Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva

Minna Eväsojan matka Kuusankosken työläiskaupungista japanilaiseen teekouluun: “Mitä enemmän sattuu, sitä leveämmin hymyilen.”

Ani Kellomäki ja Minna Eväsoja
Ani Kellomäki ja Minna Eväsoja. Ani Kellomäki ja Minna Eväsoja Kuva: Harri Hinkka, Yle Flinkkilä & Kellomäki,Minna Eväsoja

Japanin tutkija Minna Eväsoja on väistänyt kuoleman kolme kertaa ja tehnyt kolme elämänmuutosta. Miten pikkukaupungissa kasvanut lukutoukka päätyi japanilaisen mestarin oppiin, ja miten suomalainen opetettiin hallitsemaan tunteita?

Japanin tutkija Minna Eväsojan elämässä on ollut monta suunnanmuutosta. Ensimmäinen vei Kuusankoskelta Helsingin yliopistoon, toinen kuljetti Japaniin ja kolmas hyppy johti akateemisesta maailmasta takaisin koulunpenkille opiskelemaan terveydenhoitajaksi.

Myös kuolema on kulkenut läheltä, ensimmäisen kerran tutussa mökkirannassa. Lapsuuden uimareissu oli päättyä huonosti, mutta onneksi sukulaiset nostivat pienen tytön ylös vedestä viime hetkellä.

– Olin hyvin lähellä kuolla siinä kohtaa ja tämä on vaikuttanut myös siihen, että en tykkää uida luonnonvesissä.

Lähtemisen pakko

Kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, Minna hyppäsi junaan putkikassi olallaan ja matkasi kotipaikkakunnaltaan pääkaupungin vilinään. Kuusankoskelle hän ei palannut kuin muutamia kertoja lähtönsä jälkeen.

– En tiennyt, mitä lähdin Helsingistä hakemaan. Sen tiesin kuitenkin, ettei Kuusankoskella ollut minulle mitään tarjottavana.

Uudessa kaupungissa Minna työskenteli ensin hetken hotellissa, mutta haki sitten yliopistoon Aasian ja Afrikan kieliä ja kulttuuria opiskelemaan. Yhteiskuntaloikka oli melkoinen; Kuusankoskella asuessaan hänellä ei ollut edes yhtään omaa kirjaa.

Akateeminen opintaival oli kuitenkin tyssätä heti alkuunsa, kun hän joutui Helsingissä vakavaan liikenneonnettomuuteen juuri, kun opintojen oli tarkoitus päästä käyntiin. Opiskelukavereiden istuessa luennolla Minna makasi sairaalassa kovissa kivuissa.

"En tiennyt mitään teetaiteesta"

Minna toipui pitkän kuntoutuksen jälkeen, ja sitten Japani imaisikin mukaansa voimalla. Ensin opiskelija ihastui kieleen.

– Intian kieliä en tuntunut oppivan millään, mutta japani tarttui minuun kuin itsestään.

Kun yliopistolla kerrottiin mahdollisuudesta päästä opiskelijavaihtoon japanilaiseen teekouluun, Minna haki heti – ilman mitään pohjatietoa perinteisestä teeseremoniasta.

– Täytin hakemukseni Encyclopedia Britannican avulla. Kun sitten tulin valituksi ja ihmettelin miksi, kerrottiin syyksi se, etten selvästi tiennyt mitään teetaiteesta. Olin opetukselle otollinen tyhjä kangas, Minna nauraa.

Pokan on pidettävä, tuli mitä tuli

Teekoulussa opiskelu oli tarkoin säänneltyä puuhaa. Aivan ensimmäiseksi Minnan oli opeteltava istumaan ja liikkumaan kouluasussaan, kimonossa.

Erilaisia tapoja valmistaa ja tarjoilla tee oli vastassa pilvin pimein. Kokonaisuuteen kuului myös taiteen opintoja kalligrafiasta kukkien asetteluun. Opettajat olivat tarkkoja, eikä länsimainen opiskelija saanut minkäänlaista armoa.

Teekoulun opintojen jälkeen Minna palasi vielä useita kertoja Japaniin. Niiden vuosien aikana hän ystävystyi japanilaisten kanssa ja omaksui vähitellen vallitsevan sosiaalisen normiston ja tapakulttuurin. Vaikeinta oli hillitä tunteet tilanteessa kuin tilanteessa. Pokan oli pidettävä, vaikka maa repeäisi alta.

– Se oli välillä vaikeaa nuorelle opiskelijalle. Sainkin moitteita siitä, että minua saattoi lukea kuin avointa kirjaa.

Tarkassa käytöskoodissa oli myös paljon hyvää. Kanssakäyminen oli aina hyvin miellyttävää. Kukaan ei korottanut ääntä, ja pelisäännöt olivat aina selvillä.

– Sitä mukavuutta olen kaivannut Suomessakin. Esimerkiksi suomalaisilla työpaikoilla voitaisiin minusta mieluusti noudattaa asiallisempaa, ystävällisempää ja hillitympää kanssakäymisen tapaa.

Arki jatkui, vaikka maa järisi

Minna teki lopulta väitöskirjankin japanilaisesta karun kauneuden käsitteestä, wabista. Vanhaan japanilaiseen ajattelutapaan hänet perehdytti syvällisesti sensei, jonka oppiin Minna pääsi pitkällisen testauksen jälkeen.

Vuosien saatossa opettajan ja oppilaan suhde on kehittynyt melkein kuin isän ja tyttären suhteeksi, vaikka alku ei ollut helppo.

Arvostettu sensei laittoi oppilaansa todistamaan sinnikkyytensä perusteellisilla ponnistuksilla. Minna teki työtä käskettyä ja ansaitsikin viimein opettajansa luottamuksen.

Vain kerran Minna piti päänsä, kun ei suostunut muuttamaan sensein järjestämään asuntoon Kobessa. Se päätös pelasti suurella todennäköisyydellä Minnan hengen.

Koben maanjäristys vuonna 1995 tuhosi suuren osan yliopiston kampuksesta ja tuhannet ihmiset menettivät henkensä.

Katunäkymä Japanin Kobesta maanjäristyksen jälkeen, vaurioituneita rakennuksia ja kallellaan oleva kerrostalo.
Katunäkymä Japanin Kobesta tammikuussa 1995. Katunäkymä Japanin Kobesta maanjäristyksen jälkeen, vaurioituneita rakennuksia ja kallellaan oleva kerrostalo. Kuva: Roy Garner, Shutterstock, AOP, Rex Features Kōbe,maanjäristykset,Japani

Maanjäristys paljasti taas uuden kerroksen japanilaisten tuttavien ajattelutavasta.

– Minua onnettomuus pelotti ja itketti todella paljon. Kun kerroin siitä, minulle todettiin, että itkemisen on nyt syytä loppua. Kuolema olisi mahdollinen joka päivä, eikä tilanne siitä itkemällä parane. Se havahdutti minut ymmärtämään, miten sinut he ovat luonnonmullistusten edessä.

Akateeminen ura vaihtuu hoitoalaan

Suomeen asetuttuaan Minna työskenteli tutkijana ja opettajana, japanilaisen estetiikan dosenttinakin. Perheellistyttyään hän kuitenkin kyllästyi jatkuvaan apurahanhakuralliin ja kaipasi taas suurta suunnanvaihdosta.

Minna päätyi opiskelemaan terveydenhoitajan tutkinnon. Työskenneltyään tovin neuvolassa hän päätyi nykyiseen tehtäväänsä, Espoon terveydenhoidon asiantuntijaksi.

Elämän kaikki vaiheet kietoutuvat hauskasti yhteen myös Minnan nykyisessä työssä. Matkoilla mieleen tarttuneet filosofiset elämänopit kantavat edelleen.

Minna on saanut olla esittelemässä suomalaista neuvolajärjestelmää japanilaisille. Vuonna 2019 vieraat saapuivat Japanin keisarillisesta huoneesta. Minna vastaanotti kruununprinssi Akishinon ja kruununprinsessa Kikon Espoon Ison Omenan neuvolassa.

– Olen saanut elää monta maailmaa, monia kirjojakin Japanin vuosistaan kirjoittanut Minna Eväsoja toteaa.

Flinkkilä & Kellomäki lauantaina 26.9. klo 17.10 ja sunnuntaina 27.9. klo 9.05 Yle TV1 sekä Yle Areena.