Hyppää pääsisältöön

Onko järkeä yhdistää C.P.E. Bach ja Beethoven?

Akademie für Alte Musik Berlin kuuluu periodibarokin pioneereihin, mikä ei tarkoita että yhtye voisi unohtaa Ludwig van Beethovenin juhlavuoden. Juhlinta käy kiihkeänä ja joukosta on vaikea erottua, mutta berliiniläiset tarjoavat Beethovenin ensimmäisen ja toisen sinfonian rinnalla Carl Philipp Emanuel Bachin sinfonioita, ja se saa ainakin minun kulmakarvani kohoamaan.

Beethoven & C.P.E. Bach / Akademie für Alte Musik Berlin
Beethoven & C.P.E. Bach / Akademie für Alte Musik Berlin Uudet levyt

Carl Philipp Emanuel Bach oli aikansa arvostetuin säveltäjä ja nuori Beethoven ihaili hänen teoksiaan, mutta Bachin sinfoniat ovat keveitä, yllättäviä ja tiiviitä, kun taas Beethovenin varhaisetkin sinfoniat ovat sinfoniseen yhtenäisyyteen huolella rakennettuja ja painokkaita.

Uutuuslevyn perusteella Berliinin vanhan musiikin akatemiassakaan ei ole saatu rakennettua teosten välille siltaa tai edes myötäelävää kontrastia. Saumakohdissaan levy korostaa säveltäjien tyylieroja kuin ilkkuen: Carl Philipp Emanuel kuulostaa tyhjänpäiväiseltä, Beethoven raskassoutuiselta, mikä ei suinkaan ole totta. Onneksi kokemus ennättää unohtua etenkin Beethovenin sinfonioiden aikana.

Niitä Akademie für Alte Musik soittaa varsin raikkaasti. Aika kuluu rattoisasti aina seuraavaa vaskitörähdystä ja jousiaksenttia odotellessa, mutta konserttimestari Bernhard Forckin johdolla kollektiivi on kehitellyt myös mikrotasolle hyvin elävää fraseerausta. Esimerkiksi kakkossinfonian oikukas scherzo etenee erittäin kimmoisasti, eikä nojaa pelkkään forten ja pianon vaihteluun, ja ykkössinfonian Andante keinahtelee eloisasti kuin kylän kaunein tanssipari. Välillä jousiston pieni koko ja periodisoittimet aiheuttavat nuhaista sointia ja intonaatio-ongelmia, mutta siinä kaupassa on voitettu reaktiokykyä ja dynamiikkaa.

Orkesterin edellisellä Beethoven-juhlavuosilevyllä kuudennen sinfonian pastoraalitunnelma yhdistyi Justin Heinrich Knechtin suloiseen luontokuvailusinfoniaan. Yhdistelmä palveli kaikkia osapuolia, myös kuulijoita, paremmin kuin tämän levyn oikukas rinnastus. Mutta toisaalta - en kenties soisi levylle ajatustakaan, jos sillä olisi vain kaksi Beethovenin sinfoniaa ilman Carl Philipp Emanuel Bach -myrkytystä.

C.P.E. Bach: Sinfoniat F-duuri H650 ja F-duuri H665. Ludwig van Beethoven: Sinfoniat nro 1 C-duuri ja 2 D-duuri. - Akademie für Alte Musik Berlin/Bernhard Forck. (Harmonia Mundi, HMM902420)

Kuuntele Uudet levyt 22.9.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Krishna Nagarajan nyky(kansan)musiikki hurmaa rytmisellä eloisuudella

    Levyarvio

    Italialais-intialainen, Suomeen kotiutunut Krishna Nagaraja tunnetaan viulistina ja alttoviulistina etenkin periodi- ja kansanmusiikkipiireissä. Viime vuodet hän on laatinut Sibelius-Akatemiaan taiteellista väitöskirjaa laveasta polska-aiheesta. Projektin tuloksia on nyt kuultavissa Challenge Classicsin uutuuslevyllä, joka todistaa Nagarajan taidot säveltäjänä. Tales of Norway sisältää norjalaiseen perinteeseen linkittyvää, nykykansanmusiikista ponnistavaa, läpisävellettyä musiikkia, jonka rytminen leikkisyys ja eloisa fantasia tekevät vaikutuksen.

  • Tuplalevyllinen perusteellista klarinetti- ja elektroniikkatutkimusta

    Levyarvio

    Amerikkalainen klarinetisti Lucy Abrams-Husso on kotiutunut Suomeen jo vuosia sitten ja tekee nyt Sibelius-Akatemiassa väitöskirjatutkimusta aikamme amerikkalaisesta ja suomalaisesta klarinettimusiikista. Tutkimusprojektin tuloksia kuullaan SibaRecordsin julkaisemalla tuplalevyllä, joka sisältää seitsemän laajaa teosta klarinetille ja elektroniikalle. Musiikinkuluttajalle tällainen kerta-annos on vähintäänkin riittävä, mutta teosten soinnillinen ja dramaattinen moninaisuus pitää kuulijan mielenkiintoa yllä ja haastaa sopivasti myös perusteellista tutkija-muusikkoa.

  • Lisää sävyjä Vasksin mystiikkapaatokseen

    Levyarvio

    Latvialainen Peteris Vasks on viime vuosina noussut maailmanmaineeseen hempeyttä ja paatosta sekoittavalla versiollaan mystisestä minimalismista. Vasksin luottopianisti Reinis Zarins onneksi tarjoaa päivitystä Vasksin säveltäjäkuvaan Ondinen julkaisemalla uutuuslevyllä, jonka ohjelmistoon sisältyy myös säveltäjän kapinallista ja särmikästä varhaistuotantoa.

  • Kuherruskuukausi Sibeliuksen parissa

    Levyarvio

    Viime syyskuussa Nicholas Collon aloitti Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, ja lähes saman tien suhde laitettiin koetukselle suomalaisittain vaativalla levytyksellä. Sibeliuksen seitsemäs sinfonia sekä näyttämömusiikkisarjat Kuningas Kristian II ja Pelleas ja Melisande tietysti sujuvat RSO:lta kuin vettä valaen, mutta Collonin tulkinnallinen näkemys joutuu kestämään vertailun pitkään perinteeseen. Onneksi Ondinen julkaisema levytys hehkuu kapellimestarin ja orkesterin kuherruskuukauden auvoa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua