Kare Eskola
Yle
Koska kukaan ei oikeasti tiedä, miten barokin aikana soitettiin, periodimuusikot voivat säännöllisesti kyseenalaistaa tulkintaperinteensä. Niin tekee myös Vittorio Ghielmi, joka uudella levyllään soittaa Marin Marais'n gambamusiikkia säveltäjän alkuperäisten esitysohjeiden mukaan. Ghielmin soitto todellakin kuulostaa erilaiselta, mutta sitä en tiedä kuulostaako se Marin Marais'lta.
Edellisen Marais-levynsä esittelyteksteissä Ghielmi spekuloi, että jos kuulisimme Marais'n itsensä soittoa levyltä, sitä pidettäisiin etnomusikologisena kuriositeettina eikä periodisoittona, niin kaukana ranskalaisen barokin musiikkiretoriikka on omastamme. Nyt Ghielmi on penkonut esiin Marais'n käsikirjoituksia, jotka ovat täynnään yksityiskohtaisia mutta kummallisia esitysohjeita. Niiden ja aikalaiskuvausten perusteella Ghielmi esittää, että Marais'n jousenkäyttö ja fraseeraus poikkesivat radikaalisti nykytyylistä etenkin ilmavuuden ja atakkien suhteen, mutta myös glissandon, vibraton ja muiden koristeiden osalta.
Tätä löytöä Ghielmi yrittää soittaa todeksi ohjelmistolla, jossa Marais'n gambasuosikit ja -harvinaisuudet saavat vaihtelua tymäköistä orkesterivälikkeistä. Luutistina on henkevä Luca Pianca, orkesterina Il Suonar Parlante.
Käsikirjoituslöydöt ovat rohkaisseet Ghielmiä entistäkin vapaampaan soittoon. Juonikkaan valittavat glissandot, rouheasti poimitut pisteäänet, atakkien korostaminen, pitkät hiljaisuudet ja kokeelliset kuvioinnit erottavat hänet siitä sliipatusta gambaperinteestä, jota esimerkiksi Jordi Savall on edustanut. Silti minusta tuntuu, että Ghielmin tulkintakeksinnöt ovat syntyneet hänen oman genrensä eli taidemusiikin esteettisessä avaruudessa. Soitto ei kuulosta etnomusikologiselta kuriositeetilta vaan sielukkaalta periodigambismilta. Kenties Ghielmin pitäisi syventyä Marais'n tulkintaohjeiden lisäksi etnomusikologisiin kuriositeetteihin tai ainakin ranskalaisen kansanmusiikin perinteisiin, että eri musiikkiretoriikkojen erot tulisivat selvemmiksi.
Ghielmin tulkintauudistus jää siis kesken, mutta tuottaa sellaisenaankin kiinnostavimman gambalevyn pitkään aikaan. Harmillista kyllä Il Suonar Parlante koheltaa orkesteriosuuksissa yllättävän epäyhtenäisesti - kenties se ei vielä ole sisäistänyt johtajansa tulkinta-ajatuksia. Orkesterin äänityskin on harmillisen kumiseva verrattuna ensiluokkaiseen gamba- ja luuttusointiin.
"Le secret de monsieur Marais", säv. Marin Marais. - Vittorio Ghielmi, gamba, Luca Pianca, arkkiluuttu, ja Il Suonar Parlante. (Alpha 453)
Kuuntele Uudet levyt 6.10.2020, toimittajana Kare Eskola.
