Huippujohtajana vuosikausia toiminut Anne Brunila kantoi huolta erityislapsestaan ja suri väkivallan varjostamaa elämänsä rakkautta. Brunila kulki vastuullisesta työtehtävästä toiseen, irtisanoutui ja löysi ilon poikansa Oskarin ja buddhalaisuuden kautta.
Kun kankaanpääläinen runotyttö tuskaili kamarissaan, että mitä minusta tulee ja mihin minä kelpaan, hän ei aavistanut, että eräänä päivänä häntä kutsutaan Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi.
Anne Brunilan tie vei yliopistomaailmasta virkamiesuralle niin kotimaassa kuin Brysselissäkin. Uran kruunasi Metsäteollisuus ry: n toimitusjohtajuus ja pesti energiayhtiö Fortumin johtajistoon. Vai kruunasiko?
– Irtisanouduin Fortumista vuonna 2013 ja aloin seurata sitä henkistä polkua, joka oli kutsunut minua jo teini-ikäisestä lähtien. Löysin jo varhain Tiibetin buddhalaisuudesta henkisen kodin, paikan johon tunsin kuuluvani, Brunila sanoo.
Matkan varrelle mahtui monta mutkaa ja haastetta. Kodin ja etenkin isän arvomaailma oli vaativa: oli oltava ahkera, velvollisuudentuntoinen, oikeudenmukainen ja tehtävä lujasti töitä.
– Laiska ei saa kuin rupia puohonsa, meillä päin tavattiin sanoa. Isä allekirjoitti sen täysin.
Ulkopuolinen tarkkailija
Anne oli kuusivuotias, kun hän päätti karata kotoa. Ihan tosissaanko?
– Tuntui, että olen syntynyt ihan väärään maahan, väärään perheeseen. Samalla tietysti kapinoin isän auktoriteettia vastaan. Että muutan nyt pois ja aloitan elämäni jossakin muualla.
Isä tuli kuitenkin hakemaan karkulaisen kotiin ja piiskaahan sitä seurasi. Mutta runotyttö alkoi sitkeästi toteuttaa unelmiaan.
Apuna oli Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, joka vei aivan uusiin maailmoihin, muinaiseen Egyptiin ja Theban kaupunkiin. Sinuhen ulkopuolisuus puhutteli Annea.
– Olen lapsesta pitäen kokenut olevani tarkkailija, en varsinainen toimija ja tekijä.
Annen uraa katsoessa on vaikea uskoa, että hän on koko elämänsä potenut epävarmuutta omasta osaamisestaan. En osaa, en kelpaa.
– Sitä voi olla vaikea käsittää, koska enhän minä ole sillä tavalla epäonnistunut. Varsinkin nuorempana oli usein sellainen tunne, että en osaa mitään ja koskahan nuo muut huomaavat sen. Myöhemmin kuulin huijarisyndroomasta. Sitähän minä taisin potea.
“Tästä miehestä tulee vielä hirveästi surua”
Yksi Annen elämän iso käännekohta oli, kun hän tapasi kiehtovan miehen Juhan, jossa oli kaunista ja hyvää sekä yhtä lailla mustaa ja pahaa.
– Välähti mielessä, että tästä miehestä tulee vielä hirveästi surua. Mutta en voi tätä kohtaamista väistää.
Juha oli impulsiivinen, levoton, herkkä. Anne sanoo, että ei suhteen alkuvaiheessa tajunnut Juhalla olevan vakavia mielenterveysongelmia.
Ensimmäistä pahoinpitelyä seurasi toinen ja kolmas ja vielä lisää. Juhan käytös oli arvaamatonta ja pelottavaa.
Myöhemmin selvisi, että Juha kärsi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Sille on tyypillistä, että menettämisen pelko voi laukaista täysin hallitsemattoman tunnereaktion.
– Kerran tilanne laukesi, kun sanoin, että tapa vaan. Niin hullulta kun se kuulostaakin.
Sitten syntyi ihana vauva
Elämässä oli hyviäkin hetkiä, ja Juha toivoi kovasti yhteistä lasta. Kun Anne tuli vahingossa raskaaksi, Juha oli onnellinen ja iloinen tulevasta vauvasta, mutta Annea yhteiselämä arvelutti.
– Meille syntyi ihana poikavauva Oskari, ja Juha jaksoi huolehtia meistä sairaalassa. Sitä iloista vauva-aikaa kesti kuitenkin vain kolme viikkoa.
Vauva sai virusperäisen aivokuumeen ja päätyi lasten teho-osastolle. Anne kertoo liikuttuneena, ettei se kuva pienestä vauvasta kaikkien letkujen ja laitteiden keskellä katoa koskaan mielestä.
– Oskari jäi henkiin, mutta virus teki vielä vuoden verran tuhoa hänen aivoissaan. Hänellä on puheen vaikeuksia, hän ei voi oppia lukemaan tai kirjoittamaan, eikä elämään itsenäistä elämää.
Vaikea valinta
Sitten tuli se hetki, kun Annen oli pakko tehdä kova päätös. Oli valittava Juha tai Oskari. Juha oli edelleen väkivaltainen, ja lopulta Annen oli tehtävä rikosilmoitus.
– Juha väijyi rappusissa, tunki väkisin sisään eikä jättänyt meitä rauhaan. Hän oli vaarallinen myös itselleen, ja avun saaminen tuntui toivottomalta.
Lopulta yleinen syyttäjä otti jutun hoitaakseen, ja Juha passitettiin vankilaan. Miksi ihmeessä Anne oli vaiennut?
– Häpeän tunne oli valtava. Miten minä olen antanut itseni ajautua tällaiseen tilanteeseen? Ei tätä voi kenellekään kertoa. Olin myös ylpeä: itse olen itseni tähän ajanut, otan vastuun ja selviän yksin.
Anne sanoo, että hänen on vaikea löytää itsestään kovuutta. Juhalla oli elämässään ollut paljon hylkäämisen kokemuksia, ja Anne ei halunnut olla se, joka hylkää.
– Juha teki itsemurhan 35-vuotiaana. Se oli surullista, mutta vain ajan kysymys. Ei se enää siinä vaiheessa yllättänyt.
Johtajuuden tielle
90-luvun laman tuoksinassa televisioon ilmestyi nuori Suomen Pankin asiantuntija, joka selitti monimutkaisia pankki- ja velkakriisiasioita. Jännittikö?
– En ole koskaan nauttinut esiintymisestä, mutta ymmärsin, että se on osa työtäni. Täytyi vain rohkaista itsensä ja uskaltaa. Päällä oli vakava kriisi, ja tunsin, että minulla on oikeasti sanottavaa.
Anne Brunilan työura on ollut vaikuttava. Useiden pörssiyhtiöiden hallitusjäsenyyksien lisäksi työt ovat vieneet Suomen Pankkiin, valtiovarainministeriöön, EU-komissioon ja Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi sekä energiayhtiö Fortumin yhteiskuntasuhteiden ja kestävän kehityksen johtajaksi.
Anne Brunilaa onkin kutsuttu Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi.
–Ei valta ole ollut minulle tärkeä asia sinänsä. Lähtökohtana on ollut enemmänkin se, että voisin tehdä jotakin hyvää isolle joukolle ihmisiä, vaikka nyt kansantalouden ja metsäteollisuuden kautta. Että asiat menisivät parempaan suuntaan.
Omantunnon kysymyksiä
Buddhalainen filosofia on ollut osa Annen elämää nuoresta pitäen. Ovatko bisnesmaailman arvot ja oma maailmankatsomus olleet törmäyskurssilla? Miten avohakkuut, johtajaporukoiden metsästysretket tai ydinvoima sopivat omaan arvomaailmaan?
– En voinut kuvitellakaan, että ryhtyisin metsästämään ja jotenkin onnistuin luovimaan niin, ettei metsästyskorttia tarvinnut suorittaa. Avohakkuut eivät ole koskaan olleet minulle mikään helppo asia, varsinkin jos ne ihanat metsät itse kunkin omasta ympäristöstä katoavat. Uskon jatkuvan kasvatuksen menetelmiin.
Ydinvoimaan Anne sanoo suhtautuvansa samalla tavalla ristiriitaisesti kuin avohakkuisiinkin.
– Kun ilmastonmuutos on niin suuri uhka, niin välivaiheen teknologiana olen sen hyväksynyt.
Oskarin opetukset
Oskari on nyt aikuinen mies ja Annen mukaan onnellinen ihminen. Hän on opettanut myös äidilleen paljon siitä, mitä on arvokas ja merkityksellinen elämä.
– Kun Oskari oli pieni, surin sitä, ettei hän koskaan pääse yliopistoon tai saa työtä. Ajattelin, että ne ovat niitä elämän tärkeimpiä asioita. Mutta Oskari on omalla ilollaan opettanut, että onnellisuus tulee sisältä, eikä ulkoisista asioista ensinkään. Hän on näyttänyt, miten iloitaan yhteisistä hetkistä.
Anne sanoo, että on ollut hienoa nähdä, miten Oskari tulee juttuun buddhalaisten opettajien kanssa.
– Oskari puhuu suomea, toiset puhuvat tiibetiä. He hykertelevät yhdessä ja heillä on todella hauskaa.
Meditaation ja myötätunnon voima
Irtisanoutuminen Fortumista ei pelottanut, rahaa oli sukanvarressa ja elämisen kulut vaatimattomat. Henkisen tien seuraaminen tuntui oikealta.
– Buddhalaisuudessa minua puhuttelee se, miten voi päästää irti negatiivisista ajatuksista ja saada iloisuutta elämäänsä. Siinä auttaa meditaatio, yritän tehdä sitä joka aamu. Parhaimmillaan pääsen avaraan, kirkkaaseen olotilaan.
Dalai Lama sanoo, että jos haluat olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.
– Kun meditoi, myötätunto kehittyy vähän niin kuin itsestään. Myötätunto on toisten ymmärtämistä, sitä että osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Juhaa kohtaan tunnen nykyään surua ja myötätuntoa, koska hän ei selviytynyt. Viha ja kauna olivat vain hetkellisiä tunteenpurkauksia.
