Hyppää pääsisältöön

Instagram teki runoista trendikkäitä – pelastiko vai pilasiko some runouden?

Artikkelikuva Instagram-runoutta käsittelevään artikkeliin.
Artikkelikuva Instagram-runoutta käsittelevään artikkeliin. KulttuuriCocktail

Vuosia runous tuntui niin pölyttyneeltä kirjallisuuden lajilta, että sitä lukivat minun lisäkseni vain mummot. Nyt runoista on tullut osa päivittäin selattavaa kuvavirtaa, miljoonabisnes ja itsebrändäämisen väline.

Uskaltaisin väittää, että Rupi Kaur on osa jokaisen tiedostavan parikymppisen kirjahyllyä. Rupi Kaur on 27-vuotias runoilija, joka on julkaissut kaksi runokirjaa Maitoa ja Hunajaa (Sammakko, 2017) ja Aurinko ja hänen kukkansa (Sammakko, 2018).

Hänen runojensa tärkein julkaisualusta on Instagram.

Kaurilla on artikkelin kirjoitushetkellä Instagramissa neljä miljoonaa seuraajaa. Runoilija on tehnyt kirjojensa kanssa maailmanlaajuisen kiertueen ja rakentanut taiteensa ympärille myyvän brändin.

Saavutukset ovat huomattavia runoilijoille. Kaur ei kuitenkaan ole ainoa runoilija, joka on keskittänyt runojensa julkaisun sosiaalisen median alustoille, etenkin Instagramiin.

Avaa Instagram postaus

2010-luvun alussa runot alkoivat saada jalansijaa Tumblrin ja Instagramin kaltaisissa palveluissa. Kaurin lisäksi esimerkiksi @atticus-nimimerkillä kirjoittava runoilija aloitti teostensa julkaisun Tumblrissa, ja siirtyi Instagramiin alustan kasvattaessa suosiotaan.

Sosiaalinen media on antanut taiteilijoille paikan julkaista taidettaan ilman, että he tarvitsevat tuekseen kustantajia tai tuotantoyhtiöitä. Pelastiko Instagram runouden ja runoilijat?

Eivät muka-syvälliset ajatukset tee kenestäkään runoilijaa

Selaan ennen nukkumaan menoa sängyssä neliökuvien feediä ja hidastan valkopohjaisen kuvan kohdalle. Kuvassa on yksinkertaisella fontilla kirjoitettu runo – tai oikeastaan tekstiä kolmessa rivissä.

Luen tekstin läpi useamman kerran. Päivitys on Instagram-runoilijoiden tekstejä julkaisevalta @poets-kanavalta, ja sillä on 13 000 tykkäystä. Alla on myötäeläviä ja ihailevia kommentteja, vaikka teksti itsessään on yksinkertainen ja jopa naiivi.

Avaa Instagram postaus

Eihän sanojen asettelu nätisti allekkain ja syvällisen kaltainen ajatus tee teoksesta runoa. Toisaalta, miten määritellä onko jokin teksti runoutta vai ei?

Siinä missä Instagram on mahdollistanut runoilijoiden nousun suosioon ja tehnyt runojen kirjoittamisesta taloudellisesti kannattavaa, ilmiö on herättänyt myös kritiikkiä.

Instagramin runoilijoita on kritisoitu yksinkertaisuudesta ja siitä, että sisältö on “fake deep”, muka-syvällistä. Jopa runonlausuntaesityksillään teattereita loppuunmyynyttä Kauria on kritisoitu ajoittaisesta yksinkertaisuudesta ja lapsellisuudesta.

Syvällisen oloisilla päivityksillä on helppo ratsastaa seuraajien suosioon. Siitä esimerkkinä on toimittaja Andrew Lloyd, joka huijasi tiensä Instagram-runoilijoiden joukkoon. Hän keksi itselleen syvälliseltä vaikuttavan taiteilijanimen Raven S. ja julkaisi runoja, jotka hän kirjoitti tarkoituksella mahdollisimman hölmöiksi.

Temppu toimi, sillä seuraajamäärät kasvoivat ja kommentit olivat lähinnä ylistäviä.

Nopeatahtinen julkaisualusta tekee mahdolliseksi sen, että runoja voi julkaista vaikka päivittäin. Myös algoritmit kannustavat tasaiseen julkaisutahtiin.

Hyvän runon kirjoittaminen vaatii kuitenkin lukuisia kertoja uudelleenkirjoittamista, eikä jokainen liikuttavalta tuntuva huomio elämästä ole automaattisesti runo. Ei jokaista mietelausetta ole tarkoitettu julkaistavaksi.

Ehkäpä simppeli Instagram-runous löysi paikkansa motivaatiolauseiden ja kiillotellun lifestyle-sisällön joukosta. Etenkin kansainvälisiä tilejä seuratessa huomaan runoissa toistuvan tietyn teeman: tekstit pyrkivät kannustamaan, inspiroimaan tai voimaannuttamaan.

Osa runoista muistuttaa sisältönsä lisäksi myös ulkoasultaan motivoivia mietelauseita, jotka ovat pyörineet kuvafeedeissämme jo pitkään. Missä vaiheessa runoilijat alkoivat antaa meille mindfulness-vinkkejä?

Syitä Insta-runojen yksinkertaisuudelle voi etsiä somen käyttötavoista. Kenties käyttäjä ei jaksaisi seisahtua sellaisen runon äärelle, joka aukeaa vasta useamman lukukerran jälkeen ja vaatii aikaa.

Ei se kuitenkaan ihan niin ole.

Avaa Instagram postaus

Somesta runoilijat ovat vihdoinkin löytäneet yhteisönsä

Sosiaalinen media ei ole ainoastaan taiteilijoiden alusta, jossa he voivat julkaista runojaan. Se antaa mahdollisuuden myös muille käyttäjille jakaa runoja ja siten vahvistaa omaa brändiään. Sitähän jakamamme sisältö on: haluamme kertoa sillä jotain ennen kaikkea itsestämme.

Jakaessani minua liikuttaneen runon en ainoastaan suosittele seuraajilleni hyvää kirjoittajaa ja osoita hienostunutta makuani ig-runoilijoiden parissa.

Päivitys kertoo myös, että “tämä liikuttaa minua! Samaistun tähän! Tässä on jotain sellaista herkkyyttä, mitä en osaa itse sanoittaa!”

Muistan, kuinka teini-ikäisenä runojen lukeminen ja kirjoittaminen asemoi minut automaattisesti outojen ja ulkopuolisten kastiin pienen paikkakunnan yläkoulussa. Minun lisäkseni kirjaston runohyllyllä notkuivat mummot.

Nyt voin suositella runoja samanikäisille seuraajille huoletta. Tunnisteella #igrunous löytyy tuhansia julkaisuja.

Sen sijaan että saisin koulun jälkeen turpaan, saan liikuttuneita ja myötäeläviä kommentteja. Saman tunteen jakaa myös runoja kirjoittava @liamleinonen, joka on yksi kotimaisista Insta-runoilijoista. Saan häneltä sähköpostihaastattelun.

Leinonen kirjoitti runoja pitkään pöytälaatikkoon, ja jos joskus sattui esittelemään tekstejä muille, kukaan ei tuntunut ymmärtävän.

– Kuulin monesti lauseet, ettei noin voi sanoa. Siksi tuntuu hienolta, että somessa on ihmisiä jotka ymmärtää ja kannustaa. Jokaisen kommentin kohdalla täytyy ottaa happea, ja mua hikoiluttaa joka kerta, kun painan ‘julkaise’ nappia.

On ihan sama, mistä runoja lukee, kunhan lukee

Itsensä brändääminen ja tilin suosion kasvattaminen ovat asioita, jotka liitetään usein pinnallisuuteen ja vaikuttajiin. Runoilijoiden ja taiteen pariin termejä ei ole ainakaan aiemmin sopinut yhdistää.

– Sana ‘brändäys’ on jotenkin epämiellyttävä, mutta kyllä mulla on alusta asti ollut selkeä visio mitä teen ja mitkä on mun seuraavat stepit. Oli selvää, että teen tilin jossa vain taiteella on merkitystä.

Visio myös näkyy Leinosen tilillä, missä taiteilija itse on pysynyt kasvottomana. Yritän tivata, onko Liam Leinonen hänen taiteilijanimensä, mutta en saa vastausta.

– Haluan olla vaan joku tyyppi jostain, joka nyt vaan sattuu kirjoittamaan. Niin monessa asiassa on kyse pinnallisista asioista ja siitä ketä tunnet, ootko cool vai epäcool. Mua ei kiinnosta sellanen. Mun mielestä vain sanoilla on merkitystä, ei egolla tai ulkonäöllä.

Leinosen mukaan Instagram ja sen lainalaisuudet eivät vaikuta runojen sisältöön tai rakenteeseen, vaan tili on ensisijaisesti paikka, missä julkaista omia tekstejä. Lisäksi alusta inspiroi.

– Se on tosi mielenkiintoinen maailma: some voi tuoda ihmiset lähemmäs toisiaan ja toisaalta aiheuttaa alemmuuden tunteita. Somessa on niin paljon ristiriitoja ja outoutta, ja juuri siksi se on niin mielenkiintoinen.

Runoilija palaa vielä runoyhteisön lämminhenkisyyteen ja kannustavaan ilmapiiriin pohtiessaan somea julkaisualustana.

– Somen ansiosta oon huomannut, että on oikeasti olemassa hyviä ja kilttejä ihmisiä. Hassua, että muistin sen somen kautta, kun usein puhutaan miten jengi ilkeilee ja haukkuu siellä toisiaan.

Leinosen tavoitteena on kirjoittaa tulevaisuudessa kirjoja. Runojen tavoite on kuitenkin sama, olivatpa teokset sitten sometilillä tai kirjan kansien välissä.

– Haluan tarjota jonkinlaista pysähtymistä tai havahtumista. Tunnetta siitä, että lopulta me kaikki ollaan kuitenkin tosi samanlaisia.

Tuolle tavoitteelle on tarvetta varmaankin enemmän kuin koskaan. Kun joku toinen osaa asetella sanat sellaiseen järjestykseen, että ne selittävät oman epämääräisen kokemuksen tarkasti, maailma on hetken aikaa kirkkaampi. Ja ehkä juuri siitä syystä olemme jälleen rakastuneet runouteen.

Kommentit