Sari Casal
Yle
Miehen sukuelimet ovat näkösällä, naisen piilossa. Naisen ulkoisia sukuelimiä eli vulvia ei usein kuvata mitenkään. Tai ehkä korkeintaan viivana häpykummun päällä. Harva näkee erilaisia vulvia edes saunassa, koska ne ovat katseiden ulottumattomissa jalkojen välissä. Siksi oman pimpin ulkomuoto voi aiheuttaa epävarmuutta ja jopa häpeää.
"Enhän mä näytä tuolta, olenko epänormaali." Näin Katja Välikangas mietti monen muun teinin lailla, kun näki sen yhden ainoan kuvan naisen alapäästä, joka terveystiedon oppikirjassa esitettiin. Eikä samaistumispintaa antanut pornokuvastokaan, jossa kaikki pimpit olivat siloteltuja.
Oikeasti pimppejä on yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, mutta kun ei ole kuvastoa eikä tietoa, epävarmuuden tuntemukset ja jopa suoranainen pimppihäpeä on yleistä.
Terveystiedon tunnilla kerrotaan, että teini-iässä tytöillä alkaa kuukautiset ja rinnat kasvavat. Mutta myös ulkoiset sukuelimet eli vulvat muuttuvat. Esimerkiksi sisemmät häpyhuulet usein tummuvat ja pitenevät. Ja tietysti myös synnytys muuttaa alapään ulkonäköä.
23-vuotias Katja Välikangas aloitti pimppiaktivismin muutama vuosi sitten. Hoitoalan ammattilaisena hän oli päässyt yli omista epävarmuuksistaan. Työssään hän kohtaa erilaisia kehoja ja alapäitä päivittäin, ja niistä on tullut hänelle itsestäänselvyys.
Mutta monille muille oman pimpin ulkonäkö on edelleen arka asia. Välikangas koki, että vulvien normalisoinnille olisi tarvetta. Realistinen vulvakuvasto oli lähes olematonta.
Pimppitarina: "Sileän vaaleanpunaisen tilalla olikin arpinen, löysä ja tumma"
Välikangas löysi Instagramista Pimppikerho-tilin, jossa jaettiin kaikenlaisia pimpillisten asioita turvallisessa tilassa. Ryhmän kautta hän löysi muitakin pimppipositiivisuudesta kiinnostuneita.
Aluksi hän teki pimppitaidetta neljän hengen porukassa. Muiden into lopahti, mutta Välikangas ei ollut valmis luopumaan tärkeäksi kokemastaan asiasta. Vuosi sitten hän päätti perustaa Instagram-tilin, jossa olisi hänen piirtämiään näköiskuvia erilaisista vulvista.
Tavoitteena oli piirtää kymmenen erilaista vulvaa. Välikangas kuitenkin pelkäsi, ettei hän löytäisi projektiinsa riittävän montaa henkilöä, jotka olisivat valmiita lähettämään valokuvan omasta alapäästään.
– Mietin, etteivät suomalaiset mitään pillukuvia lähetä, ei tästä tule yhtään mitään. Mutta niitä tulikin yhtäkkiä ovista ja ikkunoista.
Nyt Välikangas on piirtänyt jo 120 vulvataideteosta. Jonossa on kymmeniä, ja haku projektiin on auki vain aika ajoin, koska hän ei ehdi piirtää kaikkien halukkaiden pimppejä.
Nykyinen Vulvapositiivisuuus-tili on ollut ihan viime aikoihin saakka yksityinen, koska Välikankaan kaksi aikaisempaa vulvataidetta esittelevää tiliä on poistettu alustalta ilman perusteluja.
– Olen ollut tosi tarkka seuraajien hyväksymisessä. Se suojaa tiliä ilkivallalta, mutta myös mahdollistaa sen, että tili on turvallinen paikka keskustelulle. Nyt kokeilen, voisiko tili olla julkinen ja silti säästyä trolleilta.
Pimppitarina: "Ensirakkaus sytytti minussa häpeän kehoani ja pimppiäni kohtaan"
Vulvapositiivisuuus-projektiin voivat osallistua täysi-ikäiset pimpilliset henkilöt. Nuorin osallistuja on ollut 18-vuotias ja vanhin yli 60-vuotias. Tilillä näkyvät myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.
– Haluan tuoda näkyväksi sen, miten sateenkaarevia me olemme, ja jokaisella on lupa näkyä juuri sellaisena kuin on. Esimerkiksi kaikki ihmiset, joilla on vulva, eivät ole naisia. On todella paljon ihmisiä, jotka eivät mahdu binääriin.
Moni vulvakuva ja -tarina on julkaistu anonyymisti, mutta osa on mukana projektissa omalla nimellään.
– On sairaan rohkeaa ja ihailtavaa, että jotkut uskaltavat olla avoimina, että hei, tämä olen minä. Omalla nimellä on kerrottu esimerkiksi aseksuaalisuudesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Joillakin pimppihäpeä menee jopa niin syvälle, että he miettivät alapäänsä leikkelyä.
Hirvittävän moni projektiin osallistunut on kokenut häpeää pimpistään. Häpeä liittyy lähes yksinomaan siihen, miltä alapää näyttää.
– Veikkaan, että pimppihäpeä koskettaa jossakin elämänvaiheessa lähes kaikkia. Joillakin se menee vaan tosi syvälle, jopa niin, että he miettivät alapäänsä leikkelyä. Se on tosi rajua.
Vulvapositiivisuuus-tili on toiminut julkaisualustana hyvinkin kipeille tarinoille pimppeihin liittyvistä traumoista ja epävarmuuksista piirrosten yhteydessä.
Osallistujille häpeää ovat aiheuttaneet muun muassa suuret, eripariset tai ryppyiset sisemmät häpyhuulet. Omaa alapäätä on pidetty viallisena, poikkeavana ja rumana. Synnytyksen jälkeisiä alapään muutoksia on häpeilty. Moni on miettinyt, onko oma vulva ylipäätään normaali. Joku on avautunut sukupuolenkorjausleikkauksestaan.
Osa ei halua harrastaa seksiä kumppanin kanssa, koska oma alapää tuntuu liian rumalta. Jotkut ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa. Osa on kuullut julmaa kommentointia pimppinsä ulkomuodosta, mikä on aiheuttanut häpeää. Joillekin kipuja aiheuttaa esimerkiksi endometrioosi.
Vain harvat onnekkaat ovat olleet aina sinut alapäänsä kanssa. Heille pimppi edustaa esimerkiksi nautintoa ja hyvää oloa.
Useampi osallistuja on harkinnut kosmeettista kirurgiaa, eli labiaplastiaa, vulvansa ulkonäön muuttamiseksi. Yksi on istunut kotonaan saksien ja sytkärin kanssa valmiina itse leikkaamaan sisemmät häpyhuulensa pienemmiksi.
– Hän oli ajatellut leikkaamisen jälkeen tyrehdyttävänsä verenvuotoa tulella. Ihan hirveää ajatella, että joku on niin syvällä häpeän tunteessaan, että on oikeasti miettinyt jotain tuollaista.
Pimppitarina: "Leikittiin tuntemattoman miehen kanssa leikkiä, josta ei saanut koskaan kertoa kenellekään"
Välikankaan tärkeimpiä tavoitteita on hälventää pimppihäpeää Vulvapositiivisuuus-tilinsä avulla. Kun esillä on 120 kuvaa erilaisista vulvista, voi niiden katsoja ehkä hyväksyä omansakin paremmin.
– Kun epävarmat ihmiset näkevät pimppien kirjon, he voivat herätä siihen, että ei ole olemassa yhdenlaista normaalia pillua, on niin monenlaisia. Jokaisella on omanlaisensa.
Välikangas on saanut Vulvapositiivisuuus-tilistään vain positiivista palautetta. Osallistujalle jo pelkästään oman vulvan valokuvaaminen ja sen näkeminen valmiina taideteoksena on usein eheyttävä kokemus. Lisäksi vulvapositiivisuuus-tilillä kuvien kommenttikentässä on paljon tsemppiviestejä ja tilillä on kannustava ilmapiiri.
– Eräs osallistuja oli viimein uskaltautunut gynekologille ensimmäistä kertaa elämässään kuvan lähettämisen jälkeen. Aiemmin häpeä oli estänyt lääkärikäynnin.
Osa pimpeistä on pienempiä ja osa runsaampia. Kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Välikangas arvelee, että nimenomaan realistisen pimppikuvaston näkeminen toimii voimaannuttavana kokemuksena monelle. Vulvat eivät ole todellisuudessa aukeavia ruusunnuppuja tai kukan terälehtiä.
– Piirtämäni vulvat ovat aitoja kuvauksia todellisista pimpeistä kaikkine yksityiskohtineen. Niissä näkyy kaikki elämän jäljet, kuten vaikkapa synnytyksestä jääneet arvet. Osa pimpeistä on pienempiä ja osa runsaampia. Kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Välikangas kertoo, että moni projektiin osallistunut henkilö on purkanut nimenomaan häpeäkokemuksiaan. Monella on myös tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi erilaisten traumojen kuten seksuaaliväkivaltakokemusten kanssa.
– Osa tarinoista on sellaisia, joita henkilö ei ole koskaan kertonut kenellekään. Kun ne pystyy kertomaan anonyymisti, ja tilin seuraajat kommentoivat sitä vaikkapa sydämellä tai kannustavilla sanoilla, ei ole enää asian kanssa yksin.
Pimppitarina: "Mikset voi antaa mun nauttia niin kuin muutkin nauttii"
Vulvapositiivisuuus-tilillä on kuvien ja tarinoiden lisäksi usein myös seksuaalikasvatukseen liittyviä teemoja. Välikangas on haastatellut livevideoissa esimerkiksi gynekologia, seksuaaliterapeuttia ja seksuaalineuvojaa. Käsiteltyjä aiheita ovat olleet kaikenlaiset pimppiin liittyvät asiat aina seksuaalisuudesta ja nautinnosta omiin rajoihin ja väkivaltakokemuksiin asti.
Välikangas on avannut keskusteluja myös muun muassa pimppiin liittyvistä vaivoista tai kivuista, joita usein vähätellään tai seksitaudeista, joista halutaan vaieta. Välikangas haluaa normalisoida nämäkin asiat.
– Jotkut saattavat jättää menemättä hoitoon sen takia, että heitä hävettää niin paljon, että heillä on se kuppa ja kuus muuta. Hoitajalle seksitauti on kuitenkin yhtä neutraali asia kuin korvatulehdus. Toki se on intiimialueella, mutta se hoidetaan ihan yhtä lailla.
Välikangas aikoo aloittaa Sexpo-säätiön järjestämät seksuaalineuvontaopinnot ensi vuoden alussa. Vulvapositiivisuuus-tilin ylläpitäminen on vahvistanut aiempaa intuitiota siitä, että hän haluaa auttaa ihmisiä seksuaalisuutensa kanssa.
Myös taideprojekti jatkuu. Vulvapiirroksista ja -tarinoista voisi syntyä jossakin vaiheessa esimerkiksi kirja tai näyttely.
Välikangas korostaa, että hänen piirtämänsä vulvat ovat taidekuvia, eikä niitä kuulu missään nimessä seksualisoida. Näköispiirroksia onkin esillä kehystettynä monessa kodissa makuuhuoneessa, olohuoneessa ja jopa keittiössä.
Omaa vulvaa Välikangas ei ole vielä piirtänyt, mutta sekin on työlistalla.
– Sitten laitan sen jättimäisiin kehyksiin ja todellakin ripustan sen seinälle.
Vulvakuvat ja -tarinat on julkaistu pimppien omistajien luvalla.
