Tragedia Sellossa herätti laajan keskustelun lähestymiskiellon toimivuudesta. Ibrahim Shkupollilla oli voimassa oleva lähestymiskielto naisystäväänsä. Se ei naista suojannut.
Mitä 11 vuodessa on tapahtunut?
Päätimme selvittää millaisiin tilanteisiin lähestymiskieltoja määrätään ja mitä tapahtuu kun niitä rikotaan.
Tätä varten pyysimme käräjäoikeuksista kaikkia niitä päätöksiä, joissa kieltoa on viimeisen vajaan kahden vuoden aikana rikottu.
Ratkaisuja kertyi lähes 300 kappaletta.
Elokuun lopussa Suomeen saapuu MOT:n pyynnöstä nuori nainen. Kutsumme häntä Sannaksi.
Hän ei ole käynyt kotimaassaan yli vuoteen. Ulkomaille Sanna pakeni pian sen jälkeen kun noin kymmenen vuoden avioliitto päättyi eroon.
“Sanna”: Siinä suhteessa oli oli vähän vaikea hahmottaa… niin kuin miten miten asiat asiat oli. Siinä oli oli aika paljon kyllä sellaista alistamista ja herjaamista ja nimittelyä ja toisaalta sitten oli hyviäkin hetkiä ja ja silloin jos jos me riideltiin, niin ne riidat jotenkin aina päättyi sillä tavalla, että mä syytin itteeni ja pyysin anteeksi
“Sanna” on vasta eron jälkeen ymmärtänyt, että häneen on kohdistettu henkistä väkivaltaa. Tämä johti lopulta siihen, että hän eristäytyi muista ihmistä ja siihen ettei hän juurikaan uskaltanut toimia ilman miehen lupaa.
Toisinaan konfliktitilanteet johtivat myös muun kaltaiseen väkivaltaan.
"Sanna": No oli sellainen tilanne esimerkiksi että tota meidän edellisessä kämpässä niin mm.. niin me riideltiin ja sitten sitten jossain vaiheessa hän pitää mun mun ranteesta kiinni ja työntää ne vasten vasten mun vartaloo ja työntää mut sängylle ja siinä vaiheessa mä sanoin, että nyt tästä suhteesta on tullut väkivaltainen.
Yleensä mä ennakoin sen sillain, että mä aloin nähdä niitä niitä niitä kaavoja, että siinä oli aina jotain jotain samaa niissä tilanteissa, että välillä jos hän tuli päihtyneenä kotiin, niin mä en niin kuin saanut unta, koska tota aika usein sitten herätti mut keskellä yötä ja vaati seksiä tai vaan niin kuin veti mut itteensä kohti vyötäröstä. Ja vaikka mä yritin sanoo, että niin kuin mä en halua. Niin se ei niin kuin se ei se ei auttanut niin mä sitten niin kuin yleensä ne tilanteet sillain pystyin sivuuttaan sillä tavalla, että mä vaan makasin siinä oikeastaan liikkumatta tai tekemättä mitään. Ja heti sen jälkeen mä menin menin suihkuun ja sitten välillä mä itkin siellä suihkussa, kun kun oli jotenkin niin hyväksi käytetty olo.
Lähestymiskiellon rikkomiset ja lähisuhdeväkivalta kytkeytyvät usein toisiinsa.
Oikeustieteen professori Johanna Niemi on vuosikymmeniä tutkinut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hän kritisoi lähestymiskiellon toimimattomuutta ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten.
Johanna Niemi, prosessioikeuden professori, Turun yliopisto: Naisiin kohdistuva väkivalta ja siihen puuttuminen ei ole ollut meidän poliittisten päätöksentekijöiden agendalla kovin korkealla. Toki niin kuin yksittäisiä uudistuksia on tehty, mutta semmoista systemaattista lainsäädännön analyysia ja arviointia, niin sitä mä ehkä oikeastaan kaipaan vieläkin.
Tilastokeskukselta saamiemme tietojen mukaan lähestymiskieltoja on määrätty viimeisen kymmenen vuoden ajan yli 11 000:lle henkilölle. Heistä noin 30 prosenttia oli rikkonut kieltoa vähintään kerran.
Ahkerimmat olivat rikkoneet kieltoa yli 20 kertaa, yksi peräti 49 kertaa.
Lähestymiskiellon rikkominen on monesti vain yksi rikosnimike muiden joukossa. Monessa tapauksessa esiintyy sen lisäksi kotirauhan rikkomisia, vainoamisia, laittomia uhkauksia ja pahoinpitelyjä.
Rangaistusasteikko pelkästä lähestymiskiellon rikkomisesta on lievä: sakot, tai korkeintaan vuosi vankeutta.
Mutta tie tuomioon asti on pitkä.
Uhri joutuu useimmiten yksin keräämään todistusaineistoa siitä, että kieltoa rikotaan.
Uhrit ovat eri tutkimuksissa vuosien varrella ilmaisseet, ettei heitä oteta vakavasti edes silloin kun ongelmat kasvavat.
Tästä Suomi on saanut myös kansainvälistä kritiikkiä.
Mikko Puumalainen, apulaisoikeuskansleri: Tästähän on puhuttu pitkään, tää tästä on tehty selvityksiä, tutkimuksia, tää on ollut ulkomaisten raporttien, arviointien kohteena, mm. ehkä Suomi erityisesti Suomi on saanut tästä kritiikkiä ja silti tää, vaikka me tiedetään että miten vakavasta asiasta on kysymys, niin tää tuntuu edelleenkin niin kuin säilyvän meillä meidän niin kuin vaivana.
Viime vuonna Oikeuskanslerinvirasto päätti omatoimisesti tarkastella järjestelmän yhtä ongelmakohtaa: Poliisia. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Ensi- ja turvakotiliitto oli tehnyt kantelun poliisipartiosta, joka ei ollut tehnyt rikosilmoitusta eräässä lähisuhdeväkivaltatapauksessa.
Siitä syntyi Oikeuskanslerinviraston ensimmäinen ratkaisu, jossa poliisi sai vakavat moitteet toiminnastaan.
Mutta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ei halunnut jättää asiaa tähän.
Mikko Puumalainen: En kautta me päädyttiin sitten tähän jälkimmäiseen ratkaisuun, josta me arvioitiin poliisin ohjeistusta ja sitä miten poliisi ohjaa omaa toimintaansa tän lähisuhdeväkivallan torjunnassa ja selvittämisessä. Ja siinähän me sitten löydettiin useita sellaisia kohtia, jotka meidän mielestä ei ollut ihan kunnossa. Ne selvitykset joita me saatiin poliisilta, niin sieltä tuli semmonen vähän semmonen vähättelyn maku. Ja ja sitähän ei ei niin kuin pitäisi olla, koska muuten mikään ei muutu.
MOT: Millä tavalla siis vähättely?
Puumalainen: No vähän silleen että nää on tän parin keskinäisiä riitoja. Että niin kauan kun on kimpassa niin mikään ei muutu eikä tälle voi tehdä mitään.
Sello-ampumisten yhteydessä lähestymiskieltoihin liittyvät ongelmat nousivat laajasti julkisuuteen. Lähestymiskielto ei suojannut Ibrahim Shkupollin entistä naisystävää.
Sello-tragedian jälkeen Poliisihallitus lupasi päivittää poliisin ohjeistuksia.
Keskusteluun nousi myös ajatus jalkapantavalvonnasta vakavissa vainoamistapauksissa.
Merkittävää muutosta ei ole sen jälkeen näkynyt. Poliisilla ei ole esimerkiksi tähän päivään saakka olemassa tehokkaita keinoja valvoa väkivaltaisia lähestymiskiellon rikkojia.
Sen sijaan Suomi on joutunut todistamaan useita muita vastaavanlaisia kuolemaan johtaneita tapauksia.
LEHTIOTSIKOITA: Tapot, joissa tekijällä ollut lähestymiskielto: Hamina, Tampere, Porvoo, Kirkkonummi
Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksessa on seurannut naisiin kohdistuvaa ja lähisuhdeväkivaltaa usean vuoden ajan.
Pekka Heikkinen, poliisitarkastaja: Näitäkin löytyy ääripäästä tämmöisiä asioita ja tuota päästään henkirikoksiin. Suomessa viime vuosina on tapahtunut vuosittain noin 100 henkirikosta. Niistä sellainen vajaa puolet, muistaakseni 46 prosenttia on sellaisia, joissa kaveri tappaa kaverinsa ryyppyporukassa. Mutta semmoinen 16, 17 prosenttia on viime vuosina ollut tapauksia, joissa tuota niin kumppani on tappanut naisen. Tää on tietysti iso ongelma ja haaste.
Vaikka tilanteet harvemmin päättyvät kuolemaan moni tapaus ehtii kehittyä hyvin vakavaksi ennen kuin siihen puututaan.
Me kävimme läpi kolmesataa tuomiota. Niistä yli viidessäkymmenessä mainitaan lähestymiskieltoon määrätyn käyttämä väkivalta. “Laittomia uhkauksia” on esitetty ainakin 26:ssa tapauksessa.
Väkivallan ja uhkausten lisäksi tuomiot paljastavat erilaista häirintää. Useassa tapauksessa sama henkilö on rikkonut lähestymiskieltoaan useita kertoja. Tilanne voi jatkua kuukausien tai jopa vuosien ajan ennen kuin asiaa käsitellään oikeudessa.
On tapahtumia, joissa naista on pahoinpidelty monta kertaa.
Otteita pöytäkirjoista:
Repi lantiosta, olkapäästä ja hiuksista
Työnsi väkisin johdonkappaleita nenään ja leipää suuhun
Sylki päälle
Heitti asunnossa eri puolille, veti sänkyyn ja sieltä päin patteria
Kaatoi postiluukun kautta syövyttävää kemikaalia sisälle
Joissain tilanteissa on ollut pieniä lapsia läsnä kun mies pahoinpitelee naista. Muutamassa tapauksessa lapsi on ollut se jota vanhempi vainoaa.
Mutta väkivalta ei ole aina fyysistä.
Sitä esiintyy myös digitaalisessa muodossa.
Tuomioissa on useita esimerkkejä, joissa lähestymiskiellon kohde pommittaa uhria sadoilla viesteillä monen kuukauden ajan.
Otteita pöytäkirjoista:
Luuletko olevasi turvassa?
Saatanan huora loppu koittaa!
Lapsilla ei ole isää ja sinä saat ansios mukaan.
Nyt tulee tappava isku täältä.
Koska mä en tuu luovuttaa koskaan
… ennenku tuun ampuu sun aivot pihalle
...vitun ämmä.
Pyysimme prosessioikeuden professori Johanna Niemen arvioimaan niitä kolmeasataa tuomiota, joita olemme tutkineet.
Johanna Niemi: Tästä herää aika monenlaisia kysymyksiä. Lähestymiskiellon valvonnassa olisi hirveän tärkeätä se, että se reaktio rikkomukseen tulisi nopeasti. Se ei välttämättä näytä nyt toteutuvan. Me ei nähdä tästä, että kuinka nopeasti poliisi on ylipäätään reagoinut, mut se, mikä me nähdään, niin me nähdään, että esimerkiksi kiinniottoa ja pidättämistä on käytetty todella vähän, mikä olisi semmoinen aika nopea ja tuntuva reaktio ja tekijälle ymmärrettävä, ja varsinkin vakavammissa tapauksissa hyvin perusteltu ja tarpeellinen. Sitten me nähdään se, että siellä on istuntokäsittely ollut melkein kaikissa tapauksissa tai ainakin useimmissa, mikä on sinänsä hyvä, koska se on sellainen, yksi niistä tavoista, joilla tekijälle viestitään sitä, että tämmöistä käyttäytymistä ei hyväksytä. Mutta menettelyn kesto on ollut useassa tapauksessa aivan liian pitkä. Lähestymiskielto annetaan nimenomaan sen takia, että poliisi näkee heti, että tässä on kysymys vakavasta tilanteesta ja tähän pitää reagoida.
Ulkomailla nykyään asuvan “Sannan” tilanne kärjistyi sen jälkeen kun mies ilmoitti lähtevänsä. Mies haki tavaransa pois, mutta ei suostunut antamaan avaimiaan takaisin.
“Sanna” päätti vaihtaa lukot, mutta pyysi kuitenkin poliisilta apua avainten takaisin saamiseen. Samalla hän kertoi haluavansa tehdä rikosilmoituksen avioliiton aikana tapahtuneesta pahoinpitelystä.
”Sanna”: No poliisi kertoi mulle, että ei kannata tehdä tätä rikosilmoitusta, että hän on nähnyt liian monta keissiä, jotka ei mene eteenpäin, että ei kannata. Lähdin sieltä pois, samana iltana tää mun ex-mies tuli tuli sinne tota mun kämpän ulkopuolelle ja ja se oli lähettänyt viestin varoittaakseen että nyt hän tulee. Ja tuli sinne paiskoon paiskaan oveen, mä olin onneksi päässyt tota naapuriin ja olin naapurin luona silloin siinä vaiheessa kun tää tapahtui, joten mä en ollut kotona, mutta hän tuli paiskaan tota nyrkillä ovee monen minuutin ajan. Sit sen jälkeen hän oli kiivennyt parvekkeelle ja ja rikkonut siellä ikkunan. Ja siinä vaiheessa mä olin soittanut naapurilta poliisit paikalle ja kerroin tästä tilanteesta. Niin siinä vaiheessa tota alkoi sitten tää rikosilmoitus se virallinen osa. Noh, sen ikkunan rikkoutumisen perusteella mä hain sitten lähestymiskieltoa.
Lähestymiskieltoasiaa käsiteltiin oikeudessa kaksi viikkoa myöhemmin. Istunto kesti kolme tuntia. Sen jälkeen käräjäoikeus ilmoitti, että “Sannan” hakemus hylätään.
”Sanna”: Siinä päätöksen yhteydessä sanottiin, niin että tällainen käyttäytyminen niin kuuluu sellaiseen tavalliseen eron jälkeiseen prosessiin, eikä voida tietää, että tuleeko tällainen käyttäytyminen jatkuun vastaisuudessa. Mun mielestä tällainen päätös ja sellainen perustelu on aika aika ihmeellinen.
Tän asian olis pitänyt olla sellainen läpihuutojuttu että totta kai annetaan lähestymiskielto, mutta siellä siellä me istuttiin ja sen jälkeen kun se päättyi se oikeudenkäynti ja sieltä tuli hylkäävä päätös, niin mä olin ihan täysin tyhjänä siellä. Mä jäin sinne moneksi tunniksi jälkeen päin vaan istuun ja niin kuin miettiin ja sieltä sieltä mä soitin sitten seuraavalle ystävälle, että hei että nyt kävi näin, voinko tulla sun luo.
Noin kuukauden jälkeen sen sen päätöksen tai sen oikeudenkäynnin jälkeen, niin alkoi sitten vainoaminen eli tällainen häiritsevä viestittely ja soittaminen ja sellainen.
Niitä yhteydenottoja ne vaan jatkui ja jatkui että siinä vaiheessa kun mä tein siitä niin kuin erillisen rikosilmoituksen siitä vainoamisesta, niin niitä viestejä oli tullut noin sata, puheluita noin 80, ja mä en ollut vastannut siis niihin viesteihin, mä en ollut vastannut puheluihin.
Lopulta “Sanna” sanoi itsensä irti töistä ja pakeni Suomesta.
Ulkomailta käsin hän on ollut yhteydessä poliisiin, joka sai esitutkinnan valmiiksi kuluneen kesän aikana.
Rikosepäilyjä oli lopulta useampi.
Kotirauhan rikkominen, vainoaminen, sekä avioliiton aikana tapahtunutta väkivaltaa.
Pekka Heikkinen: No joo. Monta kertaa nää liittyy, liittyy tää lähisuhdeväkivalta ja lähestymiskieltoasiat tämmöiseen, että jonkunnäköinen parisuhde päättyy riitaisasti ja siinä sitten toinen osapuoli haluaa olla ilkeä ja kostaa ja heittäytyä hankalaksi. Sitten jos siellä on vaikka lapsia mukana, niin siihen tulee sitten lisää, lisää kertoimia. Kyllä nää poliisille valitettavan tuttuja, tuttuja on.
Oikeuskansleri kritisoi poliisin tapaa käsitellä lähisuhdeväkivaltaa. Miten poliisi kommentoi tätä?
Pekka Heikkinen: Pitää tunnistaa ja tietää tiettyjä asioita. Pitää osata kohdata rikoksen uhreja sensitiivisesti eli hienotunteisesti ja tän tyyppisiä asioita. Ne on haastavia juttuja. Me kaikki tiedetään, että kaikilla aloilla joskus aloitetaan ja silloin ollaan aika nuoria ja sitä elämänkokemusta ei ole. Se kaikki osaaminen kehittyy siinä työssäkin käytännön tekemisen kautta. Jos puhutaan käytännön työstä, niin teoriatasolla näitä asioita on helppo sopimusten ja toimeenpanosuunnitelmien ja ylipäätään niin kuin papereitten kanssa pelata, mutta sitten, kun me mennään sinne käytäntöön, vaikka poliisin työn osalta, niin jos poliisilla on vuosittain se 1 100 000 hälytystehtävää, niin on aika leimallista, että niihin liittyy alkoholi, niihin liittyy päihteet, niihin liittyy ne sosiaaliset ongelmat ja mielenterveysongelmat ja niin edelleen.
Poliisityöhön liittyy paljon erilaisia asioita, joissa voi kyynistyä. Se tietysti liittyy myös siihen, että sen kautta se ei välttämättä ole ihan helppoa se sensitiivinen, hienotunteinen kohtaaminen.
Oikeuskanslerin päätöksissä painotettiin sitä hetkeä kun poliisi kohtaa lähisuhdeväkivallan uhrin ensimmäistä kertaa.
Lähestymiskiellon rikkomisia olisi mahdollisesti paljon vähemmän jos poliisi osaisi heti ottaa tilanteen haltuun ja auttaa uhria eteenpäin, ja jos tekijän saisi samalla ohjattua oman tuen piiriin.
Mikko Puumalainen: Voi niin kuin ajatella, että jos siinä alkuvaiheessa tehdään asiat oikein, niin koskaan ei tarvitse keskustella siitä lähestymiskiellon rikkomisesta. Eli se tavallaan ikään kuin pystytään hoitamaan se akuutti tilanne sillä tavalla, että se ei kroonistu ja ja niin kuin ja ikään kuin ei mennä siinä väkivallan spiraalissa vaan syvemmälle. Ja ja sen takia se on se se niin kuin se ikään kuin sen ensivaiheen ja varsinkin ensivaiheen poliisipartion niin kuin arviointi siitä tilanteesta ja ne ensimmäiset toimenpiteet jolla ikään kuin otetaan otetaan niin kuin haltuun asianomistajan tilanne yhdessä hänen kanssaan, että ohjataan, annetaan hänelle selkeät ohjeet, pyydetään lupa että voidaan antaa hänen yhteistietonsa tukiorganisaation käytettäväksi, jotka ottavat sitten yhteyttä tähän henkilöön ja arvioivat yhdessä sitten että mitä kannattaisi tehdä.
Sen jälkeen kun Oikeuskanslerivirasto nuhteli poliisia huonoista ohjeistuksista niitä on päivitetty.
Poliisihallituksessakin painotetaan yhteistyötä sosiaaliviranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa.
Mutta selvää on sekin, että akuutissa tilanteessa uhri soittaa poliisille ja odottaa heiltä apua.
Pekka Heikkinen: Tietysti lähestymiskieltoonkin liittyvä tai lähestymiskiellosta on oma lakinsa. Se asettaa viranomaisille velvollisuuksia ja sille toiminnalle rajoituksia. Mehän ei voida mennä toisen ihmisen pään sisään, että mitä hän tekee. Se, että me ihmisten vapauteen puututaan, niin se vaatii tietynlaisia asioita. Tietysti varmaan on merkkejä siitä, että joku saattaa olla hyvinkin väkivaltainen, mutta jos siihen ei ole oikeudellisesti kestäviä perusteita puuttua siihen vapaudenmenetykseen, niin viranomainen on jossakin määrin sitten voimaton sellaisen asian ääressä.
Tällä hetkellä näyttää olevan niin, että ilman vakavaa fyysistä väkivaltaa tai esimerkiksi huumausaine- ja sen tyyppistä rikollisuutta tekijä selviää lievillä sakkorangaistuksilla. Tämä näkyy myös MOT:n tutkimissa oikeuden päätöksissä.
Johanna Niemen mukaan rangaistusasteikkoa pitäisi kiristää vakavissa tapauksissa.
Johanna Niemi: Sinänsä rangaistusten koventaminen näissä asioissa ei voi olla se ainoa ratkaisu eikä monessa tapauksessa edes oli tarkoituksenmukainen ratkaisu. Pitäisi ehkä niin kuin miettiä sitä, että voisiko siellä sakon, sakon rinnalla olla jonkin tyyppinen järjestelmä, jossa velvoitettaisiin tekijä osallistumaan näihin väkivallasta pois -ohjelmiin. He tämmöisen ohjelman suorittamalla voisivat vapautua siitä sakkorangaistuksesta. Meillä on Suomessa hyvää osaamista näistä väkivallan vastaisista ohjelmista, mutta toistaiseksi niihin osallistuminen on ollut vapaaehtoista. Tän osaamisen hyödyntäminen auttaisi niitten kehittämistä ja niitten laajempaa käyttöönottoa.
Ongelmat ovat olleet tiedossa. Mitään ei ole tapahtunut.
RKP:n Anna-Maja Henriksson aloitti oikeusministerinä Jyrki Kataisen hallituksessa vuonna 2011, ja valittiin viime vuonna toistamiseen samaan tehtävään.
Hänellä ei ole vastausta siihen miksi ongelmia ei olla saatu korjattua.
Anna-Maja Henriksson: No se on hyvä kysymys ja olen iloinen siitä, että nykyinen hallitus on hallitusohjelmassa ja hallitusneuvotteluissa tullut siihen tulokseen, että nyt halutaan laatia lainsäädäntöä niin, että se paremmin turvaa uhrin asemaa ja uhrin oikeudet.
Tätä varten on toistamiseen asetettu työryhmä, joka pohtii muun muassa jalkapantavalvontaa, eli samaa asiaa, joka oli pöydällä Sello-tapauksen jälkeen yksitoista vuotta sitten.
Henriksson: Voidaan sanoa niin, että on aika ilmeistä, että lainsäädännössä on edelleen puutteita. Lähestymiskiellon rikkomisia on aivan liian paljon. Elikkä uhrin osalta tarvitaan semmoista lainsäädäntöä, joka paremmin kuin tänään myös suojaa uhria ja on tehokkaampi. Sen takia oikeusministeriö on asettanut työryhmän, joka nyt pohtii näitä asioita.
MOT: Mitä täsmälleen tämä työryhmä pohtii?
Onko niin, että voitaisiin määrätä esimerkiksi jonkun tyyppinen valvontarangaistus tai jalkapanta tekijälle tai onko niin, että voitaisiin antaa uhrille tai mahdolliselle uhrille jotain omia turvalaitteita? Nämä on kaikki sellaisia asioita, mitä tässä työryhmässä varmasti nyt pohditaan. Sitten myös se, että millä tavalla voitaisiin ehkä myös viranomaisten toimintaa tehostaa. Voitaisiin ehkä päästä sellaiseen tilanteeseen, että lähestymiskieltoja voitaisiin antaa aikaisemmassa vaiheessa.
Yksitoista vuotta on kulunut siitä kun lähestymiskieltojen toimimattomuus nousi laajasti julkisuuteen. Asiaan on sen jälkeen palattu monta kertaa. Merkittäviä parannuksia uhrien asemaan ei ole kuitenkaan näkynyt.
MOT:n tutkimista tuomioista selviää, että kieltoa voi edelleen rikkoa räikeästi. Moneen tapaukseen liittyy myös väkivaltaa. Lue verkkosivuiltamme tapauksesta, jossa mies rikkoi lähestymiskieltoa 19 kertaa.
Ulkomailla asuva “Sanna” odottaa omassa tapauksessaan vielä päätöstä. Esitutkinta on siirtynyt syyttäjälle, joka ei ole vielä päättänyt nostetaanko syytettä pahoinpitelystä, kotirauhan rikkomisesta ja vainoamisesta.
Syyttäjän päätöstä voi joutua odottamaan vielä puoli vuotta. Jos syyte nostetaan, edessä on vielä varsinainen oikeudenkäynti.
“Sanna”: Mä olen saanut sitä apua sitä kautta, että yksityishenkilöt on on tarjonnut mulle mulle majoitusta ja ja ja on on on tarjonnut niin kuin omaa jotenkin läsnäoloo ja apuu monella eri tavalla ja se on ollut se on ollut niin tärkeetä tässä koko prosessissa. Mutta jos mä vaan mietin sitä, sitä tilannetta että jos on jo eristäytynyt niin kuin kaikista niistä muista ihmisistä niin kuin omassa elämässään mitä yleensä niin kuin käy näissä lähisuhdeväkivaltatapauksissa, niin mitä sitten? Kun sitä niin kuin tukiverkostoa ei ole olemassa tai kun se tukiverkosto on ihan täysin sen sen väkivallan tekijän jotenkin käsissä. Niin ei oo ihmeellistä, että että uhri aika usein palaa siihen suhteeseen.
