Hyppää pääsisältöön

"Jos jokaisella opettajalla olisi yhtä suuri sydän, ei kellään olisi koulussa hätää" – Nuoret arvostavat opettajaa, joka kuuntelee

Vaaleahiuksinen nainen katsoo kameraa ja hymyilee, taustalla on tekstiä viesteistä, joissa kehutaan opettajia
Vaaleahiuksinen nainen katsoo kameraa ja hymyilee, taustalla on tekstiä viesteistä, joissa kehutaan opettajia Kuva: Yle/Mikko Lehtola Yle Oppiminen,Instagram,Susanna Heikari

Kun nuorilta kysyy, millainen on hyvä opettaja, he eivät puhu koulumenestyksestä ja suorituksista, vaan kohtaamisesta opettajan kanssa. Opettajalla voi olla valtava vaikutus kasvavaan lapseen ja nuoreen, jopa tämän ammatinvalintaan.

Monet opettajat eivät ehkä itsekään ymmärrä, miten paljon he voivat vaikuttaa nuoren elämään. Aikuiselle pieni asia tai hetki voi olla nuoren elämässä hyvin merkittävä.

Kysyimme nuorilta Instagramissa kokemuksia hyvästä opettajasta. Nuorten tarinoita kommentoi luokanopettaja ja hyvinvointiopetuksen ja positiivisen pedagogiikan kouluttaja Susanna Heikari.

"Yks opettaja kuunteli aina mun huolii ja autto niissä aina parhaansa mukaan, oli mun tukena ja anto halin sillon kun sitä tarvitsin."

Pieni kysymys voi olla todella suuri asia

Susanna Heikarin mukaan nuorten kokemuksista välittyy vahvasti myötätunto ja inhimillisyys, ei niinkään varsinaiseen oppimiseen liittyvät asiat. Monelle voikin tulla yllätyksenä, miten paljon nuorelle merkitsee tulla kunnioitetuksi ja nähdyksi ihmisenä.

"Minulla oli 9.luokalla musiikinopettaja, joka istutti minuun pienen toivon kipinän siitä, etten olekaan ihan ihmiskunnan pohjasakkaa. Hänen kanssaan ei tuntunut siltä, että olen ilmaa tai että minua vihattaisiin. Hän kannusti meitä joka ikisellä musiikin tunnilla ja sai herätettyä innostukseni musiikkiia kohtaan. Jos jokaisella opettajalla olisi yhtä suuri sydän kuin hänellä, ei kellään olisi koulussa hätää."

Susanna Heikari:
Opettajalla saattaa olla aavistus siitä, että jotain on vialla. Silloin olisi tärkeää mennä rohkeasti juttelemaan ja kysymään. Tilanne ei ehkä ensimmäisellä kerralla avaudu, mutta nuorelta voi kysyä monta kertaa, ja monena päivänä. Ehkä tulee se kerta, kun nuori tarttuu tilaisuuteen ja alkaa puhua.

"Sairastan masennusta ja kakkosvuoden syksyllä oli tosi raskasta ja tuntu, että kaikki kaatuu päälle. Opettajat kyseli tehtävien perään ja ajattelin, että olisi vain järkevämpi lopettaa lukio. En kuitenkaan opi mitään tai saa mitään aikaiseksi. Kerran kun istuin käytävällä yksi opettaja tuli viereeni ja kysyi, mitä kuuluu. Hän oli ensimmäinen opettaja, joka kysyi miten mulla menee. En kuitenkaan paljoa uskaltanu hänelle avautua, mutta se hetki pysäytti minut ja aloin miettimään lukiouraani.

Kuulumisten kysyminen oli hetki, joka oli opettajalle varmaankin melko tavallinen. Mun elämässä se vaikutti merkittävästi. Tajusin, että lukiossa opettajat välittää oppilaista. Päätin, että käyn lukion loppuun. Oon siihen päätökseen nyt abivuonna erittäin tyytyväinen."

Susanna Heikari:
"Mitä sinulle kuuluu?" – On liikuttavaa, miten noinkin pieni kysymys voi olla niin merkittävä. Opettaja tuli viereen ja kysyi mitä kuuluu. Nuori aistii, jos kiinnostus ja välittäminen on aitoa. Koko tilanne alkoi avautua tästä yhdestä kysymyksestä.

Nuorten huolille on annettava aikaa

Susanna Heikari:
On tärkeää, että me opettajat antaisimme tilaa lapsille ja nuorille ja pysähtyisimme oikein kunnolla kuuntelemaan, mitä nuori haluaa sanoa. Vaikka se veisikin aikaa pois oppitunneista.

"Meillä on tällä hetkellä aivan ihana yhteiskuntaopin opettaja! Se osaa selittää ne asiat siten että ne varmasti ymmärtää ja siltä saa aina mennä kysymään ja se selittää aina mielellään ja pitkän kaavan kautta. Se nimittäin selittäisi varmaan tunninkin jos ei ole mihinkään kiire. Jos vaikka koe on tulossa niin se aina yrittää lievittää meidän stressin määrää keskustelemalla että joka kokeesta ei tarvitse saada täyttä 10."

Susanna Heikari:
Varsinainen asia ja avuntarve tulee usein esiin jonkin aasinsillan kautta. Aikuisten näkökulmasta hyvin pienet asiat voivat olla nuorelle niitä maailman suurimpia. Näille huolille olisi annettava aikaa.

Aineenopettajalla voi helposti olla niin paljon oppilaita, että on mahdottomuus kantaa vastuuta jokaikisestä. Mutta jos oikeasti huomaa, että nyt ei nuorella asiat ole hyvin, niin siihen pitäisi silti pysähtyä.

On hyvä tuntea oppilaat nimeltä

Susanna Heikari:
Isossakin ryhmässä on mahdollista nähdä oppilaat yksilöinä. Jos ajattelee oppilaita isona massana, niin se myös helposti jää sellaiseksi. Jokaisen pitäisi kokea että minä olen minä, Susanna, en vain osa tätä massaa.

Opettajan täytyy nähdä vähän vaivaa, ja vaikka oppilaita olisi satojakin, niin olisi hyvä opetella oppilaiden nimet.

"Parasta on kuitenkin ollut, että se opettaja muistaa mut! Oon aina ollut se hiljainen ja kiltti oppilas, jota kukaan ei muista. Pienetkin kommentit piristää oikeesti päivää kun huomaa, että opettaja tunnistaa sut yksilönä. Varsinkin ujon maineen saaneena on kiva että jää ihmisenä jonkun mieleen ja opettajaa kiinnostaa mitä vaikka mulle kuuluu.”

Susanna Heikari:

Kokemus siitä, että tulee nähdyksi ja huomatuksi on tärkeää kaikille. Varsinkin ujolle ja hiljaiselle oppilaalle on merkityksellistä, että hän jää mieleen, ja opettajaa kiinnostaa, mitä juuri hänelle kuuluu. Jos opettaja ei tietoisesti muista huomioida ryhmän hiljaisia, vievät äänekkäimmät helposti kaiken tilan.

On monia hyviä tapoja opettaa

Susanna Heikari:
Oppilaat ovat hyvin erilaisia. Joku tykkää selkeästä ja jämäkästä tavasta opettaa, joku toinen taas rakastaa kun opettaja kertoo tarinoita. Jotakuta voi ärsyttää, jos opettaja kertoo asioita aiheen vierestä, kun toiselle se on opetuksessa parasta.

"Yläkoulun fysiikanopettaja. Mahtava persoona, joka jaksoi vastailla iltapäivästä toiseen piinaaviin kysymyksiin, jopa kvanttifysiikasta. Ei vissiin itsekään aina ollut ihan perillä, mutta jaksoi kärsivällisesti kaivella tietoa netin syvimmistä sopukoistakin. Sai mut kiinnostumaan fysiikasta. Luultavasti siitä tulee tuleva alakin.

Lisäksi tunneilla ei ollut koskaan tylsää. Rento asenne ja nasevat kommentit pitivät takapenkin kurissa, ja joskus perjantai iltapäivän tunnit muistuttivat lähes stand-up -showta. Tästäkään huolimatta opetus ei kärsinyt lainkaan! 9. Luokan lopuksi antoi vielä upean T-paidan."

Susanna Heikari:
Huumero vetoaa murrosikäisiin, he tykkäävät, jos opettaja on vähän leikkisä ja hassu. Omista mokista kertominen tekee opettajasta inhimillisen ja tuo hänet lähemmäksi nuoria.

Rennosta opettajasta oppilaat yleensä pitävät, mutta rentoudessa on myös kääntöpuolensa. Opettaja voi olla väsynyt, kyynistynyt ja välinpitämätön, mutta se näyttäytyy oppilaille rentoutena. Väsynyt opettaja ei piittaa siitä, kuinka paljon oppilaat oppivat.

“Kaikki vihas yhtä opettajaa koska se aina huusi kaikesta (myöhemmin ajatellen ihan oikein että sanoi asiasta..). "Jouduin" sitten hänen tunneille yhdellä lukukaudella, ja todellisuudessa se ope olikin tosi ihana. Se osas opettaa tosi hyvin, oli ymmärtäväinen ja mukava, ainakin jos hänelle oli ystävällinen."

Susanna Heikari:
Tässä esimerkissä opettaja oli tiukka, mutta nuori oppi paljon ja myös piti tunneista, vaikka kovin moni muu ei opettajasta tykännyt.

Auktoriteetti luo myös turvaa. Jos koulussa on liian rento meininki, luokan oppilaiden väliset valta-asemat nousevat liikaa esiin. Aikuisen siis pitää ottaa johtajuus.

Opettajan pitää osata olla napakka. Jämäkkyys ja napakkuus eivät sulje pois sitä, etteikö voisi olla samaan aikaan välittävä, lämmin ja sydämellinen.

kuvassa tekstiä, jossa kehutaan opettajaa. Kuvituskuva
kuvassa tekstiä, jossa kehutaan opettajaa. Kuvituskuva Yle Oppiminen,Instagram

Ystävällisyys, kiltteys ja lämpö puhuttelevat kaikkia ihmisiä

“Meijän historian ja yhteiskunnan ope on ihan paras ja se on mun luokan ryhmänohjaaja lukiossa. Tykästyin siihen jo peruskoulun puolella, hän on niin hyvä kertomaan tarinoita ja keksii monia opiskelutapoja ja häneltä löytyy auktoriteettia. Ja vielä se tärkein, hän on suuri Hector-fani niinkuin minäkin nykyään.”

Susanna Heikari:
Tässä kertomuksessa opettaja on jakanut itsestään jotain henkilökohtaista, jolloin hän kohtaa nuoret tasavertaisina. Tällaista opettajaa on helppo lähestyä, koska hän näyttää nuorille olevansa myös ihminen, eikä ainoastaan auktoriteetti tai asiantuntija.

Nuoret on luontevaa kohdata musiikin avulla. Se on heille kanava omien tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn ja läsnä elämässä.

"Viime vuonna seiskalla mulla oli todella mukava kässän ope. En itse oikein pitänyt kässästä, enkä osannut hirveästi mitään, mutta sen opettajan ansiosta jaksoin yrittää parhaani. Opettajan tarinat hänen menneisyydestään, vitsit, kannustaminen ja positiivisuus toi itselleni hyvän mielen tunneilla. Harmi kun kyseinen opettaja jäi toukokuussa eläkkeelle, hän on sen kyllä ansainnut."

Susanna Heikari:
On koskettavaa, kuinka nuori toteaa opettajan ansainneen eläkepäivänsä. Empatia lisää empatiaa. Ystävällisyys, kiltteys ja lämpö puhuttelevat kaikkia ihmisiä, kaikkialla maailmassa. Se välittyy näissä nuorten tarinoissa.

Jos nuorelle antaa mahdollisuuden, hän tarttuu siihen kyllä

“Kaikki mun ammattikoulun opettajat. Mulla oli kotona tosi vaikeaa, meillä ei ollut aina sähköjä tai ruokaa. Opettajat antoi mun ottaa ilmaiseksi meidän kokkauksia kotiin, antoi mulle pieniä töitä esim auton imuroinnin ja sain siitä vähän rahaa. Hommasivat jopa työpaikan mulle koulun ohelle. Oon edelleen kiitollinen näille kahdelle opettajalle. En tiedä missä olisin ilman heitä.”

Susanna Heikari:
Nuori on huomioitu yksilöllisesti ja häntä on haluttu auttaa enemmänkin. En tiedä kuinka usein näin tapahtuu, mutta tässä todella vaikeassa tilanteessa näkyy myötätunto ja ihan puhdas auttamisenhalu. Luultavasti nämä opettajat olisivat auttaneet ketä tahansa, olipa tämä oppilas tai ei.

Tuntui hyvältä lukea tämä kaunis tarina, josta myötätunto välittyy ihanasti. On uskottu siihen, että jos nuorelle antaa mahdollisuuden, hän tarttuu siihen kyllä. Sehän on usein itsensä toteuttava ennustus.

Vaikka tämä on aika ääriesimerkki, niin vastaavia tilanteita on aika paljon. Emme me tiedä mitä lasten kotona on. Opettajan tehtävä ei ole auttaa kaikkia henkilökohtaisesti, mutta työhön kuuluu tarttua ongelmaan ja ohjata eteenpäin eikä sulkea silmiä.

“Mun luokanvalvoja kuunteli mua aina, vaikka sillä olis ollut kiireitä, jotenkin sillä oli aina aikaa mulle. Se ohjas mut psykologille ja kuraattorille, se sai mut uskomaan taas elämään. Mun äikänope myös kuunteli mua aina. Heidän ansiosta olen tässä.”

Susanna Heikari:
Meillä opettajillahan on ihan aitiopaikka nähdä nuoria ja miten he voivat. Mutta on luotettava siihen, että ammattilaiset tahoillaan hoitavat asioita eteenpäin. Itseään ei saa uuvuttaa eikä kerätä kaikkien huolia omaan reppuunsa. Se ei ole ammattimaistakaan.

Entäs jos yhteistyö oppilaan ja opettajan kanssa ei toimi, mitä silloin voi tehdä?

Kuuntele Kuuleeko koulu! -podcast, jossa toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha käyvät läpi vanhemmilta tulleita kommentteja ja tunnustavat, milloin omassa toiminnassa opettajana olisi ollut parantamisen varaa.

Artikkelin sitaatit on kerätty Tämäkin on totta -Instagram-tilin seuraajilta.

"Opettajan työ on yksi harvoista ammateista, joista meillä on niin valmis mielikuva"

Meillä kaikilla liittyy opettajiin ja opettajan työhön paljon odotuksia ja se on hyvin ymmärrettävää, sanoo opettajamuistoja tutkinut Minna Uitto. Kun muistelemme opettajiamme, emme hänen mukaansa koskaan kerro pelkästään itsestämme ja omista muistoistamme, vaan siihen vaikuttaa se, miten kulttuurissa on tapana kertoa opettajista. Toistamalla tiettyjä tapoja kertoa asioita, ylläpidämme niitä.

– Esimerkiksi median rakastama tapa jakaa opettajat hyviin ja huonoihin on yksi sellainen vakiintunut tapa.

Uiton mukaan on kuitenkin ongelmallista jakaa opettajia hyviksi ja huonoiksi, sillä kukaan ei välttämättä ole pelkästään hyvä tai huono. Yhteen opettajaan saattaa liittyä hyvin monenlaisia muistoja.

– Eräs haastateltava kuvaili, mitä kaikkea hyvää hänen opettajaansa liittyi ja sitten saatettiin sanoa, mutta kerran… Jokin yksittäinen ikävä asia oli saattanut jäädä painamaan mieltä.

Minna Uitosta oli koskettavaa, että jotkut tutkimukseen osallistuneista sanoivat, etteivät he ole ikinä puhuneet näistä asioista kenellekään. He saattoivat kuitenkin kirjoittaa opettajista hyvin voimakkain sanankääntein. Mieleen saattoi nousta kamalia, surullisia ja jopa traumaattisia asioita, mutta monen mieleen nousi myös ihania, hyviä ja lämpimiä muistoja.

Kuvassa on tutkija Minna Uitto Oulun yliopistosta
Minna Uitto Kuvassa on tutkija Minna Uitto Oulun yliopistosta Kuva: © Mikko Törmänen kasvatustiede,opettajat,hyvä ja huonot muistot

Huonoissa muistoissa henkilöstä tuntui, ettei opettaja ollut kiinnostunut opettamastaan asiasta, oppilaista eikä oppilaiden oppimisesta. Puhuttiin välinpitämättömyydestä ja vallan väärinkäytöstä. Muisteltiin tilanteita, joissa opettaja tuntui nolaavan, nöyryyttävän tai kohtelevan epäreilusti oppilaitaan. Julkiseen nöyryyttämiseen liittyi usein se tunne, että tuli kaikkien edessä nolatuksi. Muistelijalle saattoi myös tulla tunne, että opettaja suosi joitakin ja lannisti toisia.

Hyvissä muistoissa saatettiin kuvailla, miten opettaja osasi tehdä aineesta kiinnostavan, kannusti ja arvosti oppilaita. Hän oli selkeästi auktoriteetti, mutta reilu ja oikeudemukainen. Koettiin luottamuksen osoituksena, jos opettaja kertoi omasta elämästään ja näytti itsestään inhimillistä puolta.

– Opettajalla saattoi olla merkitystä myös ammatin- tai harrastuksen valintaan. Oppilas oli voinut saada esimerkiksi hyvin kannustavaa palautetta: olet lahjakas biologiassa tai jossain muussa aineessa ja se avasi tien johonkin uuteen, sanoo Minna Uitto.

Kuuleeko koulu! -podcast ruotii koulumaailman polttavia kysymyksiä

Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha.
Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha. Kuva: Yle / Mikko Lehtola Yle Oppiminen,podcast,koulut,Kuuleeko koulu!

Pitäisikö koulussa olla tasoryhmiä? Mitä tehdä, jos tuntuu, että omalle lapselle tuli "paska" ope? Tarvitaanko koulussa uskonnonopetusta? Kuuleeko koulu! -podcastissa käydään läpi rohkealla ja rakentavalla tavalla vanhemmilta tulleita kysymyksiä. Podcastia luotsaavat toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha. Näillä naisilla on tärkeä missio: rakentaa siltaa vanhempien ja koulun välille.

Uusi jakso julkaistaan aina joka toinen maanantai.

Kerro oma kokemuksesi nykykoulusta tai lähetä kysymyksesi anu.heikkinen@yle.fi. Me selvitämme, kuuleeko koulu sinua!

Kuuntele podcast-jaksoja: