Hyppää pääsisältöön

Vilma vaihtoi insinöörin töistä päiväkotiin – pieni palkka ja suuri vastuu saivat hänet palaamaan entiseen ammattiinsa

Lapsi piirtää aikuisen kanssa.
Lapsi piirtää aikuisen kanssa. Kuva: Gabe Pierce / Unsplash, kuvankäsittely YLE / Mikko Lehtola päivähoito,lapset (perheenjäsenet)

Vilma Tuominen, 36, aloitti uransa insinöörinä, mutta vaihtoi varhaiskasvatukseen, sillä hän kaipasi ihmisläheistä työtä. Lopulta ristiriita sosionomin työn kuormittavuuden ja palkan pienuuden kanssa kävi liian suureksi. Noin kymmenen vuoden jälkeen hän palasi insinöörin hommiin.

Insinöörin työt eivät ensimmäisessä alan työpaikassa tuntuneet kovinkaan hohdokkailta. Päivät koostuivat siitä, kun eteen tuotiin rakennuksen perustusten poikkileikkauskuva, sitten siihen tehtiin yksittäinen muutos ja laitettiin eteenpäin. Työkaverit olivat kyllä kivoja, mutta silti työ oli yksinäistä: istuttiin harmaissa sermikopeissa itsekseen.

– Välillä joku saattoi kertoa vitsin, mutta siihen aikaan rakennusalalla vallitsi sellainen hierarkia, että jos sinua puhutellaan, niin sinä puhut.

Vilma Tuominen oli työllistynyt viimeisenä opiskeluvuotenaan insinööritoimistoon. Hänellä ei koskaan ollut mitään suurta unelmauraa mielessään. Insinööriksi hän ajautui oikeastaan siksi, että suvussa oli niin paljon insinöörejä. Pian kuitenkin iski vuoden 2008 finanssikriisi, ja rakennusalalla alkoi mennä huonosti. Tuomisen työsuhde loppui.

Tuomisen kummitäti oli kokkina eräässä päiväkodissa ja ehdotti, että tämä tulisi apukäsiksi kevään ajaksi päiväkotiin. Päiväkodin henkilökunta kehui vuolaasti Tuomista tämän luontevuudesta lasten kanssa, ja niin hän mietti, että voisi hakea sosionomiopintoihin.

– Työ oli hirveän antoisaa. Lapset ovat niin rehellisiä ja aitoja, kuin juopuneet ihmiset. Heiltä kuulee suoran palautteen heti.

Työn kuormittavuus nousi yli kestokyvyn

Tuominen teki välillä töitä kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa sekä vanhusten kanssa. Niistäkin töistä hän piti, mutta eniten hän tykkäsi työskennellä päiväkodissa, josta hän saikin vakituisen varhaiskasvatuksen opettajan työn.

Vuosien varrella työ alkoi kuitenkin tuntua yhä kuormittavammalta. Mihinkään ei herunut budjettia.

– Keräsin kotoa kanamunakennoja lapsille askarteluvälineeksi, kaikki piti repiä irti itsestään.

Perustyön päälle alkoi valua lisähommia, kuten työvuorolistojen suunnittelua ja suunnittelutyöryhmiä.

Ryhmäkokoja kasvatettiin, mikä johti lasten ongelmakäyttäytymiseen. Välillä oli tilanteita, joissa Tuominen oli yksin vastuussa 15 pikkulapsesta. Kun hän soitti esihenkilölle hädässä, tämä vastasi, että koko talossa on yhteen laskettuna tarpeeksi aikuisia lasta kohti eli apua ei ole tulossa.

Perustyön päälle alkoi valua lisähommia, kuten työvuorolistojen suunnittelua ja suunnittelutyöryhmiä. Mikään ei näkynyt palkassa, joka oli bruttona noin 2300 euroa.

– Aloin herätä öisin miettimään, miten seuraavana päivänä muut pärjäävät sillä aikaa, kun olen työpaikalta poissa jossain työryhmän kokouksessa.

Tuominen yritti revetä joka suuntaan, mutta oli lopulta täysin uupunut. Päiväkodissa moni muu oli pitkiä aikoja sairauslomalla uupumuksen takia.

Isompi palkka, pienempi vastuu

Vuodenvaihteessa 2016 Tuominen valitteli vanhalle insinöörikoulukaverille tilannetta. Tämä sanoi, että hei, sinulla on insinöörikoulutus ja meidän työpaikalla tarvitaan hyviä tyyppejä.

Tuominen rohkaistui ja lähetti yritykseen avoimen hakemuksen, jossa hän kertoi avoimesti urastaan.

– Sieltä sitten soitti iloinen veikkonen ja ehdotti työhaastattelua.

Tuomista haastateltiin peräti kahteen eri pestiin, joista hän sai lopulta valita kumman ottaa. Tuominen ryhtyi projekti-insinööriksi, jonka tehtävä oli koordinoida ihmisten välillä erilaisissa rakennushankkeissa.

Uudessa yrityksessä insinöörin työ ei ollutkaan enää harmaata puurtamista, ja Tuominen huomasi, että kymmenessä vuodessa työkulttuuri oli muuttunut. Ilmapiiri oli rento ja työpaikalle oli helppo solahtaa. Aluksi Tuominen pelkäsi, ettei hänellä ole riittävästi osaamista työhön, sillä valmistumisesta oli jo niin kauan.

– 15 riehuvaa lasta ei loppujen lopuksi eroa kauheasti 15 riehuvasta suunnittelijasta.― Vilma Tuominen

– Totta kai aluksi stressasin paljon, mutta toisaalta en ollut enää vastuussa kenenkään hengestä samalla tavalla kuin päiväkodissa.

Kävi ilmi, että homman oppi hyvin töitä tekemällä. Päiväkodissa työskentelystä oli hyötyä, sillä se oli opettanut kaaoksen sietämistä.

– 15 riehuvaa lasta ei loppujen lopuksi eroa kauheasti 15 riehuvasta suunnittelijasta.

Pieniä lapsia oli aina joutunut paimentamaan ja huijaamaan tekemään asioita, samat säännöt pätivät aikuisten työpaikalla.

Työ ei ole mikään harrastus

Vaikka vastuu tuntui pienemmältä, niin palkka nousi heti melkein tonnilla.

– Puolen vuoden jälkeen uskaltauduin pyytämään lisäpalkkaa.

Palkasta neuvotteleminen ei ollut mahdollista varhaiskasvatuksessa, vaan palkkaa tuli taulukon ja ikälisien mukaan. Tuominen on ehtinyt muutamassa vuodessa vaihtaa työpaikkaa pari kertaa. Nykyään hän työskentelee rakennuttajainsinöörinä – ja tienaa yli neljä tonnia kuussa, eli tuplasti enemmän kuin varhaiskasvatuksen opettajana.

Työ on rennompaa. Kahvia ehtii juoda silloin kun haluaa, työpaikalla ei ole läsnäolopakkoa mikäli päivässä ei ole kokouksia. Jos kesken päivän haluaa käydä lääkärissä, niin sen kuin käy. Lupaa ei tarvitse kysyä aina esihenkilöltä.

– Työt eivät myöskään enää valvota minua iltaisin. Kun lähden työpisteeltä, päivä on siinä.

Tuominen ymmärtää kyllä puheen siitä, että varhaiskasvatuksen työ ei ole samalla lailla tuottavaa kuin yksityisessä firmassa työskentelevän insinöörin työ. Lapsia tai vanhuksia pidetään menoeränä.

– Se ei ole reilua. Paljon olen kuullut sellaista, että rikkaiden miesten vaimot harrastavat päiväkodissa työskentelyä, ei siellä tarvitse tienata mitään.

Vaikka vastuu tuntui pienemmältä, niin palkka nousi heti melkein tonnilla.

Tuominen on nähnyt, miten hänen monet entiset kollegansa ovat vaihtaneet alaa siksi, että palkkaus ja työn kuormittavuus eivät ole kohdanneet. Monella paikkakunnalla onkin tällä hetkellä pula päiväkodin opettajista.

– Jos lastentarhanopettajat ja -hoitajat saisivat vaikka tonnin enemmän kuussa niin, niin alalle hakeutuisi paljon enemmän ihmisiä. Ongelma ei ole vain matalassa palkassa vaan myös siinä, että henkilökuntaa ei ollut riittävästi.

Tällä hetkellä Tuomisen ei tee mieli vaihtaa enää sosionomin töihin takaisin, vaikka hän alan töistä nauttikin.

– Toki jos rakennusalalta loppuisi yhtäkkiä työ, niin uskon, että sosiaalialalla riittäisi töitä jatkossakin.

Jos pitäisi antaa vinkki 19-vuotiaalle, joka miettii tulevaa opiskelupaikkaa, hän kehottaisi keskustelemaan eri alojen ihmisten kanssa siitä, millaista työ käytännössä on.

– Voi miettiä, tykkääkö olla enemmän läppärin vai ihmisten kanssa, kiinnostavatko selvät työajat vai vähän vapaampi meininki.

Palkka koostuu monesta eri elementistä

Syyt sille, miksi eri ammateista maksetaan erilaisia palkkoja, ovat moninaiset, sanoo erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitokselta.

Korkeampi koulutus tyypillisesti nostaa palkkaa, sillä kouluttautumalla ihminen on hankkinut inhimillistä pääomaa, jota kaikilla ei ole. Toisaalta jos vaikka vertaillaan ammattikorkeakoulusta valmistunutta insinööriä ja sosionomia, niin molemmilla on yhtä pitkä koulutus takana, joten pelkkä koulutus ei avaa eroja täysin. Myös alan neuvotteluvoima merkitsee.

– Alojen välisiä eroja voi selittää myös miesvaltaisten alojen voimakkaammat ammattiliitot, joilla on enemmän neuvotteluvoimaa palkkaneuvotteluissa.

Myös palkanmaksuvara ratkaisee. Siihen vaikuttaa tuotettu arvonlisä ja tuottavuuden kehitys, joita on paljon helpompi mitata esimerkiksi teollisuudessa kuin julkisen sekotorin palveluissa.

Julkisen sektorin palkat tulevat veroista, jolloin palkanmaksuvara nojaa veroihin eikä yksittäisen yrityksen tuottavuuteen. Myös tietyn alan työvoimapula nostaa palkkoja: yritykset houkuttelevat tuottavia työntekijöitä isommilla palkoilla aloilla, joissa työntekijöistä kilpaillaan.

Vuonna 2018 naisten ansiot olivat koko työmarkkinoilla keskimäärin 84 prosenttia miesten ansioista. Kunta-alan ja yksityisen palvelusektorin naispalkansaajien ansiot ovat keskimäärin pienemmät kuin teollisuudessa ja valtiolla työskentelevien miesten ansiot. THL:n mukaan kunta-alan 420 000 palkansaajasta noin 80 prosenttia on naisia.

Toisaalta joidenkin tutkimusten mukaan naisten palkoissa on edelleen jäänteitä siitä, että naisille on ollut tapana maksaa pienempää palkkaa.

– Naisia hakeutuu julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhoidon tehtäviin, ja saatetaan ajatella, että he tyytyvät pienempiin palkkoihin, koska työ on muuten palkitsevaa, sillä se palvelee yhteiskuntaa ja edistää muiden ihmisten hyvinvointia.
Se, onko tämä reilua tai oikein, on toinen keskustelu.

Hyvä uutinen on se, että kaiken kaikkiaan Suomessa palkkaerot ovat kansainvälisesti verrattuna pienet.

– Tämä johtuu siitä, että Suomi on vahva sopimusyhteiskunta. Suomessa työehtosopimusten kattavuus on laaja ja palkanmuodostus koordinoitua, Kauhanen sanoo.

Miten ottaa palkka puheeksi?

Toimittajat Julia Thurén ja Ina Mikkola pohtivat uudessa Melkein kaikki rahasta -podcastissa, miksi ja miten palkka-asioista voisi puhua avoimemmin.

– En ole puhunut palkoista siksi, että olen pelännyt että saan muita enemmän tai muita vähemmän palkkaa, Mikkola sanoo.

Ylen rahaan keskittyvä podcast Julia Thurén: Melkein kaikki rahasta ruotii tuloja ja menoja, rahan jakamista parisuhteessa ja ystävien kesken, säästämistä ja sijoittamista sekä tarjoaa aiheisiin uusia, kiinnostavia näkökulmia. Podcastia voit kuunnella Areenasta tai tilata sen Spotifysta.

Kommentit