tutkimus kestää kauemmin, Jukka Sallinen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta kertoo.

– Jos on esimerkiksi tarkoitus selvittää, hidastaako lääke vaikkapa kymmenen vuotta Alzheimerin taudin puhkeamista, kestää testaaminen tietenkin lähes mahdottoman kauan.

Lääkäri sairaalassa katsoo ipadia.
Ihmiskokeet uudella lääkkeellä aloitetaan aina tarkoin valvotuissa sairaalaolosuhteissa. Lääkäri sairaalassa katsoo ipadia. Kuva: Mostphotos lääkärit

Koronakriisin toivotaan tuovan käytännön arvostusta suomalaiselle lääketutkimukselle

Voiko koronakriisi horjuttaa suomalaista lääkkeiden kehityksen kulttuuria?

– Ei horjuta. Suomessa on äärimmäisen tärkeää, että ei lähdetä vain kokeilemaan, Fimean Sallinen sanoo.

Samaa mieltä ovat Pesonen ja Bengtström.

– Toivottavasti horjuttaisi positiivisessa mielessä, Bengtström jatkaa.

Bengtström tarkoittaa kotimaisen lääkekehityksen ja rokotetutkimuksen arvostuksen nostamista.

– Suomessa lääketieteelliselle tutkimukselle tai akateemiselle kliiniselle tutkimukselle ei ole riittävää rahoitusta, sanoo Mia Bengtström Lääketeollisuus ry:stä.

– Esimerkkinä valtion tutkimusrahoitus oli vajaa 100 miljoonaa vielä 20 vuotta sitten, nyt jaettavana on ainoastaan reilu 20 miljoonaa koko Suomen yliopistosairaala tutkimuksen tukemiseksi.

Keksintöjä jää Suomessa keksimättä. Tämä on turhauttavaa. Mitä teemme hyvillä Pisa-tuloksilla, jos potentiaali haaskataan myöhemmin.― erityisasiantuntija Mia Bengtström, Lääketeollisuus ry.

Kokeellinen, moderni lääketutkimus on kallista. Laboratoriolaitteet, reagenssiaineet tai tarvittavien tutkijoiden palkkaaminen tutkimusryhmään on muuttunut äärimmäisen vaikeaksi. Kliinisissä tutkimuksissa tutkijalääkäreillä ei ole potilastyön ohessa aikaa tehdä tutkimusta ja tutkimushoitajaresurssit ovat niukat.

– Yhteiskunta ei voi lähteä siitä, että tutkimustyö on kutsumustyö, että päivisin hoidetaan potilaat ja iltaisin tehdään vapaa-ajalla tutkimusta, Bengtström sanoo.

Sekä farmakologian professori Pesonen että Lääketeollisuus ry.:n Bengtström muistuttavat, että rahan puutteen takia moni suomalainen huippututkija on lähtenyt ulkomaille, missä tutkimuksen tutkimusmahdollisuudet ja arvostus on kunnossa muutenkin kuin juhlapuheissa.

– Keksintöjä jää Suomessa keksimättä. Tämä on turhauttavaa. Mitä teemme hyvillä Pisa-tuloksilla, jos potentiaali haaskataan myöhemmin, Bengtström sanoo.

Koronakriisi on osoittanut, miten tärkeää on lääketieteellinen osaaminen. Lääketutkimuksen asiantuntijat toivovatkin kotimaisen lääke- ja rokotetutkimuksen lujittamista.

– Olen silti ylpeä suomalaisesta lääketutkimuksesta: olemme kuitenkin saaneet näin niukoilla perustutkimuksen ja rahoituksen resursseilla aikaan hienoja saavutuksia vaikkapa syöpälääkkeiden kohdalla, Pesonen sanoo.

Esimerkiksi Turun yliopisto otti merkittävän edistysaskeleen syöpälääkkeen kehittämisessä, kun teki kansainvälisen lääkeyhtiön kanssa lisenssisopimuksen.

Myös rokotetutkimus on Suomessa maailman huippua.

– Lääketeollisuuden toimeksiantamissa kliinisissä rokotetutkimuksissa on parhaimpina vuosina ollut jopa yli 85 000 vapaaehtoista henkilöä mukana, maailmanennätysluokkaa. Meillä olisi siis potentiaalia kunhan juhlapuheista siirrytään tekoihin, toteaa Bengtström.