Hyppää pääsisältöön

Venus on kuuma, hapokas ja tuulinen – Kuinka siellä voisi olla elämää?

Venus ilman pilviä tutkakuvassa
Venus ilman pilviä. Nasan Magellan-tutkasatelliitin tekemien havaintojen perusteella tehty kuva Venuksesta näyttää sen pinnan monet muodot. Venus ilman pilviä tutkakuvassa Kuva: Nasa / Magellan Venus (Planeetta),Magellan-luotain

Jos etsit hyvää lomakohdetta, ei Venus ole varmasti listalla ensimmäisenä. Silti siellä saattaa olla elämää, kuten tuore havainto sen pilvistä kertoo. Ainoa keino todistaa arvelut Venuksen kaasukehässä leijuvista mikrobeista on mennä katsomaan paikan päälle. Tehtävä tulee olemaan hyvin kiinnostava ja opettaa meille varmasti paljon pilviplaneetasta. Tämä siitä tiedetään nyt.

Havainto fosfiini-yhdisteestä Venuksen kaasukehässä sai monilla silmät pyöreiksi. Tutkijoiden parissa uutinen sai myös aikaan varsin suuren äläkän: yksille se on selvä viite mikrobeista Venuksessa, toisille yksinkertainenkin elämä siellä on niin epätodennäköisiä, että fosfiinille pitää olla jokin tuntematon syntytapa.

Elämän suhteen optimistit ja pessimistit kuitenkin ovat samaa mieltä kahdesta asiasta: fosfiini voi olla merkki elämästä, ja ainoa tapa saada asiaan varmuus on tehdä havaintoja paikan päällä Venuksessa.

Venuksen pilvikerrosta Venus Express -luotaimen kuvaamana.
Venuksen pilvikerrosta Venus Express -luotaimen kuvaamana. Luotain pystyi näkemään joskus hieman syvemmällekin pilvikerroksessa, mutta se ei pystynyt näkemään kaasukehän kemiallista koostumusta niin tarkasti, että esimerkiksi fosfiini olisi saatu esiin. Venuksen pilvikerrosta Venus Express -luotaimen kuvaamana. Kuva: ESA Venus (Planeetta),ESA,pilvet,Venus Express

Koska fosfiinia aineenvaihdunnallaan ilmaan hönkivä elämä on – jos sitä on – pilvissä noin 30 kilometrin korkeudessa, on se tietysti paras paikka tehdä havaintoja.

Suunnitteilla onkin ilmapalloja, jotka kantaisivat allaan mittalaitepaketteja, jotka voisivat kenties jopa nähdä suoraan mahdolliset mikro-organismit.

Havaintoja kannattaa tehdä myös planeetan pinnalla, koska elämä on – jos sitä on – todennäköisesti siellä aikanaan syntynyt. Pinnalla voi olla myös merkkejä elämään liittymättömistä prosesseista, jotka päästelevät ilmoille fosfiinia. Sinne haluttaisiinkin raskaasti panssaroituja mönkijöitä, jotka voisivat kuvata ja nuuskia Venuksen pintaa.

Mutta miksi palloja ja panssarivaunuja? Sukelletaan pienelle matkalle Venukseen, sen historiaan ja siihen, miten sitä on tähän mennessä tutkittu.

Helvetillisen omituinen planeetta

Periaatteessa Venus on kuin maapallon kaksoiskappale. Se on jotakuinkin Maan kokoinen kiviplaneetta, joka on todennäköisesti syntynyt samanlaisesta aineesta kuin maapallo ja sillä on myös paksu kaasukehä.

Se kiertää Aurinkoa vähän meitä lähempänä, ja mahdollisesti sen pinnalla oli aurinkokunnan alkuaikoina samankaltaiset olosuhteet kuin täällä kotiplaneetallamme. Sen jälkeen kuitenkin Venus ja Maa ovat menneet aika tavalla eri suuntiin: Maasta on tullut mukava planeetta, mutta Venuksessa vallitsee hurjaksi riehaantunut kasvihuoneilmiö, jonka johdosta olosuhteet pinnalla ovat helvetilliset.

Siellä on keskimäärin 462°C, tosin paikoitellen lämpötila kipuaa yli 500 °C:n. Venuksessa lyijykin sulaa ja taivaalta sataa alas happoa.

Venus yta.
Venuksesta on havaittu salamointia. Joka tapauksessa sen pinnalla on kaameat olot – ilman ukkostakin. Venus yta. Kuva: J.Whatmore / ESA Venus (Planeetta)

Sen kaasukehä on myös hyvin tiheä. Pääasiassa hiilidioksidista koostuvassa kaasukehässä on mukana myös muutamia prosentteja typpeä ja puolisen prosenttia muita kaasuja. Paine pinnalla on musertava, ­noin 95 kertaa Maan ilmanpaine.

Kun Venusta katsoo ulkoa avaruudesta, näkyy siitä vain vaaleanharmaa pilvikerros. Se ylettyy noin 70 kilometrin korkeuteen, mutta tiheimmillään pilvet näyttävät olevan noin 50 kilometrin korkeudessa. Siellä lämpötilakin on meikäläisittäin siedettävä, noin 30 °C, mutta hapanta on sielläkin.

Pilvet kun koostuvat suurelta osin rikkihaposta.

Jännää kaasukehässä on myös sen tuulisuus. Kaasukehä pyörii planeetan ympärillä voimakkaiden tuulien puhaltamana; noin 60 kilometrin korkeudessa tuulen nopeus on noin 400 kilometriä tunnissa. Miksi ja miten näin on, ei osata vielä selittää.

Kummallista on myös se, ettei Venuksella ole käytännössä lainkaan magneettikenttää. Se tarkoittaa sitä, että aurinkotuuli törmää suoraan planeetan paksuun kaasukehään. Revontulia on siellä siis periaatteessa kaikkialla, joskaan pilvien vuoksi niitä on mahdoton nähdä.

Eivätkä omituisuudet lopu vielä tähän. Vaikka kaasukehä pyörii nopeasti Venuksen ympärillä, itse planeetta pyörii hyvin hitaasti. Yksi kierros akselin ympäri kestää peräti 250 Maan vuorokautta. Venuksessa vuorokausi on siis liki yhden Maan vuoden mittainen, koska Venus tekee yhden kierroksen Auringon ympäri 224,7 Maan vuorokaudessa.

Kaiken lisäksi Venus pyörii vastakkaiseen suuntaan kuin muut planeetat ja sen akseli on kallellaan noin 177 astetta. Venus siis pyörii idästä länteen – Aurinko nousee siellä lännestä ja laskee itään (jos Aurinkoa voisi pinnalta katsoa).

Venus japanilaisen Akatsuki-luotaimen kuvaamana maaliskuussa 2018.
Venus japanilaisen Akatsuki-luotaimen kuvaamana maaliskuussa 2018. Pilvien alla planeetta pyörii hyvin hitaasti ja sen päällä puhaltavat hurjat tuulet. Venus japanilaisen Akatsuki-luotaimen kuvaamana maaliskuussa 2018. Kuva: JAXA Venus (Planeetta),planeetta,Akatsuki,Japanin avaruusjärjestö (JAXA)

Ensin kaikki näytti menevän hyvin, mutta sitten...

Näyttää siltä, että Venus ei ole ollut aina näin erikoinen planeetta. Miljardeja vuosia sitten, Aurinkokunnan ollessa vielä vauvaikäinen, oli Venuksessakin todennäköisesti pinnalla vettä ja sen olosuhteet olivat Maan kanssa samankaltaiset.

Vähitellen kuitenkin vesi haihtui kaasukehään ja paksussa kaasukehässä pääsi piru irti: kasvihuoneilmiö voimistui voimistumistaan, kunnes nyt planeetta on mitä se on.

Tietokonesimulaatioiden avulla on pystytty laskemaan, että paksu ilmakehä olisi hidastanut Venuksen pyörimistä ja saanut sen jopa pysähtymään. Sitten planeetta olisi alkanut hiljalleen rullata päinvastaiseen suuntaan, todennäköisesti sisärakenteensa kevyesti tönäämänä. Vastaavaa ei tunneta muilta planeetoilta.

Vaikka Venuksen pintaa ei näe kuin satunnaisesti tietyillä valon aallonpituuksilla pilvien läpi, on sen pinta pystytty kartoittamaan hyvin tutkalla varustetuilla luotaimilla. Pinnalle on laskeutunut myös muutama luotain, jotka saivat lähetettyä kuviakin ennen kuin nuupahtivat kuumuuteen.

Kuvien perusteella Venuksessa on ainakin ollut, kenties on edelleenkin tulivuoritoimintaa. Siellä on merkkejä laavavirtauksista ja selvästi tulivuorilta näyttäviä kohteita. Noin 80 % pinnasta on tasankoja ja loput ovat vuoristoalueita. Pinnalla on myös kaksi ikään kuin mannerta, jotka on nimetty Ishtar Terraksi ja Aphrodite Terraksi.

Lähes kaikki paikat ja kohteet Venuksen pinnalla on muuten nimetty naisten mukaan. Planeetta itse sai nimensä roomalaisten kauneuden ja rakkauden jumalattarelta Venukselta, ja siksi samaa teemaa on jatkettu pinnalla.

Myös suomalainen muinaistarusto on tarjonnut Venukselle paikannimiä: siellä ovat esimerkiksi Aino (tasanko), Louhi (tasanko), Akka (kukkula) ja Tellervo (painautuma). Lisäksi kirjailija Maria Jotunin kunniaksi on epämuotoinen kraatteri nimetty Jotuniksi.

Kaikki nämä ovat kuitenkin geologisesti varsin nuoria, sillä kaikki pinnanmuodot ovat vain 400 miljoonaa vuotta vanhoja. Tulivuoret ja niistä purkautunut laava ovat muokanneet Venuksen pinnan nykyiseksi.

Venuksen pinnalla oleva Aino-tasanko tutkakuvassa.
Venuksen pinnalla oleva Aino-tasanko tutkakuvassa. Venuksen pinnalla oleva Aino-tasanko tutkakuvassa. Kuva: USGS Astrogeology Science Center Venus (Planeetta)

Onko siellä elämää?

Nykyisin Venuksen pinnalla ei voi olla minkäänlaista kuviteltavissa olevaa veteen perustuvaa elämää, siis sellaista kuin täällä Maassa on. Siellä on aivan liian kuumaa ja hapokasta.

Sen sijaan jo vuonna 1967 Carl Sagan ja Harold Morowitz pohdiskelivat elämän mahdollisuuksia Venuksen pilvissä. Noin 50 kilometrin korkeudessa lämpötila on noin 30°C ja paine samaa luokkaa kuin Maan pinnalla, minkä lisäksi siellä on kaikkia elämän kaipaamia tarpeita: hieman vettä, hiilidioksidia ja auringonvaloa.

Syyskuussa 2020 Cardiffin yliopiston vetämä tutkijaryhmä ilmoitti löytäneensä juuri näiltä seuduilta fosfiinia, minkä selittäminen muulla kuin elämällä on hankalaa. Maan päällä fosfiini on joko keinotekoista tai peräisin happamissa, vähähappisissa olosuhteissa olevista mikrobeista.

Löydetty määrä oli pieni, mutta selvästi suurempi, mitä tutkijat pystyivät selittämään muista kuin eloperäisistä lähteistä tulevaksi.

Suurin kysymysmerkki fosfiinin kohdalla on Venuksen mahdollinen vulkaaninen aktiivisuus: se voi mahdollisesti olla lopulta syypää fosfiinimäärään.

Mutta on myös toinen mahdollinen merkki elämästä Venuksessa: noin 80 kilometrin korkeudessa on kummallinen ultraviolettivaloa imevä kerros. Eräs selitys sille ovat happoa syövät mikrobit, joiden fotosynteesi nappaisi avaruudesta tulevasta valosta ultraviolettitaajuudet pois.

Kummallinen pyörremyrsky Venuksen etelänavalla.
Kummallinen pilvipyörre Venuksen etelänavalla Venus Express -luotaimen kuvaamana. Tuulen nopeus on noin 400 km/h 70 kilometrin korkeudella olevissa pilvissä. Kummallinen pyörremyrsky Venuksen etelänavalla. Kuva: ESA Venus (Planeetta),Venus Express,Pyörremyrsky

Venus on helppo ja vaikea tutkimuskohde

Ainoa tapa saada varmuus tähän kysymykseen elämästä on mennä paikan päälle ja koettaa löytää mikrobeja.

Periaatteessa Venus onkin Kuun jälkeen helpoin aurinkokunnan kohteista tutkimuslennon kannalta. Sen rata on lähes ympyrän muotoinen ja vuosi siellä kestää seitsemän ja puoli Maan kuukautta. Vertailun vuoksi: Mars kiertää Auringon kerran hieman alle kahdessa Maan vuodessa.

Kiertoratojen kaunis tanssi tuo Maan ja Venuksen radoillaan lähelle toisiaan 19 kuukauden välein (tarkalleen 584 vuorokauden), kun Mars ja Maa ovat toistensa suhteen lähellä vähän yli kahden vuoden välein (780 vrk).

Suora matka Maasta Venukseen on lähimmillään 38 miljoonaa kilometriä, kun Marsin tapauksessa matkaa on 54,6 miljoonaa kilometriä. Luotaimet eivät kuitenkaan lennä suoraan, vaan pitkää kaarevaa rataa pitkin planeettojen liikettä Auringon ympärillä seuraten siten, että matka-aika Maasta Venukseen viisi kuukautta. Marsiin meno kestää noin seitsemän kuukautta.

Koska Venus on Marsia olennaisesti suurempi, vaatii pilviplaneetan kiertoradalle asettuminen enemmän energiaa kuin punaisen planeetan ympärille meneminen.

Kokonaisuudessaan Venus on siten vain vähän Marsia “helpompi” kohde, kun määränpäänä on kiertorata. Sen ohi lentäminen tai siihen törmääminen ovat kuitenkin varsin helppoja hommia; niinpä ensimmäiset planeettaluotaimet lähetettiinkin juuri Venusta tutkimaan 1960-luvun alussa.

Kohti Venusta on laukaistu tähän mennessä kaikkiaan 42 luotainta, joista yli puolet on onnistunut tehtävässään tai lähettäneet sen verran tietoja, että niiden voidaan katsoa onnistuneen.

Avaruuslentojen alkuaikoina epäonnistumisia oli enemmän, koska raketit eivät olleet niin luotettavia, luotaimiin tuli vikoja ja lentämistä avaruudessa vasta opeteltiin.

Suurta epäonnistumisten määrää selittää myös Neuvostoliiton silloinen strategia, jonka mukaan luotaimia tehtiin ja lähetettiin paljon. Uusi singottiin matkaan melkein saman tien kun edellinen luotain oli tehnyt tenän.

Venusta kiertää parhaillaan myös yksi alus: japanilaisten pieni Akatsuki-luotain. Se yritti asettua kiertämään planeettaa ensin joulukuussa 2010, mutta ei onnistunut siinä, vaan jäi kiertämään Aurinkoa.

Japanilaiset sompasivat kuitenkin luotaintaan näppärästi uudelle radalle, jolla se lensi läheltä Venusta viisi vuotta myöhemmin vempauttaminen onnistui: nyt Akatsuki jäi kiertämään Venusta.

Euroopan avaruusjärjestön kohti Merkuriusta matkaava BepiColombo tekee matkallaan Auringon lähelle koukkauksen Venuksen kautta nyt 15. lokakuuta. Luotain käynnistää kameransa ja tutkimuslaitteensa ohilennon ajaksi ja tekee havaintoja, mutta sen mittalaitteet tuskin tuovat esimerkiksi fosfiiniasiaan lisätietoa. Ohilennon aikana Venusta havaitaan tehostetusti myös kaukoputkin täältä Maasta. Sen jälkeen joulukuussa 2020 tekee ESA:n Solar Orbiter samanlaisen lähiohituksen.

Uusi kilpajuoksu Venukseen alkaa

Heti fosfiinilöydön julkistamisen jälkeen monet tahot ilmoittivat heti olevansa kiinnostuneita tutkimaan pikavauhtia uusien luotaimien lähettämistä Venukseen. Hahmotelmia sellaisista onkin jo useita, mutta ainoa toteutusvaiheessa oleva lento on Venäjän Venera-D.

Kuten kaikki venäläiset tutkimuslennot, on tämä jo vuonna 2003 esitelty hanke kovasti myöhässä ja viimeisin arvio sen lähettämisestä ennen fosfiiniuutista oli vuosi 2026.

Monet haluaisivat saada sen matkaan nopeammin, ja jopa mukana suunnittelemassa ollut Nasa kyseli jo aikataulun nopeuttamisen perään. Venäjä tosin totesi, että se aikoo tehdä lennon yksin, koska "Venus kuuluu Venäjälle".

Kyse ei luonnollisestikaan ole suoranaisesti omistamisesta, vaan siitä että historian kuluessa juuri Neuvostoliitto/Venäjä on ollut aktiivisin Venuksen tutkija. Eurooppalainen VenusExpress ja Nasan Magellan ovat kenties olleet tuotteliaimpia Venuksen kiertorataa ja planeettaa tutkineita luotaimia, mutta eniten lentoja on naapuriplaneetallemme tehnyt itänaapurimme.

Ammoinen Neuvostoliitto onnistui saamaan sen pinnalta kuvia lokakuussa 1975, kun Venera 9:n pallomainen laskeutumiskapseli vajosi pilviker­roksen läpi laskuvarjojen varassa aina planeetan pinnalle saakka. Siellä se onnistui ottamaan periskooppikamerallaan kuvia kivisestä pinnasta. Kyseessä olivat ensimmäiset kuvat toisen planeetan pinnalta.

Syvänmerentutkimusaluksen näköinen, paksukuorinen laskeutuja oli tehty painetta ja kuumuutta kestäväksi, mutta se toimi vain vähän aikaa, ennen kuin kova kuumuus ja puristava paine rikkoivat laskeutujan laitteet.

Venuksen pintaa Venera 13:n kuvaamana.
Venuksen pintaa Venera 13:n kuvaamana. Itänaapurin Venus-luotaimet ovat olleet nimeltään Veneroita, koska Venera tarkoittaa Venusta venäjäksi). Neuvostoliitto lähetti kaikkiaan 16 Venera-luotainta, ja niistä­ 10 lähetti tietoja myös planeetan pinnalta. Venera 13 toimi pinnalla yli kahden tunnin ajan. Venuksen pintaa Venera 13:n kuvaamana. Kuva: Venäjän (Neuvostoliiton) tiedeakatemia Venus (Planeetta),Venera 13

Venera-luotaimien jälkeen Neuvostoliitto lähetti vuonna 1984 matkaan kohti Halleyn komeettaa kaksi luotainta, jotka tekivät matkallaan pyrähdyksen myös Venuksessa. Ne pudottivat planeetalle kaksi laskeutujaa sekä ilmapallot, jotka jäivät leijumaan kaasukehään.

Heliumilla täytetyt pallot kantoivat mukanaan yksikertaisia sensoripaketteja, jotka lähettivät tietoja noin 53 kilometrin korkeudesta yli kahden Maan vuorokauden ajan. Ne osoittivat paitsi että Venuksen kaasukehässä tuulee huimasti, niin myös että ilmapallot ovat toimiva tapa tehdä havaintoja.

VeGa-luotaimen testimalli ja sen ilmapalloluotain esillä IKI-avaruustutkimuskeskuksessa, Moskovassa.
VeGa-luotaimen testimalli ja sen ilmapalloluotain esillä IKI-avaruustutkimuskeskuksessa, Moskovassa. VeGa-luotaimen testimalli ja sen ilmapalloluotain esillä IKI-avaruustutkimuskeskuksessa, Moskovassa. Kuva: Jari Mäkinen Venus (Planeetta),Vega 1,Vega 2

Mielikuvituksellisia aluksia tulossa

Jo ennen fosfiini-innostusta oli Venukseen lähetettäväksi suunnitteilla useita erilaisia luotaimia – muitakin kuin budjettihuolien vuoksi viivästynyt ja viivästynyt Venera-D.

Yhdysvaltain Nasa ja Euroopan avaruusjärjestö miettivät juuri parhaillaan seuraavia luotainlentojaan ja niistä on luvassa päätöksiä vuonna 2021. Ehdolla on kolme erilaista lentoa Venukseen ja todennäköisesti joku niistä valitaankin toteutettavaksi.

ESA:n EnVision olisi luotain, joka kartoittaisi tutkalla Venuksen pintaa aikaisempaa paremmin ja tarkemmin. Nasan VERITAS on samankaltainen.

Toinen Nasa-hanke on DAVINCI+, missä Venukseen pudotetaan laskuvarjon varassa pinnalle saakka laskeutuva mittalaitepaketti. Näin saataisiin tietoa ja kuvia siitä mitä kaikkea kaasukehässä on eri korkeuksilla.

Kaavakuva siitä, miten DAVINCI putoaa alas Venuksen pinnalle.
Kaavakuva siitä, miten DAVINCI putoaa alas Venuksen pinnalle. Kaavakuva siitä, miten DAVINCI putoaa alas Venuksen pinnalle. Kuva: Nasa / GSFC DAVINCI,Nasa,Venus (Planeetta)

Voi olla, että ensimmäisenä matkaan pääsee kuitenkin yksityisen Rocket Lab -yhtiön pikkuluotain. Yhtiö laukaisee mikrosatelliitteja avaruuteen varsin pienellä, vain 17 metriä korkealla Electron-nimisellä raketillaan. Se pystyisi sinkoamaan Venukseen 37 kg massaltaan olevan kuorman.

Kyseessä olisi iskeytyjä, joka suunnataan osumaan suoraan Venukseen. Se laskeutuisi kaasukehän läpi tehden mittauksia kolmekiloisella tutkimuslaitepaketillaan.

Yhtiö on ollut yhteydessä jo fosfiinilöydön tehneisiin tutkijoihin, ja tarkoituksena on saada suoria havaintoja fosfiinista sekä mahdollisesti myös mikrobeista kenties jo kahden vuoden päästä. Pieni on paitsi kaunista, niin myös nopeasti ja edullisesti tehtävissä.

Tuulivoimalla toimiva kulkija on eräs kummallisista, mutta toteuttamiskelpoisista ajatuksista.
Tuulivoimalla toimiva kulkija on eräs kummallisista, mutta toteuttamiskelpoisista ajatuksista. Tuulivoimalla toimiva kulkija on eräs kummallisista, mutta toteuttamiskelpoisista ajatuksista. Kuva: NASA/JPL-Caltech Venus (Planeetta),Avaruusluotain,tuulienergia

Ideatasolla on paljonkin erilaisia muita tutkimushankkeita. Pinnalle voitaisiin lähettää esimerkiksi paksulla, lämpöä kestävällä panssarilla varustettuja kulkijoita, jotka voisivat saada sähkövirtaa pienestä kulkijan päällä olevasta tuulivoimalasta.

Venuksen kaasukehään voisi lähettää pitkään siellä toimivia ilmapalloja tai lentokoneita. Ne voisivat lentää eri korkeuksilla tutkimuksiaan tehden.

Hurjin haave on ilmalaiva, joka voisi kuljettaa tutkijoita tutkimassa tai turisteja ihailemassa pilviplaneetan ihmeitä. Jos tulevilla raketeilla voi ihmisiä lähettää Marsiin, niin yhtä lailla matka onnistuu myös Venukseen.

High Altitude Venus Operational Concept (HAVOC) oli eräs Nasan ajatusharjoitelma Venuksen tutkimiseksi. Idea elää edelleen!
High Altitude Venus Operational Concept (HAVOC) oli eräs Nasan ajatusharjoitelma Venuksen tutkimiseksi. Idea elää edelleen! High Altitude Venus Operational Concept (HAVOC) oli eräs Nasan ajatusharjoitelma Venuksen tutkimiseksi. Idea elää edelleen! Kuva: NASA / LRC Venus (Planeetta),ilmalaivat,avaruuslennot

Mitä jos Venuksessa on elämää?

Jos Venuksesta lopulta löytyy elämää, on se mikrobiluokkaa. Siis samanlaista kuin oli maapallolla kolmisen miljardia vuotta sitten.

Maapallolta varhaisimmat merkit elämästä ovat noin neljän miljardin vuoden takaa. Australian luoteisosista, Pilbaran autiomaasta on löydetty niin sanottuja stromatoliitteja, mineraalipinnalle kerääntyneitä bakteerikasvustoja, jotka ovat 3,48 miljardia vuotta vanhoja. Kanadan Nuvvuagittuqista on löydetty todennäköisiä varhaisten mikro-organismien fossiileita.

Acidobacterium capsulatum on hyvin happamassa ympäristössä täällä maapallolla elävä bakteeri.
Acidobacterium capsulatum on hyvin happamassa ympäristössä täällä maapallolla elävä bakteeri. Acidobacterium capsulatum on hyvin happamassa ympäristössä täällä maapallolla elävä bakteeri. Kuva: Wikipedia bakteerit,Acidobacterium

Nykyisenkaltainen biologinen runsaus on kehittynyt maapallolla vähitellen vuosimiljardien kuluessa, koska olosuhteet täällä ovat pysyneet varsin tasaisesti mukavina. Venus sen sijaan on muuttunut rajusti, eikä siellä mahdollisesti oleva alkeellinen elämä voisi kehittyä juurikaan monimutkaisemmaksi.

Eikä Venuksen elämällä olisi enää kunnolla aikaakaan kehittyä tällaiseksi kuin Maassa, sillä aika alkaa käydä vähiin. Noin miljardin vuoden päästä Aurinko alkaa kirkastua siinä määrin, että elämä myös maapallolla käy mahdottomaksi. Maa muuttuu ikävämmäksi paikaksi kuin Venus on nyt, ja Venus puolestaan grillaantuu koppuraksi.

Nyt saadut vinkit mahdollisesta elämästä Venuksessa ovat mullistavia, sillä tätä ennen edes jossain mahdollisia elämän merkkejä on löydetty vain Marsista. Sieltä on havaittu tuoretta metaania, joka voi olla peräisin mikro-organismeista tai tulivuoritoiminnasta. Marsista ei ole havaittu toimivia tulivuoria, mutta koska pinnan alla voi olla vulkaanista toimintaa, on tulivuoriteoria edelleen mahdollinen.

Mahdollisesti elämää voisi olla myös Jupiterin tai Saturnuksen pilvikerroksessa tai niiden jäisten kuiden pinnan alla kenties olevissa merissä. Jo pelkkä mahdollisuus elämästä Venuksen pilvissä tekee näistä kummallisistakin paikoista ötiäisiä jahtaavien tutkijoiden kannalta kiinnostavia.

Eri puolilta aurinkokuntaa on havaittu monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä, joten elämä voi olla mahdollisesti hyvinkin yleistä. Joka tapauksessa jo nyt näyttää siltä, että elämä maapallolla ei ole mikään erikoistapaus.

Juttua on muokattu kahteen kertaan 25.9.2020 (muutama lyöntivirhe korjattu, puuttuva sana lisätty, tulossa olevista ohilennosta kertovaa kappaletta täydennetty ja tämän korjauksen päivämäärä korjattu oikeaksi).