Helsingin kaupunginorkesterin uutuuslevyllä sveitsiläinen pianotähti Andreas Haefliger soittaa peräti kolme isoa pianokonserttoa, mutta hänen sijastaan oma huomioni kiinnittyi avauskonserton säveltäjään. Monipuolisen jazz-taustan omaava, Rihmin ja Lutoslawskin johdolla sävellystä opiskellut Dieter Ammann on nyt kypsällä iällä raivaamassa tietään huipulle säveltäjänä - niin vaikuttava on hänen riehakas konserttonsa Gran Toccata.
Vähitellen säveltämistä lisännyt Ammann sai kansainvälistä huomiota kymmenisen vuotta sitten teoksellaan Core - Turn - Boost, mutta tuoreen pianokonserton esittäminen Suomessa lienee vaatinut ylikapellimestari Susanna Mälkin vainua ja makua. Onneksi Mälkki myös laittoi esityksen sujumaan levykelpoisesti - muuten Ammannin musiikki olisi livahtanut ohi korvien muiltakin kuin minulta.
Itse asiassa olin ällikällä lyöty, kun Gran Toccata alkoi soida. Hekumallinen, yläsäveltaikatempuilla kohotettu harmonia, kiivaasti svengaava mutta soittimellinen pianonhakkaus sekä plastisesti siirtyilevä sointivärikimmellys yhdistyivät ennenkuulemattomalla tavalla. Ammann kuulostaa valikoimalta Gershwinin, Ravelin ja Lutoslawskin parhaita puolia. Koskaan ennen ei keskieurooppalainen modernismi ole saanut näin populaaria ilmiasua. Joku ilonpilaaja saattaa mutista jotain Ammannin harmonioiden junnaavuudesta, mutta mutina hukkuu vastustamattomiin rytmeihin ja sointikenttien juovuttavaan vääntyilyyn.
Sitä en pysty arvioimaan, kuinka työlästä Ammannin musiikki on toteuttaa, mutta kuulokuvan perusteella HKO ja pianosolisti Andreas Haefliger soittavat sitä kuin vettä valaen, ja kuulija saa nautiskella itsevarmasta toteutuksesta, kuten pitääkin.
Ammannin Gran Toccatan jälkeen Ravelin konsertto vasemmalle kädelle ja Bartokin kolmas pianokonsertto saavat hippusen outoa täytemusiikkisävyä. Jazz-harmonioiden, napakan svengin ja sointinautinnon jatkumo kuitenkin muodostaa toimivan kokonaisuuden - Ammannin laajakirjoisen orkesteri-ilottelun jälkeen Ravelin ja Bartokin tarkemmat sointivärit tuntuvat sopivan kevyiltä, ja niistäkin HKO, Mälkki ja Haeflinger tarjoavat ensiluokkaisen tulkinnan.
Jos tänä vuonna aiot kuunnella vain yhden levyn viimeisen sadan vuoden aikana sävellettyä musiikkia, kannattaa valita tämä - ainakin jos haluat maksimoida nautinnon.
Dieter Ammann: Pianokonsertto "Gran Toccata". Maurice Ravel: Pianokonsertto D-duuri, vasemmalle kädelle. Béla Bartók: Pianokonsertto nro 3 E-duuri. - Andreas Haefliger, piano, ja Helsingin kaupunginorkesteri/Susanna Mälkki. (BIS-2310)
Kuuntele Uudet levyt 6.10.2020, toimittajana Kare Eskola.