Hyppää pääsisältöön

Angela Hewitt saa Beethovenin muunnelmat hymyilemään

Pianon aristokraatti Angela Hewitt ei liity Beethovenin 250-vuotisjuhlintaan pianosonaattien kokonaislevytyksellä, koska se vuonna 2006 alkanut projekti jatkuu vielä. Sen sijaan Hewitt on soittanut synttärilevylle Beethovenin seitsemän variaatioteosta. Sitkeästä muuntelusta huolimatta ne eivät anna kovin laajaa kuvaa Beethovenin työstä, mutta Hewittin aristokraattinen hymy kantaa jankkaavienkin pikkappaleiden yli kunnialla.

Beethoven Variations / Angela Hewitt
Beethoven Variations / Angela Hewitt Uudet levyt

Levyn ytimessä ovat laajat ja virtuoottiset Eroica-muunnelmat, mutta mukaan on päässyt pari heppoisen hauskaa muunnelmateosta Paisiellon oopperahiteistä sekä brittimarkkinoille suunnatut God save the King- ja Rule, Britannia -muunnelmat.

Tämän levyn muunnelmateokset olivat Beethovenille kokeilevaa hauskanpitoa ja karaktäärien luomista, eivät musiikillisen materiaalin syvällistä tutkimusta, ja Hewitt soittaa sen mukaisesti. Muunnelmien karaktäärit piirtyvät tarkkoina, leikkaukset höpsöttelystä tunnelmointiin ovat teräviä mutta loogisia ja codat kiihtyvät uljaasti. Beethovenin huumoriin Hewitt tarttuu innolla, mutta hauskanpidon sävy on yläluokkaisen myhäilevä; itse kaipaisin välillä rohkeampaakin slapstick-menoa, mutta sellainen ei kuulu Hewittin brändiin. Toisaalta levyn avausteos, 32 muunnelmaa omasta teemasta c-molli, saa Hewittilta ällistyttävän riemastuttavan ja rikkaan tulkinnan - yleensä sitä paukutellaan otsa turhan syvissä rypyissä.

Teknisesti Hewitt on loistava luomaan värejä ja erottelemaan tekstuurin kerroksia, mutta levyllä korviin sattuu muutama juoksutus, joissa sormet tahmaavat. Se on harmi, sillä rohkeat ryöpsähdykset olisivat tulkinnallisesti tarpeen. Ne vai pitäisi toteuttaa sillä puhtoisuudella, joka Hewittin muutakin soittoa leimaa.

Beethoven-juhlavuoden vakavamielisestä, suurimuotoisesta yleisilmeestä Hewittin muunnelmakavalkadi kuitenkin erottuu edukseen. Lempeästi virnistelevää Beethoven-soittoa ei todellakaan ole liikaa.

Ludwig van Beethoven: Muunnelmateoksia. - Angela Hewitt, piano. (Hyperion, CDA68346)

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua