Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Dieter Ammann jazzmodernismi tähdittää HKO:n konserttolevyä

Helsingin kaupunginorkesterin uutuuslevyllä sveitsiläinen pianotähti Andreas Haefliger soittaa peräti kolme isoa pianokonserttoa, mutta hänen sijastaan oma huomioni kiinnittyi avauskonserton säveltäjään. Monipuolisen jazz-taustan omaava, Rihmin ja Lutoslawskin johdolla sävellystä opiskellut Dieter Ammann on nyt kypsällä iällä raivaamassa tietään huipulle säveltäjänä - niin vaikuttava on hänen riehakas konserttonsa Gran Toccata.

Ammann - Ravel - Bartok / Haefliger, HKO, Mälkki
Ammann - Ravel - Bartok / Haefliger, HKO, Mälkki Uudet levyt

Vähitellen säveltämistä lisännyt Ammann sai kansainvälistä huomiota kymmenisen vuotta sitten teoksellaan Core - Turn - Boost, mutta tuoreen pianokonserton esittäminen Suomessa lienee vaatinut ylikapellimestari Susanna Mälkin vainua ja makua. Onneksi Mälkki myös laittoi esityksen sujumaan levykelpoisesti - muuten Ammannin musiikki olisi livahtanut ohi korvien muiltakin kuin minulta.

Itse asiassa olin ällikällä lyöty, kun Gran Toccata alkoi soida. Hekumallinen, yläsäveltaikatempuilla kohotettu harmonia, kiivaasti svengaava mutta soittimellinen pianonhakkaus sekä plastisesti siirtyilevä sointivärikimmellys yhdistyivät ennenkuulemattomalla tavalla. Ammann kuulostaa valikoimalta Gershwinin, Ravelin ja Lutoslawskin parhaita puolia. Koskaan ennen ei keskieurooppalainen modernismi ole saanut näin populaaria ilmiasua. Joku ilonpilaaja saattaa mutista jotain Ammannin harmonioiden junnaavuudesta, mutta mutina hukkuu vastustamattomiin rytmeihin ja sointikenttien juovuttavaan vääntyilyyn.

Sitä en pysty arvioimaan, kuinka työlästä Ammannin musiikki on toteuttaa, mutta kuulokuvan perusteella HKO ja pianosolisti Andreas Haefliger soittavat sitä kuin vettä valaen, ja kuulija saa nautiskella itsevarmasta toteutuksesta, kuten pitääkin.

Ammannin Gran Toccatan jälkeen Ravelin konsertto vasemmalle kädelle ja Bartokin kolmas pianokonsertto saavat hippusen outoa täytemusiikkisävyä. Jazz-harmonioiden, napakan svengin ja sointinautinnon jatkumo kuitenkin muodostaa toimivan kokonaisuuden - Ammannin laajakirjoisen orkesteri-ilottelun jälkeen Ravelin ja Bartokin tarkemmat sointivärit tuntuvat sopivan kevyiltä, ja niistäkin HKO, Mälkki ja Haeflinger tarjoavat ensiluokkaisen tulkinnan.

Jos tänä vuonna aiot kuunnella vain yhden levyn viimeisen sadan vuoden aikana sävellettyä musiikkia, kannattaa valita tämä - ainakin jos haluat maksimoida nautinnon.

Dieter Ammann: Pianokonsertto "Gran Toccata". Maurice Ravel: Pianokonsertto D-duuri, vasemmalle kädelle. Béla Bartók: Pianokonsertto nro 3 E-duuri. - Andreas Haefliger, piano, ja Helsingin kaupunginorkesteri/Susanna Mälkki. (BIS-2310)

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua