Hyppää pääsisältöön

Katso vinkit kuuden herkullisen ruokasienen tunnistamiseen

Tässä vinkit suppilovahveron, karvarouskun, kehnäsienen, vaaleaorakkaan, sikurirouskun ja mustavahakkaan tunnistamiseen. Poimi vain sieniä, jotka tunnet varmasti. Hyvä sienikirja kannattaa hankkia heti harrastuksen alussa.

Suppilovahveroita löytää parhaiten loppusyksystä. Ensimmäisenä sammaleen seasta pilkottaa sienen lakki.

Lakki on torvimainen ja sen keskellä on kuoppa. Lakki on kooltaan 2-6 cm ja väriltään kellertävän harmaanruskea.

Seuraavaksi kannattaa katsoa lakin alle.

Siellä ovat helttoja muistuttavat haaroittuvat poimut. Poimut ovat nuorena keltaiset tai vaalean kellanruskeat, myöhemmin harmaat. Väriero jalkaan on jyrkkärajainen.

Yksi suppilovahveron parhaimmista tuntomerkeistä on jalka.

Jalka on solakka, litteä ja sisältä ontto. Nuorella sienellä jalka on keltainen, vanhemmalla vihertävän keltainen.

Myös sienen kasvupaikka on tärkeä tuntomerkki.

Suppilovahveroita löytää usein sammalikosta havu- tai sekametsästä. Sienet kasvavat isoina kasvustoina samassa paikassa vuodesta toiseen.

Kirpeä karvarousku sopii suolasieneksi. Karvarouskun paras tuntomerkki on lakki.

Lakki on reunoilta karvainen, mihin sienen nimikin viittaa. Väri on vaaleanpunainen ja siinä on tummanpunaisia vyöhykkeitä.

Rouskut ovat helttasieniä. Lakin alapinnalla näkyy kuin säteittäisiä kapeita suikaleita.

Karvarouskun heltat ovat punertavat tai valkoiset. Ohuet heltat ovat tiheässä.

Karvarouskun jalka auttaa myös tunnistamisessa.

Ontto jalka on tasapaksu ja lakkia vaaleampi.

Jotta varmistat, että kyseessä on varmasti rousku, tee helttoihin pieni viilto.

Jos viillosta vuotaa maitiaisnestettä, sieni on rousku.

Herkullisen kehnäsienen tuntomerkit kannattaa opetella. Kehnäsienen lakki on nuorena pallomainen ja laajenee myöhemmin. Lakin reuna on ryppyinen.

Lakin paras tuntomerkki on helmiäishohde, vaalea härmä eli kehnä.

Kehnäsienen lakin alta löytyvät heltat.

Heltat ovat tiheässä. Nuorella sienellä ne ovat vaaleanruskeat, mutta tummuvat sienen vanhetessa.

Pitkä jalka on lakin väriä hieman vaaleampi.

Jalan yläosassa on sahamaisia kuvioita.

Jalasta löytyy myös yksi tärkeimmistä tuntomerkeistä.

Kehnäsienen jalassa on selkeä rengas.

Vaaleaorakas on miedon makuinen, herkullinen sieni. Vaaleaorakkaan lakki on vaalea tai kermanvärinen.

Epäsäännöllisen muotoinen lakki on halkaisijaltaan noin 5-15 cm kokoinen.

Paras tuntomerkki löytyy lakin alta.

Sieltä löytyvät piikit, joita on nimenomaan orakkailla.

Curryn makuinen Sikurirousku jää monelta huomaamatta. Sikurirousku on pieni sieni, lakin koko on noin 2-5 cm.

Väri vaihtelee tummanpunaisesta violetinruskeaan tai oranssinpunaiseen. Lakki on nuorena kupera, vanhempana laakea.

Vaurioituneista heltoista valuva maitiaisneste varmistaa sienen rouskuksi.

Sikurirouskulla nestettä valuu erityisen paljon.

Sikurirouskun tuntomerkeistä myös jalka on tärkeä.

Jalka on väriltään tummanpunainen, sävyltään sama kuin lakkikin.

Mustavahakas on todella herkullinen sieni. Se kannattaa opetella ehdottomasti tunnistamaan.

Mustavahakkaan lakki on väriltään tumman harmaanruskea tai ruskeanmusta. Lakki on keskeltä koholla ja laakenee sienen vanhetessa.

Heltat ovat mustavahakkaan ehkä parhain tuntomerkki. Ne ovat harvat ja paksut, vaaleat tai harmahtavat.

Heltat ovat johteiset, eli ne menevät sienen jalkaa pitkin.

Turvallisesti sienten opettelu onnistuu menemällä ohjatulle sieniretkelle tai kokeneen ystävän matkaan.

Syksyisessä metsällä liikkuminen on aina palkitsevaa, varsinkin jos saa korin täyteen sieniä!

.