Hyppää pääsisältöön

Kopatchinskaja reuhtoo Vivaldia nykyaikaan

Viulisti Patricia Kopatchinskaja on itsevarmasti edennyt kohti yhä hurjempaa ja omaleimaisempaa tulkintatyyliä. Onneksi hän on osaa valita ohjelmistoa ja yhteistyökumppaneita, jotka eivät moisesta säikähdä. Sen todistaa Kopatchinskajan uutuuslevy "What's Next Vivaldi?", jolla Vivaldin viulukonsertot saumatta yhdistyvät italialaisten nykysäveltäjien mittatilausteoksiin, ja orkesterina mellastaa irtiottokykyinen Il Giardino Armonico.

What's Next Vivaldi? / Kopatchinskaja
What's Next Vivaldi? / Kopatchinskaja Uudet levyt

Vivaldia Kopatchinskaja soittaa yli- tai alitempossa, rujolla soinnilla ja äärimmäisen rytmisesti. Nopeiden osien liki pakkomielteinen reuhtominen alkaa nopeasti väsyttää korvia, mutta Kopatchinskajan mielikuvitus ja rohkeus pitävät mielen virkeänä, ja hitaiden osien inhimillinen, hauras sulo antaa hengityksen tasaantua. Riffivetoisesta barokkirokistaan tunnettu Il Giardino Armonico tuntuu riemuitsevan siitä, että kerrankin solisti reagoi ja antaa reagoitavaa vähintään siinä missä orkesterikin. Ja kun molemmilla pitää pokka, solistin rytminen etu- tai takakeno orkesteriin nähden tuntuu kerrankin hyvältä ilmaisukeinolta eikä virheeltä.

Yhteispeli Vivaldin ja nykymusiikin välillä ei ole aivan yhtä sujuvaa. Francesconin, Movion, Scelsin, Cattaneon ja Solliman lyhyet kappaleet niveltyvät Vivaldin konserttoihin yllättävän hyvin ja monissa on samaa jyrkkäreunaista massoittelua kuin Vivaldissa. Silti nykyvälikkeistä tulee harhaileva ja epävarma mielikuva keskellä Vivaldin sujuvaa itsevarmuutta, ja ne tuntuvat häiriöiltä eivätkä jatkumoilta. Asiaa ei auta edes Il Giardino Armonicon loistava sopeutuminen moderniin ilmaisuun. Tietty häiritsevyys lienee ollut Kopatchinskajan tarkoitus, mutta ainakin puheperkussiivinen "Lazzo parlante" menee rajan yli.

Ne jotka haluavat pysyä turvallisten rajojen sisäpuolella voivat siis välttää Patricia Kopatchinskajaa. Seikkailuhenkisille tämä levy sen sijaan on syksyn iloisin retki.

"What's Next Vivaldi?" Antonio Vivaldin konserttoja sekä uutta musiikkia, säv. Luca Francesconi, Simone Movio, Giacinto Scelsi, Aureliano Cattaneo ja Giovanni Sollima. - Patricia Kopatchinskaja, viulu, ja Il Giardino Armonico/Giovanni Antonini. (Alpha Classics, ALPHA624)

Kuuntele Uudet levyt 22.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Kolesnikov ottaa hellän lähikontaktin Goldbergeihin

    Levyarvostelu

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat, kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivi, on vuosien saatossa kasvanut minulle läheiseksi. Tässä ohjelmassa olen esitellyt siitä kymmeniä tulkintoja, ja kaikki ne ovat avanneet teokseen uusia näköaloja. Nyt kun nuori suosikkipianistini Pavel Kolesnikov tarttui teokseen, odotukseni olivat ennätyskorkealla - ja enimmäkseen täyttyivät. Ainakin Kolesnikov tarkastelee Goldbergejä useammasta kulmasta kuin muut.

  • Yliannos hiljaista ja kaunista

    Levyarvostelu

    Brittiläisen yhtyelaulun kiiltävin kärki Voces8 on vuosien mittaan levyttänyt erittäin paljon erittäin kaunista ja hiljaista kuoromusiikkia. Kahdeksikon uusi julkaisu After Silence sisältää kuitenkin peräti tuplalevyn verran sitä itseään, mikä on haaste. Levy ei erotu kauniiden ja hiljaisten kuorolevyjen paljoudesta, eivätkä sen kappaleet erotu toisistaan. Kenties se on tarkoituskin.

  • Arttu Katajan lied ei jätä kysyttävää

    Levyarvostelu

    Baritoni Arttu Kataja tekee mitä komeinta uraa Keski-Euroopassa, kotipesänään Berliinin valtionooppera. Yleensä oopperatähtien ruuhkavuosiin ei mahdu liediä, mutta Kataja laittoi mahtumaan ja äänitti levyllisen otsikolla Serious Songs (Vakavia lauluja), pianistinaan Pauliina Tukiainen, joka myös vaikuttaa Saksassa. Levy on uskottavinta suomalaista liediä vuosikausiin, ja häkellyttävä todiste Katajan auktoriteetista.

  • Vapaasäestyskurssin yöjatkot vai ECM:ää?

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM:n klassinen label New Series on luonut vankan brändinsä löytämällä mystisen minimalismin ja yhdistämällä perusohjelmistoa modernismiin. Usein julkaisut kuitenkin lipsahtavat kohti valkoista, melankolista taidejatsia. Niin tekee myös sellisti Anja Lechnerin ja jazz-pianisti Francois Couturier'n uutuus Lontano, joka harhailee tekotaiteellisen muniinpuhaltelun ja vakavan sielunviiltävyyden välisellä jättömaalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua