Hyppää pääsisältöön
THE FINNISH EPIDEMIC – Suomalainen epidemia
THE FINNISH EPIDEMIC – Suomalainen epidemia

Klotsapiinille ei ole löydetty yhtä tehokasta korvaajaa skitsofrenian hoidossa, mutta sen haittavaikutukset ovat vakavia. Suomessa lääke on suosittu, vaikka juuri täällä tapahtuneet kuolemat johtivat lääkkeen maailmanlaajuiseen poisvetoon 45 vuotta sitten.

Kari Harjula heräsi pihalta kantautuviin ääniin.

Perheen kaksi partacollieta alkoivat haukkua. Harjula katsahti kelloa, joka näytti kaksikymmentä minuuttia yli puolenyön. Oli sunnuntain ja maanantain välinen yö heinäkuussa 1975.

Harjula oli yöpuulla perheensä kanssa mökin saunakamarissa. Hän näki ikkunasta merta vasten ison tumman varjon tömistelemässä portaita kohti ovea.

Sisään astui koputuksen jälkeen Harjulan esimies, lääkeyhtiö Sandozin toimitusjohtaja.

Lääkeyhtiön tutkimuspäällikkönä työskentelevää Harjulaa oli etsitty yötä myöten. Mökin lankapuhelimen numero oli salainen. Sitä ei kerrottu puhelinyhtiöstä edes toimitusjohtajalle. Tämä oli kiertänyt pitkin etelärannikolla sijaitsevaa Rågöta ovelta ovelle kysymässä, missä Harjulan mökki sijaitsee.

Toimitusjohtajalla oli kerrottavanaan hälyttäviä uutisia. Sandozin kehittämän psykoosilääkkeen nimeltä Leponex epäiltiin aiheuttaneen useiden potilaiden kuoleman ja sairastumisen Suomessa. Harjulan olisi lähdettävä heti toimitusjohtajan mukaan Helsinkiin selvittämään tilannetta.

Kyse oli isoista rahoista – Leponex oli käytössä myös muissa Euroopan maissa. Suomalaisissa mielisairaaloissa se oli saanut nopeasti suorastaan ihmelääkkeen maineen.

Tuon maineen vuoksi Leponexista tuli ainutlaatuinen luku suomalaiseen lääkehistoriaan. Myös potilaiden elämässä lääke on usein käännekohta tavalla tai toisella.

Mistä on kyse?

  • Skitsofrenian hoidossa käytetty klotsapiini otettiin käyttöön Suomessa 1975.
  • Lääkeaineen tunnetuin kauppanimi on Leponex. Nykyisin klotsapiinia myydään Suomessa myös muilla kauppanimillä.
  • Klotsapiini sai nopeasti ihmelääkkeen maineen, koska sillä oli poikkeuksellinen teho psykoosin hoidossa.
  • Lääke vedettiin markkinoilta vain puoli vuotta sen käyttöönoton jälkeen, kun kahdeksan suomalaista potilasta kuoli. Uutinen johti lääkkeen poisvetoon myös muualla maailmassa.
  • Kuolemantapauksia selvitettiin viikkokausia. Lopulta selvisi, että klotsapiini aiheuttaa vaarallisia muutoksia potilaiden veressä.
  • Myyntiluvan perumisen jälkeen klotsapiinia käytettiin Suomessa pitkään poikkeusluvalla. Potilaita alettiin valvoa verikokeilla.
  • Virallinen myyntilupa myönnettiin uudelleen vasta vuonna 1990.
  • Lääkkeellä on edelleen vakavia haittavaikutuksia, minkä vuoksi potilaat suhtautuvat siihen hyvin ristiriitaisesti.

Sekatyömies, arkkitehdin vaimo ja maanviljelijän tyttäret testaavat lääkettä

Sandoz oli aloittanut Leponexin testaamisen Suomessa paria vuotta aikaisemmin.

Testihenkilöiksi valittiin potilaita esimerkiksi Kellokosken mielisairaalasta. Yksi ensimmäisistä lääkkeen testaajista oli arkkitehdin vaimo, potilas numero 8.

50-vuotiaalla naisella oli skitsofrenian oireita, kuten harhoja ja epäsosiaalista käytöstä. Hän oli ollut hoidettavana Kellokoskella jo kolme vuotta.

Hoito mielisairaalassa oli tuolloin pitkälti makuuttamista. Psykoosin hoitoon käytetyillä lääkkeillä oli vaikeita sivuvaikutuksia. Varhaisia psyykenlääkkeitä kutsutaan edelleen neurolepteiksi niiden haittavaikutusten vuoksi, joihin kuuluvat liikkeiden hidastuminen ja välinpitämättömyys.

Arkkitehdin vaimon lisäksi Leponexin testaajaksi valittiin potilaina olevat sekatyömies, verhoilijan vaimo, kotiapulainen, siivooja ja kaksi maanviljelijän tytärtä. Tällaisilla titteleillä johtava lääkäri kuvaili potilaita Sandozille.

Heidän hoidostaan saadut kokemukset olivat yksi syy siihen, että Leponex tuotiin markkinoille seuraavana vuonna. Tulokset olivat monen potilaan kohdalla hämmästyttäviä.

Arkkitehdin rouva oli ollut hoidossa vuosia, mutta puolen vuoden lääkkeen käytön jälkeen hänen harhansa vähenivät. Hän pystyi käymään keskusteluita, osallistumaan erilaisiin toimintamuotoihin ja käymään lomalla. Hänestä tuli sosiaalisempi.

Samanlaisia tuloksia saatiin myös Suomen muista mielisairaaloista. Ihmepillerien maine oli syntynyt.

Kari Harjula
Kari Harjula selvitti kuolemantapauksia 45 vuotta sitten viikkojen ajan. Kuvassa Harjula 70-luvulla. Kari Harjula Kuva: Kari Harjula MOT,Kari Harjula

Ampukaa ne Sandozin miehet

Kari Harjula teki farmari-Volvollaan äkkijarrutuksen kun hän kuuli uutiset.

Hän pysäytti Volvon tien penkalle ja käänsi autoradiota kovemmalle. Edellisenä yönä Sandozin toimitusjohtaja oli hakenut Harjulan kesämökiltä selvittämään lääkkeeseen liittyviä sairastumis- ja kuolemantapauksia. Nyt Harjula oli matkalla yhteen niistä mielisairaaloista, joissa kuolemia oli tapahtunut.

Harjula kuunteli uutisia järkytyksen vallassa. Radiossa kerrottiin, että Leponex vedettäisiin pois markkinoilta.

Suomen lääkintöhallituksen mukaan Leponexin käyttöön oli todettu liittyvän vakavia sivuvaikutuksia ja kaikkien lääkettä käyttävien tulisi keskeyttää lääkitys välittömästi.

Dramaattisen uutisen kuulivat yhtä aikaa niin lääkeyhtiö, lääkärit kuin potilaatkin. Uutinen poisvedosta luettiin ensimmäisenä myös illan mustavalkoisissa tv-uutisissa.

Kun Harjula saapui Itä-Suomessa sijaitsevalle mielisairaalalle, potilaat olivat jo kieltäytyneet syömästä lääkkeitään. Yhteensä Leponexia söi Suomessa tuolloin noin 3 000 potilasta.

Sandozin tutkimuspäällikkö ei ollut lääkkeen poisvedon jälkeen tervetullut vieras mielisairaaloihin.

Kun Harjula ilmoitti mielisairaalan oven takaa tulijoiden henkilöllisyyttä tiedustelevalle sihteerille, että ovella ovat ”Sandozin miehet”, kuului tyly vastaus: ”Ampukaa ne!”.

Kerran satuin lähettämään telefaxin, että olemme hautaamassa ruumiita.― Kari Harjula

Harjula tutkimusosastoineen kävi läpi psykiatristen sairaaloiden arkistoissa potilaisiin liittyviä papereita; sairastumis- ja lääkityshistoriaa, sukulaisuussuhteita, jopa potilaiden ruokavaliota. Sään osuuskin selvitettiin. Olisiko joidenkin potilaiden huoneeseen voinut paistaa aurinko enemmän kuin toisten? Voisiko auringonvalo herkistää potilaita reagoimaan lääkeaineeseen?

Ajatuksena oli, että potilailla saattaisi olla jokin yhteinen tekijä, joka teki lääkkeestä vaarallisen. Suomessa vakavia haittavaikutuksia esiintyi 20-kertaisesti muihin maihin verrattuna.

Paine tulosten saamiseen oli valtava. Harjula sai alituisesti puheluita lääkeyhtiön pääkonttorilta Sveitsistä.

– Kaksi kertaa päivässä saattoi globaali tutkimusjohtaja soittaa ja kysyä, että missä mennään. Kerran satuin lähettämään telefaxin, että olemme hautaamassa ruumiita. Luulen, että potkut olivat aika lähellä.

Kuolleet olivat omaistensa hylkäämiä

Keitä Leponexin käyttöön kuolleet potilaat olivat?

Leponex varmistui syyksi lopulta kahdeksan potilaan kuolemaan. Myöhemmin tehdyissä selvityksissä heistä kerrotaan vain vähän; iät, lääkehistoria, oireet ja kuolinsyy. Nuorin kuolleista oli 27-vuotias mies, vanhin 55-vuotias nainen.

Moni potilaista oli Harjulan käsityksen mukaan viettänyt psykiatrisissa sairaaloissa jo vuosia. He olivat omaistensa hylkäämiä ja holhouksen alaisia.

Kukaan ei hakenut lääkeyhtiöltä korvauksia heidän kuolemastaan.

– Se on tietysti harvinaista ja osoittaa sen, että ehkä nämä virkaholhoojat eivät katsoneet aiheelliseksi tehdä mitään.

Mielisairaalapotilaita oli tuohon aikaan paljon. Suomen mielisairaalapaikkojen määrä suhteutettuna väestöön lähenteli kyseenalaista maailmanennätystä.

Kahdeksan suomalaispotilaan veressä piili kuitenkin vastaus siihen, miksi klotsapiini on vaarallinen. Löytö johti klotsapiinin myyntilupien perumiseen ympäri maailmaa.

Menehtyneiden potilaiden veressä huomattiin jyvässolukato eli agranulosytoosi. Se tarkoittaa sitä, että elimistöä puolustavien tietynlaisten valkosolujen määrä laskee vaaralliselle tasolle. Sen vuoksi potilaat olivat alttiita sairastumaan erilaisiin infektioihin, kuten keuhkokuumeeseen.

Löydön jälkeen moni maa ei halunnut enää ottaa käyttöön aikaisemmin lupaavana pidettyä lääkettä. Tapahtumat saivat joissain julkaisuissa nimen The Finnish epidemic, suomalainen epidemia.

Klotsapiini laitettiin hyllylle, mutta vain hetkeksi.

Ainoa lääke, joka auttaa Alinaa

Moni asia on muuttunut skitsofreniapotilaiden hoidossa 45 vuodessa.

On paljon harvinaisempaa, että potilas viettää vuosia suljetulla osastolla. Nyt tarjolla on esimerkiksi erilaisia terapiamuotoja. Myös omaiset pyritään ottamaan mukaan hoidon suunnitteluun.

Yksi on pysynyt. Klotsapiinia pidetään edelleen tehokkaimpana lääkkeenä hoitoresistenssin skitsofrenian hoidossa. Sitä määrätään, jos muut lääkkeet eivät auta. Valkosolukatoa tarkkaillaan verikokeilla, jotta vuosikymmeniä sitten tapahtunut katastrofi ei toistuisi.

Viime vuonna klotsapiinia määrättiin ennätysmäärä, yli 11 000 suomalaiselle. Luku on kasvanut tasaista tahtia viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Tätä juttua varten olemme haastatelleet kymmentä klotsapiinin käyttäjää. Heidän suhteensa klotsapiiniin on ristiriitainen. Osa potilaista toivoisi jopa klotsapiinin kieltämistä. Osa potilaista ei puolestaan pärjäisi ilman lääkettä.

27-vuotias Alina Pärssinen on syönyt useita lääkkeitä, mutta ainoastaan klotsapiini on auttanut.

– En ole ilmeisesti Leponexin aloituksen jälkeen ollut psykoosissa, jos näin uskallan sanoa.

Pärssinen sairastaa skitsoaffektiivista häiriötä. Sairaudessa on sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön että skitsofrenian oireita. Klotsapiini hiljentää yhden Pärssisen sairauden vuoksi kuulemista ääniharhoista.

Pärssinen tiedostaa kuitenkin myös klotsapiinin haittavaikutukset. Yöunet venyvät helposti 16 tunnin mittaisiksi. Kiusallisimmiksi vaivoiksi hän kokee painonnousun ja sen, että varsinkin Leponexin nostovaiheessa ei öisin ehdi vessaan. Myös syljeneritys lisääntyy.

Haittavaikutusten vuoksi Pärssinen toivoisi joskus pärjäävänsä ilman klotsapiinia.

– Aina annostusta voidaan laskea ja silloin myös sivuoireet lievenevät, mutta missään nimessä se lopetus ei ole tällä hetkellä mikään vaihtoehto.

Videolla Alina Pärssinen kertoo, miten sairaus vaikuttaa hänen elämäänsä:

Miksi parempaa lääkettä ilman haittavaikutuksia ei ole kehitetty? Tämä punninta lääkkeen hyödyistä ja haitoista on lääketieteessä oleellinen.

Hyvä hoitovaste, pahat haittavaikutukset

Primum non nocere. Latinankielinen ilmaus on ikivanha lääketieteellinen periaate. Löyhästi käännettynä se tarkoittaa ”älä vahingoita potilasta”.

Psykiatrian erikoislääkäri Niko Seppälä sanoo, että samoin kuin kaikkien hoitojen käytössä, myös klotsapiinia määrätessä pitää punnita sen haitat ja hyödyt.

Seppälä on nähnyt klotsapiinin hyvän hoitovasteen sekä sen haittavaikutukset. Hän on tehnyt väitöskirjan klotsapiinista ja määrännyt sitä sadoille potilaille.

Vaakakupissa painaa se, että skitsofrenia on vakava ja usein krooninen sairaus. Sitä sairastaa yli 55 000 suomalaista. Psykoosi on suurimmalle osalle ahdistava ja pelottava tila.

Jos vaihtoehtona on se, että ihminen on kroonisesti psykoosissa toimintakyvyttömänä, niin kuinka paljon riskejä siinä voidaan ottaa.― Niko Seppälä

Skitsofreenikot myös kuolevat keskimäärin noin 15–20 vuotta aiemmin kuin muu väestö. Laajan seurantatutkimuksen mukaan juuri klotsapiinia käyttävät skitsofreniapotilaat kuitenkin elävät keskimäärin pidempään kuin ilman lääkitystä tai muilla psykoosilääkkeillä.

Skitsofrenia puhkeaa tyypillisesti nuorilla aikuisilla. Sairastumisella tuolloin voi olla pitkät seuraukset potilaan elämässä, koska eletään tärkeitä vuosia esimerkiksi koulutuksen tai ihmissuhteiden osalta.

– Klotsapiinin osalta me joudumme aina tällaiseen eettiseen pohdiskeluun, että missä kohtaa se on tehtävä. Jos vaihtoehtona on se, että ihminen on kroonisesti psykoosissa toimintakyvyttömänä, niin kuinka paljon riskejä siinä voidaan ottaa, Seppälä kuvailee.

Ulkomailla lääkkeen lukuiset haittavaikutukset ovat johtaneet varovaisuuteen ja pelkoon määrätä lääkettä potilaille. Kansainvälisissä lääkäripiireissä puhutaan jopa klotsapiinifobiasta. Esimerkiksi The Guardian, The Times ja Pro Publica ovat käsitelleet klotsapiinin aiheuttamia kuolemantapauksia maailmalla ja sen vaikeita haittavaikutuksia.

Täällä tällaista fobiaa ei ilmene. Suomi on klotsapiinin käytössä maailman kärkeä.

Lääkettä määrätty Suomessa jopa 10-vuotiaalle

Kolme vuotta sitten julkaistiin 17 maan vertailututkimus, jossa selvitettiin klotsapiinin käyttömääriä eri puolilla maailmaa. Suomi oli kirkkaasti ylivoimainen – täällä määrättiin klotsapiinia enemmän kuin missään muussa tutkitussa maassa.

Tulos hämmästytti tutkijoita, sillä juuri Suomessa klotsapiinilla on synkkä historia.

Erikoislääkäri Niko Seppälä myöntää, että harvalla lääkkeellä on näin suuri markkinaosuus. Hän uskoo, että yksi syy on se, että erikoistuvat psykiatrit koulutetaan hyvin klotsapiinin käyttöön.

Leponexin omistaa nykyään lääkeyhtiö Mylan. Se tarjoaa Suomessa lääkäreille myös apua lääkkeen käytössä. Lexturva-nimisessä palvelussa asiantuntijat vastaavat muiden lääkäreiden kysymyksiin klotsapiinista ja neuvovat sen määräämisessä. Seppälä on yksi heistä. Hän toimii konsulttina lääkeyhtiölle.

– Hoitovastuu on tietenkin lääkärillä itse, eli sillä ratkaisut tekevällä lääkärillä, mutta kuitenkin me toimimme tällaisena tukena ja tietopankkina.

Suomessa klotsapiinia määrätään jopa lapsille.

Leponexin käyttöohjeiden mukaan lääkettä ei tule määrätä alle 16-vuotiaille, mutta Kelan rekistereistä paljastuu, että lääkettä on määrätty Suomessa jopa 10-vuotiaalle potilaalle.

Kyse on niin sanotusta poikkeus- eli off label -käytöstä. Klotsapiinia, kuten monia muitakaan lääkkeitä, ei ole tutkittu lapsilla. Seppälän mukaan vaikeimpien lapsipotilaiden kohdalla on kuitenkin tästä huolimatta jouduttu turvautumaan klotsapiiniin.

– Se on mahdollista, että psykoosi saattaa alkaa varsin nuorena. Ja silloin on käsitykseni mukaan tilanteita, joissa klotsapiinia olisi käytetty, Seppälä kommentoi.

Lääkeyhtiö Mylan ei halunnut antaa haastattelua MOT:lle. Mylanin lisäksi klotsapiinia myyvät Suomessa myös muut lääkeyhtiöt eri kauppanimillä.

Leponexin mainoslause on tehokas, tunnettu, tutkittu. Siitä huolimatta vieläkään ei ole selvillä, miten klotsapiini tarkalleen ottaen ihmiseen vaikuttaa.

Klotsapiini on ”likainen lääke”

Ensimmäiset klotsapiinilla tehdyt kokeet olivat pettymyksiä. 50-luvulla kehitetystä klotsapiinista oli tarkoitus tulla masennuslääke, mutta siihen se ei vaikuttanut toimivalta. Oli lähellä, että klotsapiini olisi haudattu historiaan ikiajoiksi.

Myöhemmin huomattiin sen teho psykoosilääkkeenä.

Vielä 60 vuotta myöhemmin klotsapiinin aivan tarkka toimintatapa ei ole kuitenkaan selvillä. Psykiatrian emeritusprofessori Esa Leinonen kertoo, että klotsapiinista voidaan käyttää slangitermiä likainen lääke.

– Se on täsmälääkkeen vastakohta. Eli se vaikuttaa hyvin moneen aivojen hermovälittäjäainejärjestelmään.

Tämä selittää klotsapiinin moninaisia haittavaikutuksia. Lääke vaikuttaa moniin eri kohtiin aivoissa.

Painoin semmoiset 110 kiloa ja kuolasin joka yö tyynyni märäksi. Ja hikoilin hirveästi. Minusta tuli ilmeetön ja eleetön.― Tapio Gauffin

34-vuotias Tapio Gauffin kertoo tunteneensa itsensä zombiksi Leponexia käyttäessään.

– Se on lobotomiaa muistuttava lääke. Se aiheuttaa sen, että päässä ei liiku paljon ajatuksia ja tunteita, mutta se psykoosi saadaan niin sanotusti remissioon.

Gauffinilla diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Hänelle määrättiin Leponex useiden lääkekokeilujen päätteeksi.

– Painoin semmoiset 110 kiloa ja kuolasin joka yö tyynyni märäksi. Ja hikoilin hirveästi. Minusta tuli ilmeetön ja eleetön, eikä mikään paljon hymyilyttänyt. Hyvin helppohoitoinen tyyppi.

Gauffin yritti opiskella tilastotieteitä, mutta se ei sujunut. Lähimuisti takkusi ja oppiminen oli hankalaa. Hän hikoili ja hengästyi, vaikka ei liikkunut. Lopulta hän joutui työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Söin beetasalpaajaa, ettei sydän petä Leponexin takia. Syke oli koko ajan yli 120.

Haittavaikutusten vuoksi Gauffin lopetti klotsapiinin käytön ilman lääkäreiden lupaa. Se voi olla vaarallista ja johtaa uudelleen psykoosiin. Vieroitusoireet olivat niin rankkoja, että Tapio pelkäsi kuolevansa.

Videolla Tapio Gauffin kertoo vieroitusoireista:

Klotsapiinin haittavaikutukset ovat yleisesti tunnettu asia. Lääkeaine keikkuu vuosittain haittavaikutustilastojen kärjessä. Käytännössä se tarkoittaa yli sataa ilmoitusta vuodessa Fimean ylläpitämään haittavaikutusrekisteriin.

Todennäköisesti sekin on vain jäävuoren huippu, sillä rekisteriin ilmoitetaan Fimean arvion mukaan vain prosentti kaikista lääkkeiden haittavaikutuksista.

Osa haittavaikutuksista voi olla hengenvaarallisia. 29-vuotias Maria oli syönyt klotsapiinia vuosia. Häntä oli kiusattu koulussa ala-asteelta lähtien, yläasteella hän sairastui masennukseen. Myöhemmin Marialla diagnosoitiin myös skitsofrenia.

Viime syksynä Maria meni hoidettavaksi Nokialla sijaitsevaan Pitkäniemen psykiatriseen sairaalaan. Hän oli masentunut ja halusi vähentää lääkitystään. Sairaalassa Maria alkoi saada kouristelukohtauksia.

– Se oli tosi pelottava, kun hän soitti aamulla ja kertoi, että hän on kaatunut selälleen ja lyönyt päänsä huoneensa patteriin ja verta tuli ihan hirveästi, Marian äiti kertoo.

Marian äiti haluaa kertoa tyttärensä kokemuksista anonyymisti. Äiti otti useita kertoja yhteyttä sairaalaan, jotta kouristeluun puututtaisiin.

Marian hoitokertomukseen kirjattiin klotsapiinin alentavan kouristelukynnystä. Lääkkeen annostusta ei kuitenkaan pienennetty. Maria uskoi Leponexin aiheuttavan kohtaukset.

– Hän jopa oli hoitajille siellä kerran sanonut, että te tapatte minut vielä näillä lääkkeillä.

Marian lapsuuskuva äidin pöydällä.
Marian mielenterveysongelmat alkoivat koulukiusaamisen jälkeen. Marian lapsuuskuva äidin pöydällä. Kuva: Janne Järvinen / Yle MOT

Kuolemat tulevat yllätyksenä

Tietoa siitä, kuinka moni suomalainen on kuollut klotsapiiniin myyntiluvan uudelleen myöntämisen jälkeen, ei ole helposti saatavilla.

THL:n oikeuslääkinnän rekistereistä pääsemme lähimmäksi oikeaa lukua. Klotsapiini on kirjattu kuolinsyyksi yli 200 henkilölle vuosina 2000–2019.

Näistä kuitenkin vain 16 tapausta on merkitty haittavaikutuskuolemiksi. Kuolinsyiksi on raportoitu muun muassa agranulosytoosi, valkosolukato, neuroleptisyndrooma, kouristelu, sydänongelmat ja paksusuolen laajentuma.

Merkittävästi enemmän ihmisiä on kuollut klotsapiinimyrkytyksiin. Näistä reilu kolmasosa on itsemurhia, loput tapaturmaisia tai epäselviä kuolemia.

– Jos sitä käyttää liian isona annoksena yhtäkkisesti, niin se myrkytys on aika vaarallinen, Niko Seppälä toteaa.

Erikoislääkäri Niko Seppälälle luku 200 kuolemasta tulee yllätyksenä. Pohdiskeltuaan asiaa, hän tulee lopputulokseen, että määrä on pieni.

– Jos ajattelemme, että aika on 20 vuotta, niin sehän tarkoittaa lähinnä noin kymmentä potilasta vuodessa. Saamani käsityksen mukaan näistä melko merkittävä osa on ollut itsemurhia ja osa on ollut sitten tapaturmaisia kuolemia, joiden syytä ei ole kyetty määrittämään. Mielestäni se ei ole kovin iso luku ottaen huomioon tämän lääkkeen hyödyt.

Maria kuoli 29-vuotiaana viime keväänä. Kuolemansyyn tutkinta valmistui syyskuun lopussa, mutta Marian äiti ei ole saanut asiakirjoja vielä itselleen.

Marian äiti on saanut apua potilasasiamieheltä asian viemiseksi eteenpäin. Äiti haluaa selvittää, mikä osuus lääkityksellä oli Marian kuolemaan.

– Ei voi muuta kuin itkeä ja huutaa, että menetin kaiken. Kaiken mikä on elämässä arvokasta. Ei ole enää mitään jäljellä. Maria oli minulle kaikista tärkein.

Pitkäniemen sairaala ei voinut kommentoida yksittäisen potilaan terveydentilaan liittyviä asioita.

Videolla Marian äiti kertoo tyttärensä kohtalosta:

Lääkärit ovat odottaneet vuosikymmeniä yhtä tehokasta lääkettä

Kari Harjula oli Leponexin markkinoille tulon aikaan nelikymppinen nuorten lasten isä, joka oli vasta pari vuotta aiemmin aloittanut Sandozin tutkimuspäällikkönä.

Nyt Harjula on kahdeksankymppinen isoisä. Eläkkeellä hän on ollut jo vuosikymmeniä, mutta muistaa edelleen Leponexiin liittyvät tapahtumat tarkkaan.

– Lähimuisti alkaa olla vähän semmoista, että parempi muistella näitä vanhoja asioita, niitä muistaa paremmin. Sehän on tunnettu tosiasia.

Ennen haastattelua Harjula on googlannut Leponexin. Hän myöntää yllättyneensä huomattuaan, että lääke on edelleen käytössä. Häntä ihmetyttää se, että alkuperäisvalmiste on pitänyt pintansa, vaikka klotsapiini ei ole enää patentin alainen.

Harjula uskoo, että parempaa lääkettä kuin klotsapiini on varmasti yritetty kehittää. Skitsofreniaa sairastaa maailmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa ihmistä.

– Kyllähän tämä kuitenkin indikaationa on aika iso. Mutta eihän se ole mitään verrattuna esimerkiksi verenpainetautiin, jossa isot rahat on kyseessä.

Lääketiede on kehittynyt Harjulan uran aikana hurjaa vauhtia. Uudet lääkkeet ovat täsmällisempiä ja tehokkaampia.

Luultiin silloin 80-luvulla, että sellainen lääke saadaan aika nopeasti, jolla on tämä teho, mutta vähemmän haittoja, mutta oma lääkäriurani meni sitä odotellessa.― Esa Leinonen

Skitsofrenian syntymekanismia ei vieläkään tarkkaan tunneta. Taustalla ei ole yhtä yksittäistä geenivirhettä, mikä hankaloittaa lääkkeiden kehittämistä.

Monet haastattelemamme lääkärit ovat odottaneet vuosikymmeniä lääkettä, jolla on klotsapiinin hyödyt, mutta ei haittavaikutuksia. Edelleen sitä jäävät odottamaan monet potilaat.

– Luultiin silloin 80-luvulla, että sellainen lääke saadaan aika nopeasti, jolla on tämä teho, mutta vähemmän haittoja, mutta oma lääkäriurani meni sitä odotellessa, sanoo emeritusprofessori Esa Leinonen.

Kari Harjula
Kari Harjula on yllättynyt siitä, että klotsapiini on pitänyt pintansa kaikki vuodet. Kari Harjula Kuva: Janne Järvinen / Yle MOT,Kari Harjula

Klotsapiinin käytön neljä vuotta sitten lopettanut Tapio Gauffin toivoisi keskustelua siitä, millainen lääkitys hyväksytään. Lääkkeen lopettamisen jälkeen Gauffin on alkanut opiskella yhteiskuntatieteitä yliopistossa. Hän toimii nykyään Nouseva mieli -nimisen Suomen skitsofreniayhdistyksen puheenjohtajana. Järjestö edustaa psykoosin kokeneita potilaita.

– Tieto lääkkeestä pitäisi rehellisesti kertoa. Että mitä siitä seuraa: mitä hyötyä ja mitä haittaa. Hyöty on se, että psykoosi loppuu, mutta ne haitat jäävät sitten kertomatta, mitkä ovat mittavat.

Artikkelia varten on haastateltu useita lääkäreitä ja tutkijoita. Kiitämme kaikkia haastattelun antaneita.

MOT: Vaarallinen ihmelääke kertoo klotsapiinin tarinan 70-luvulta tähän päivään:


Toimittajat: Johanna Mattinen & Kati Pehkonen, Kuvaus: Janne Järvinen, Videot: Riikka Kurki & Atte Nurminen, Ulkoasu: Riikka Kurki, Tuottaja: Hanna Takala