”Soosista Hän noussut on!” – Lentävän Spagettihirviön Kirkko parodioi uskontoa, mutta sillä on myös vakava sanoma
Suomen uskontoja luokittelevien viranomaisten mielestä Lentävän Spagettihirviön Kirkko ei ansaitse virallisen uskonnon asemaa eikä vakavampaa pohdiskelua sen suhteen. Toimittaja Jantso Jokelin päätti kuitenkin pohdiskella pastafarismiksi kutsuttua uususkontoa vakavasti ja hakeutui pastafaristisen papin, yliamiraalin ja uskontotieteilijän puheille.
Turun Sibelius-museon takapihalla, kirjavien puutarhakasvien keskellä seisoo hahmo täydessä merirosvoasussa hopeinen pastasiivilä päässä. Hän pitelee kädessään oranssia kirjaa, kurottaa kohti taivaita ja kutsuu jumalaansa paikalle.
Harmaat pilvet rajoittavat näkyvyyttä, mutta toivoa on. Silkalla uskon voimalla on tunnetusti tehty suuria asioita: halkaistu valtameriä, kävelty vetten päällä ja käyty keskusteluja palavien pensaiden kanssa. Ehkä juuri tämä torstai merkkaa käännekohtaa jumalallisten ilmestysten historiassa.
– Kuuletko sinä, kuuletko minua, neiti Ellen Salmiseksi itsensä esittelevä hartaudenharjoittaja huhuilee.
Pastasiivilä ja piraattiasu ovat Salmisen pyhiä asusteita. Niiden tarkoitus on parantaa uskonharjoittajan osakkeita jumalan silmissä. Jos hyvin käy, voi tuntea Lentävän Spagettihirviön nuudelisen kosketuksen sisällään.
Tällä kertaa yhteyttä ei synny. Puutarhassa kuuluu vain sadetinlaitteen hentoa suhinaa.
– Se saattaa olla nyt kännissä tai krapulassa, tai katsoa Netflixiä. Tai sitten sitä ei vaan kiinnosta. Sellainen se Lentävä Spagettihirviö on. Se pitää vaan hyväksyä, Salminen toteaa.
Hiilihydraattijumalan hiljaisuus ei ole kuihduttanut Salmisen uskoa tai julistuksen tarvetta. Hän uskoo, että pastafarismiksi kutsutulle maailmanlaajuiselle uskonnolle olisi Suomessa suurempaakin tilausta. Hän on säveltänyt kokonaisen ohjelmiston pakanallista ylistysmusiikkia ja julistanut pyhää sanaa laulaen ja soittaen Turun kaduilla.
Palvontahetken jälkeen päätämmekin etsiä hyvän paikan laulutuokiolle. Kävelemme jokirantaa pitkin keskustaan, kunnes vastaan tulee sopivalta näyttävä puistonpenkki. Salminen kaivaa laukustaan ukulelen ja täräyttää ilmoille komeasti kaikuvan gospelin:
”Pilvimuurista pastaa mäjähtää
Pilvimuurista pastaa mäjähtää
Läpi siivilänkin
LSH nyt tulla voi
Soosista Hän noussut on…”
Katso Ellenin gospel alla olevalta videolta (juttu jatkuu videon jälkeen):
Alkaa sataa, joten pakenemme läheisen kahvilan kabinettiin. Pian ikkunan takana piiskoo vettä kuin pastahirviön perseestä. Taivas on antanut merkkinsä. On aika keskustella vakavasti pastafaristisen uskon perusteista.
***
Lentävän Spagettihirviön ympärille kehittynyt uskonto sai alkunsa Yhdysvalloista vuonna 2005. Kansasin opetuslautakunta oli sallimassa kristilliseen näennäistieteeseen perustuvan teorian niin kutsutusta älykkäästä suunnittelusta opetettavaksi kouluissa evoluutioteorian rinnalla.
Teorian mukaan tietyt maailmankaikkeuden ilmiöt ovat selitettävissä parhaiten tietoisen suunnittelun tuloksiksi. Älykästä suunnittelua pidetään yleisesti kiertoilmauksena jumaltodistukselle.
Huolestunut kansalainen Bobby Henderson lähetti opetuslautakunnalle avoimen kirjeen, jossa hän totesi päätöksen puutteelliseksi. Jos älykäs suunnittelu hyväksyttiin opetukseen, huomioon tuli ottaa myös teoreettisesti mahdollinen ajatus siitä, että maailmankaikkeus ja ihminen olivat Lentävän Spagettihirviön luomuksia.
Pastan ilosanomalle oli annettava yhtäläinen tila evoluutioteorian ja kreationismin rinnalla. Vain tällä tavoin oppilaat saattoivat tehdä itsenäiset johtopäätöksensä.
Nuoren fyysikon parodisen kannanoton taustalla oli vakava sanoma. Uskonto oli pidettävä pois valtiollisesta kouluopetuksesta, eikä sitä tulisi salakuljettaa opetussuunnitelmaan tieteen kaavussa. Laillisia perusteita ei ollut myöskään suosia yhtä uskonnollista maailmanselitystä muiden kustannuksella.
Nuoren fyysikon parodisen kannanoton taustalla oli vakava sanoma. Uskonto oli pidettävä pois valtiollisesta kouluopetuksesta, eikä sitä tulisi salakuljettaa opetussuunnitelmaan tieteen kaavussa.
Hendersonin kirjettä ei huomioitu Kansasissa, mutta se alkoi levitä tehokkaasti netissä, ja Lentävästä Spagettihirviöstä tuli käsite.
Olennon ympärille syntyi löyhä kirkollinen yhteisö, joka houkutteli kannattajia ympäri maailmaa. Leviämistä helpotti sekin, etteivät kastesakramentin kaltaiset hidasteet seisoneet uskoontulon tiellä. Pastafariksi saattoi ryhtyä koska tahansa omalla päätöksellä.
Turkulainen Ellen Salminen innostui pastafarismista nelisen vuotta sitten. Pian hän huomasi, ettei edes kirkon papiksi vihkiytyminen vaadi kummoista koulutusta tai byrokratiaa. Hän lähetti profeetta Hendersonille kaksikymmentäviisi dollaria Yhdysvaltoihin virallisen sertifikaatin tuotantokustannuksia varten.
Pastafaristinen pappistodistus saapui kätevästi postissa.
Nyt hän kykenee hoitamaan tarvittaessa esimerkiksi pastafarististen nimiäisten, häiden ja hautajaisten liturgiat.
– Suomessa papiksi ryhtyminen on hirveän vaivalloista. Ensin pitäisi pyrkiä lukemaan teologiaa ja sitten lukea maisteriksi ja sitten vasta voi vihkiä papiksi. Ei mitään tällaista! Lentävä Spagettihirviö tykkää, että asiat tapahtuvat helposti, Salminen sanoo.
***
Salmisen mukaan pastafarismin olennaisen sanoman voi tiivistää yhteen ohjeeseen: älä ole kusipää. Muiden yksilönvapauteen ja koskemattomuuteen ei ole syytä puuttua, eikä toisaalta provosoitua tai stressata turhasta.
– Ydin on myös dogmaattisuuden hylkääminen. LSH hyväksyy lähes kaiken, eikä ole ongelma ryhtyä pastafariksi vaikka kuuluisi toiseen uskontoonkin. Minä voin olla ateisti ja pastafari samaan aikaan, siinä ei ole minkäänlaista ongelmaa. LSH on niin suuri ja ymmärtää meitä kaikkia. Se ei ole niin pikkumainen kuin monet muut jumalat, Salminen sanoo.
Tietynlainen monikasvoisuus näyttää kiehtovan paitsi pastafaristista liikettä yleensä, myös neiti Ellen Salmista. Hänen siviilinimensä on Katariina Lappi.
Neiti Ellen Salminen on Lapin kanavoima hahmo, joka elää omaa elämäänsä innokkaan epädogmaattisena pastafarina.
Lappi on katsomukseltaan ”tavallisempi ateisti”. Hän on ollut mukana muun muassa Turun vapaa-ajattelijoiden hallituksessa sekä uskonnottomia juhlia järjestävän Pro-Seremonioiden puhujana. Lappi on hakenut myös kunnallispolitiikkaan uskonnottoman kuntapolitiikan teemalla.
Uskonnottomuudesta ja uskonvapaudesta puhutaan pastafarismin yhteydessä vähintään yhtä paljon kuin uskonnollisuudesta tai pyhistä asioista.
Jotkut mieltävät sen ennemminkin uskonnon valepukuun verhoutuvaksi protestiliikkeeksi kuin ”oikeaksi uskonnoksi”. Parodisuus ja uskonnoton aktivismi herättävät kysymyksen, pelaako uskonliike kaksilla korteilla.
Uskonnottomuudesta ja uskonvapaudesta puhutaan pastafarismin yhteydessä vähintään yhtä paljon kuin uskonnollisuudesta tai pyhistä asioista.
– Oi, ehdottomasti! Se ei ole mikään ongelma pastafareille. Molemmat asiat voivat olla totta, koska LSH on niin suuri. Pyhässä kirjassakin todetaan – sekin on muuten täynnä ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia – että jos joskus huomaa, ettei joku asia pidäkään paikkaansa, niin se johtuu vain siitä, että Lentävä Spagettihirviö on lonkeroineen käynyt muuttamassa sitä asiaa. Hän on muun muassa feikannut, että maapallo olisi miljoonia vuosia vanha.
Ellen Salminen puhuu tietenkin pilke silmäkulmassa. Samankaltaista ajatuksia haastavaa hulluttelua on pullollaan myös Bobby Hendersonin laatima pyhä kirja The Gospel of the Flying Spaghetti Monster.
Teos kertoo muun muassa Lentävän Spagettihirviön taivaaseen rakentamasta kaljatulivuoresta sekä stripparitehtaasta, joka tuuttaa sarjatuotantona paljastaviin asuihin pukeutuneita korkokenkäisiä naisia.
Evankeliumin mukaan LSH ryypiskelee aikojen alussa tulivuoren antimia niin ahnaasti, että tulee vahingossa luoneeksi ”kääpiön”, jota hän alkaa kutsua ihmiseksi. Tämän jälkeen hän päättää jäädä pitkälle tauolle luomishommista ja julistaa perjantain vapaapäiväksi. Näin alkaa ihmisen nimellä glorifioidun kääpiön tarina.
***
Oikeastaan pastafarismin voi katsoa lainaavan kaksilla korteilla pelaamisen ideaa muilta uskonnoilta. Eikö jumaluskon verhoaminen kouluissa opetettavaksi tieteeksi ole juuri sitä? Pastafarismi verhoaa Monty Python -henkiseen huumoriin sysäyksiä itsenäiseen ajatteluun, ilman uskontojen tarjoamia kiveen kirjoitettuja totuuksia ja moraalisääntöjä.
Teos kertoo muun muassa Lentävän Spagettihirviön taivaaseen rakentamasta kaljatulivuoresta sekä stripparitehtaasta, joka tuuttaa sarjatuotantona paljastaviin asuihin pukeutuneita korkokenkäisiä naisia.
– Mielestäni on käsittämätön väite, ettei ihminen voisi olla moraalinen, jos sillä ei ole uskontoa, Katariina Lappi sanoo myöhemmin, kun siivilä on riisuttu ja keskustelu lipunut asteittain syvempiin vesiin.
– Mielestäni se on juuri toisinpäin. Jos moraalin sitoo siihen, että on joku pyhä sana jota pitää noudattaa, niin ei se ole mielestäni enää moraalia. Se on vaan sääntöjen noudattamista. Aidosti moraalinen ihminen voi olla vain sellainen, joka hylkää dogmit ja kunnioittaa toista ihmistä ihan vain siksi, että se on toinen ihminen, eikä siksi, että jumala käskee.
Sade taukoaa, kahvit on juotu ja vatsassa kurnii. Hyvästelen Neiti Ellen Salmisen ja Katariina Lapin ja siirryn yksin jokirannan ravintolaan, jossa tilaan annoksen pastaa.
Kun höyryävä annos saapuu, saan hyvän syyn hiljentyä olennaisen äärelle. Oli uskonasioista mitä mieltä tahansa, pasta on kiistatta nerokas ruoka: edullinen, helppo ja herkullinen, mitä demokraattisin eines. Ennen kaikkea se vaikuttaisi olevan melko yksiselitteisesti olemassa.
Kuva: Lauri Hannus
***
Neiti Ellen Salminen ei ole Suomen ainoa pastafari. Liike järjestäytyi kirkoksi maassamme jo vuonna 2008, vain muutama vuosi Hendersonin kuuluisan kirjeen jälkeen.
Vuoden 2009 alussa Suomen Pastafaristinen Kirkko jätti patentti- ja rekisterihallitukselle hakemuksen tavoitteenaan saavuttaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan asema.
Kirkon yliamiraaliksi noussut Mikko Ekström oli kiinnostunut uskonnollisista yhdyskunnista rahoitusalan opintojensa yhteydessä ja halusi testata Suomen lainsäädäntöä.
– Silloin ainakin laissa oli aika ympäripyöreästi luonnehdittu, mikä uskonto oikeastaan on. Nimellisesti siinä vaaditaan, että on pyhä kirja, uskontunnustus tai muita vakiintuneita uskonnollisia tapoja tai rituaaleja, jotka muodostavat jonkinlaisen tradition, Ekström sanoo puhelimessa.
– Tuli sellainen olo, että vaikka tämä on ylevään sävyyn kirjoitettu laki, rivien välissä on ilmeinen tarkoitus pitää tietyt uskonnot ulkopuolella ja rekisteröity uskonnollinen toiminta harvojen valittujen kerhona. Motiivinani oli näyttää jonkinlainen kaksoisstandardi tässä.
Hakemuksen allekirjoitti 25 ihmistä. Ekströmin mukaan innokkaita kirkkoon liittyjiä ilmoittautui kuitenkin pian jopa ”kolmatta tai neljättä sataa”. Jäsenrekisteriä ei kuitenkaan alettu hakuvaiheessa kokoamaan, sillä siihen olisi liittynyt lainopillisia kiemuroita.
Pastafarien uskonto katsottiin lopulta liian parodiseksi, ja hakemus hylättiin. Lentävän Spagettihirviön Kirkko valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja lopulta oikeuskanslerille.
Kaikki olivat Ekströmin sanoin sitä mieltä, että ”aihe ei ansaitse vakavampaa pohdiskelua”.
***
Kirkon toiminta hiipui hiljalleen pois. Pastafaristiset hääjuhlat Ekström ehti todistaa, mutta muuten mainittavaa virallista toimintaa ei juuri ollut. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan statusta olisi voinut koska tahansa hakea uudella hakemuksella, mutta siihen Ekströmin aika ei enää riittänyt.
– Kun aloin toimia aiheen parissa, olin vielä opiskelija. Kun prosessi päättyi, olin jo valmistunut ja elämässäni oli muita kiireitä, eikä löytynyt oikein muita ihmisiä hoitamaan seuraavia vaiheita, niin lopulta asia jäi. Jos ei muita kiireitä olisi, niin varmaan tätä vieläkin ajaisin.
Vitsinä Ekström ei suostu pastafarismia pitämään, eikä pidä reiluna ihmisten uskonelämän vakavuuden kyseenalaistamista. Kaikilla uskonnoilla on maailmanselityksiä, tapoja ja vaatekappaleita, jotka voivat näyttää ulkopuolisesta naurettavilta.
On pitkälti kulttuurisesta tottumuksesta kiinni, ettei usko esimerkiksi neitseelliseen syntymään näyttäydy meille hulluutena, Ekström pohtii.
– Jos tänne saapuisi ulkoavaruuden olio ja lähtisi lukemaan näiden uskontojen pyhiä kirjoituksia tuntematta Maapallon elämää, pystyisikö hän tekemään eroa pastafarismin, kristinuskon, skientologian tai islamin välille? Sanoisin, että ei pystyisi. Me olemme kasvaneet siihen, ja se on tullut osaksi maailmankuvaamme. Oma maailmankuva alkaa helposti järkkyä, jos tätä asiaa alkaa kaivaa liian syvälle.
Jos tänne saapuisi ulkoavaruuden olio ja lähtisi lukemaan näiden uskontojen pyhiä kirjoituksia tuntematta Maapallon elämää, pystyisikö hän tekemään eroa pastafarismin, kristinuskon, skientologian tai islamin välille? Sanoisin, että ei pystyisi.
Näin kävi Ekströmille itselleen. Pastafaristinen herääminen tapahtui ankaran itsetutkiskelun seurauksena.
– Siihen liittyi aluksi vastustusta tarkastella omia kristillisen maailmankuvani perusteita kriittisesti. Kaverini esittivät sitkeitä ja vaikeita kysymyksiä niin hanakasti, että lopulta jouduin toteamaan, että pastafarismi on uskonnollisena katsomuksena yhtä validi kuin mikä tahansa muukin.
***
Pastafarismin ulkoinen olemus laittaa helposti ennakkoluulot koetukselle. Liikettä ympäröi näsäviisaan, koulupoikamaisen huumorin aura, jota polttarihenkinen merirosvoestetiikka ei varsinaisesti ylevöitä. Strippari- ja kaljajutut saattavat tuntua joillekin mauttomalta, jopa seksistiseltä kuvastolta. Kääpiökin on nykyään epäkorrekti sana.
Monet uskonnot ovat loukkaavia ja käsittämättömiä ulkopuolisille ja nauttivat silti yhteiskunnan luottamusta, saattaisi pastafari sanoa.
Loukkaavuusvertailussa pastafarismi häviäisi varmasti esimerkiksi kristinuskon tai islamin parissa kiihkeästi vaalittujen homofobisten, naisvihamielisten ja tervettä järkeä loukkaavien pseudotieteellisten näkemysten rinnalla.
Monet suurten maailmanuskontojen haarat suhtautuvat muiden ihmisten perusoikeuksia tallovaan maailmanselitykseensä ainoana oikeana.
Pastafarit pitävät omaakin uskontoaan avoimesti hölmönä. Lentävä Spagettihirviö ei luomistyöstään huolimatta vaikuta olevan erityisen fiksu.
Pastafarit pitävät omaakin uskontoaan avoimesti hölmönä. Lentävä Spagettihirviö ei luomistyöstään huolimatta vaikuta olevan erityisen fiksu. Ihmiskuntaa koettelevat kaikenlaiset karmivat asiat, ”sota, nälänhätä, kulkutaudit, ripuli ja Celine Dion”, kuten Hendersonin kirja listaa.
Maailma saattaa olla älykkään suunnittelun sijaan ennemminkin älyttömän suunnittelun tulos. Kuin kahvikuppi, jossa on korva sisäpuolella. Tai kiikkerä design-tuoli, jolla kukaan ei osaa istua oikein.
***
Dogmaattisuuden vastustaminen, kriittisyys ja huumori yhdistävät monia protestiuskonnoiksi kutsuttuja liikkeitä. Monet niistä ovat kotoisin Yhdysvalloista, jossa valtion ja uskonnon kiharainen suhde aiheuttaa jatkuvasti yhteentörmäyksiä.
Toisaalta Yhdysvallat esiintyy mielellään valtionuskonnottomana laajan sanan- ja uskonnonvapauden maana. Toisaalta protestanttinen kristinusko muokkaa erittäin vahvasti sikäläistä sosiaalista ja poliittista todellisuutta.
Kristilliset käsitykset sanelevat paitsi muiden uskontojen uskontokelpoisuuden, myös kouluopetuksen sisältöjä, monissa osavaltioissa jopa oikeuden aborttiin. Protestiuskonnot pyrkivät osoittamaan uskonnonvapauden näennäisyyden.
Kaikilla uskonnoilla on maailmanselityksiä, tapoja ja vaatekappaleita, jotka voivat näyttää ulkopuolisesta naurettavilta. On pitkälti kulttuurisesta tottumuksesta kiinni, ettei usko esimerkiksi neitseelliseen syntymään näyttäydy meille hulluutena
Pastafarejakin uudempi liike on satanistinen The Satanic Temple, joka järjestäytyi vuonna 2013. Se on pyrkinyt muun muassa pystyttämään saatanallisia vuohipatsaita valtion virastojen tonteilla sijaitsevien raamatullisten patsaiden viereen ja helpottamaan aborttiprosessia Yhdysvaltain vanhoillisimmissa osavaltioissa.
Avoimesti ateistiselle ryhmälle Saatana ei ole fyysinen hahmo vaan symboli kapinalle, vapaudelle ja auktoriteettien kyseenalaistamiselle.
– Todelliseen saatanalliseen tapaan käännämme koko narratiivin päälaelleen, mutta niin tekemällä osoitamme ilmeiseksi, että maailma on jo valmiiksi toiminut nurinpäin, liikkeen perustajiin kuuluva Lucien Greaves on kirjoittanut.
Lausunto summaa olennaisen monien protestiuskontojen missiosta. Siinä missä protestanttiset liikkeet reformoivat aikanaan kristinuskon traditiota, pastafaristit ja ateistiset satanistit reformoivat koko uskonnon kategoriaa.
Avainsana on vapaus: uskonnon saa ja voi ottaa omiin käsiinsä, mennä sen kanssa vaikka yksin metsään ja tehdä outoja asioita.
***
Mitä pidempään puhun pastafarismista, sitä enemmän joudun luopumaan esteettisestä vastahankaisuudestani. Käyn syvempiä keskusteluja uskonnon olemuksesta kuin olen käynyt useimpien kristittyjen tai muslimien kanssa.
Pohjimmiltaan kaikkien uskontojen sanoma on kaunis ja kannatettava, tavataan usein sanoa. Päälle ladotaan pitkä lista ajatuksia rauhasta ja rakkaudesta.
On kuitenkin hankala perustella, miksi näistä arvoista ja tavoitteista olisi annettava kunnia erityisesti uskonnoille. Rakkautta ja rauhaa voivat tavoitella ja niihin yltää yhtäläisesti ateistit, satanistit kuin pastafaritkin.
Onko pastafarismi oikeasti muita uskontoja hölmömpi? Millä perusteella siltä voi evätä oikean uskonnon aseman? Kuka sen saa päättää?
Rekisteröityä asemaa hakevat uskonnolliset yhdyskunnat arvioi Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalautakunta. Se toimii liikennevalona uusille uskonnollisille liikkeille ja päättää, ketkä ovat oikeutettuja viralliseen uskonnollisuuteen.
Uskontotieteen dosentti Teemu Taira herätti keskustelua vuonna 2013 kirjoittamalla blogissaan lautakunnan jäsenten näkyvistä yhteyksistä luterilaiseen kirkkoon ja sen sisäisiin järjestöihin.
Kokoonpanosta saattoi syntyä kuva, että uskonnon mittatikkuna käytetään kotoista kristinuskoamme.
Taira uskoo edelleen, että suuret monoteismit määrittävät voimakkaasti sitä, miten uskonto ymmärretään.
– Uskonnonvapauslaissa ei ole suoranaista uskonnon määritelmää, mutta puhutaan uskontunnustuksesta ja teksteistä joita pidetään pyhinä. Jo tämä lain kohta ohjaa ajattelemaan kristinuskoa, islamia ja ehkä juutalaisuutta. Kaikki, jotka tällaisesta enemmän tai vähemmän poikkeavat, joutuvat tekemään enemmän työtä vakuuttaessaan lautakunnan siitä, että kyseessä on uskonto, Taira sanoo puhelimessa.
Pastafarismin tapauksessa mennään Tairan mukaan jo melko kauas siitä, mitä uskonnon kategorialla yleensä ymmärretään. Suuria rasitteita ovat parodiaelementti ja dogmaattisuuden kyseenalaistaminen.
– Keskeinen opinkappale on, että pitää kyseenalaistaa oma oppi. Se itsessään tekee hankalaksi rekisteröitymisprosessin. Rekisteröityminen on jossain määrin kiinni siitäkin, että valtiovalta saa ymmärryksen siitä, mitä erilaiset yhteisöt ajattelevat ja miten he toimivat. Se on eräänlainen tarkastuskohta, jonka avulla tiedetään, mitä liikkeestä pitäisi ajatella.
***
Pastafarit olisivat mielellään päässeet käsiksi rekisteröidyn uskonyhteisön nauttimiin etuihin, kuten verovapaaseen ehtoollisviiniin ja vaatimaan kouluihin pastafaristisia uskonnonopettajia. Tärkein missio oli kuitenkin uskonvapaudellisen lainsäädännön ravistelu.
Suomessa älykäs suunnittelu ei ole näillä näkymin tulossa opetussuunnitelmaan, mutta esimerkiksi jumalanpilkka on edelleen piilotettuna rikoslakiin. Rekisteröimättömien uskontojen uskonrauhaa ei kuitenkaan voi lain mukaan rikkoa. Pastafarien yliamiraali pitää tätä outona.
Tärkein missio oli kuitenkin uskonvapaudellisen lainsäädännön ravistelu.
– Minkä takia uskonnon pitäisi saada tällainen suoja? Miksi esimerkiksi poliittinen ideologia ei nauti tällaista erityissuojaa? Jos hyväksytään ajatus, että uskonnot ovat niin hauraita, etteivät ne kestä kritiikkiä, minkä takia se pitää olla juuri rekisteröity yhdyskunta, jolla suoja on? Entä jos pieni epävirallinen uskonnollinen yhdyskunta kohtaa loukkaavaa kritiikkiä, Ekström kysyy.
– Meidän hakemuksessamme stripparit, merirosvot ja lordi yliamiraali määriteltiin pyhiksi ja kaiken kritiikin ulkopuolelle. Jos hakemus olisi mennyt läpi, olisimme päätyneet absurdiin tilanteeseen, jossa merirosvoista ei olisi voinut sanoa mitään pahaa ilman, että me olisimme tulleet sanomaan, että tämä on loukkaavaa uskontoamme kohtaan. Tavoitteenani oli vaientaa kritiikki hyväksikäyttämällä lainsäädäntöä ja saada ihmiset miettimään, onko fiksua antaa näin totalitaristisia työkaluja yksityisten yhdyskuntien käyttöön, Ekström sanoo.
Tairan mukaan muut uskonnot pelaavat kaksilla korteilla siinä missä pastafaritkin. Hän mainitsee suomalaisena esimerkkinä Suvivirrestä käydyn keskustelun.
– Kun on yhtäkkiä strategisesti hyödyllistä esittää jokin uskonnolliseksi mielletty asia kulttuurina tai perinteenä eikä uskonnonharjoituksena, niin se määritellään uusiksi. Muulloin virret ovat uskonnollisia, määritelmällisesti siis laulettuja rukouksia, mutta koulussa se onkin yhtäkkiä perinnettä, Taira sanoo.
Tutkijan näkökulmasta uskonnot muuttuvat uskonnoiksi pitkälti tottumuksesta.
– Aika ja toisto. Tässä pätee vähän sama kuin fake news -keskustelussa. Kun toistaa tarpeeksi usein jotain asiaa, riippumatta siitä, onko se totta, siitä tulee vakiintunut. Asiaan vaikuttaa sekin, onko yhteisön toiminta yleisesti hyväksyttyä. Kuinka halukkaita ollaan ajattelemaan, että kyse on uskonnosta? Historiassa on esimerkkejä siitä, ettei nuorta liikettä ole pidetty uskontona, mutta ajan mittaan näkemykset ovat muuttuneet. Vitsin mukaan yli 1000-vuotiaat ilmiöt ovat uskontoja, kaikki nuoremmat kultteja.
Kuva: Lauri Hannus
Onko pastafarismi kristinuskon tapaan rakkauden ja myötätunnon kultti, joka nousee vuosisatojen kuluttua politiikkaa sanelevaksi maailmanuskonnoksi? Vielä se ei näytä todennäköiseltä, mutta ajat muuttuvat, joskus nopeastikin.
Uudessa-Seelannissa pastafareille on myönnetty jo vihkioikeudet. Monessa maassa pastasiivilä on hyväksytty päähineeksi ajokorttikuviin ja passeihin. Jos massaherätys joskus tulee, pastasiivilä löytyy ainakin jokaisen kotoa. Eikä pappeuskaan ole kuin muutaman klikkauksen päässä.
Jantso Jokelin
Kirjoittaja on folkloristiikkaa ja uskontotiedettä opiskellut vapaa toimittaja ja kirjailija.
Artikkelin lähteinä on käytetty Bobby Hendersonin kirjaa The Gospel of the Flying Spaghetti Monster (Villard, 2006), Joseph P. Laycockin kirjaa Speak of the Devil: How The Satanic Temple is Changing the Way We Talk About Religion (Oxford University Press, 2020) sekä Perttu Häkkisen radio-ohjelmaa ”Mikä on parodiauskonnon tarkoitus?” (Yle, 11.3.2014).
Katso Docventuresin kasikauden viimeinen lähetys tiistaina 29.9. klo 21 alkaen, teema uususkonnot!
Vieraina lähetyksessä filosofi Esa Saarinen, uskontotieteilijä Teemu Taira ja Karhun kansan jäsen Miika Vanhapiha. Muista myös chat, jossa vieraana kanssanne keskustelemassa suomalaisen pastarafisen kirkon yliamiraali Mikko Ekström ja toimittaja, lestadiolaisuudesta irrottautunut Kaarle Hurtig. Kaikki oleellinen tieto löytyy osoitteesta yle.fi/docventures!
Jos haluat katso I, Pastafari -dokumentin Areenassa jo etukäteen, se onnistuu tästä!