Hyppää pääsisältöön

Näin siirryimme lapiohommista läppärin ääreen – työelämän muutos on ollut Suomessa poikkeuksellisen raju

Kuvapari, toisessa mies lapion kanssa, toisessa toimistotyöntkeijöitä.
Kuvapari, toisessa mies lapion kanssa, toisessa toimistotyöntkeijöitä. Kuva: Pekka Kyytinen/Finna, LSN/Unsplash, kuvankäsittely YLE / Mikko Lehtola työelämä,työ,ammatit

Työelämä on muuttunut rajusti toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa muutos on ollut erityisen jyrkkä ja siinä on piirteitä, jotka poikkeavat muista Euroopan maista.

Sodan päätyttyä Suomi oli vielä hyvin maatalousvaltainen maa. Edessä olivat suuret haasteet: rajan taakse oli jäänyt teollisuutta, oli jälleenrakennettava maata, maksettava sotakorvauksia ja asutettava evakot. Kaikesta muusta oli pulaa paitsi työstä. Reilussa 70 vuodessa työelämässä on muuttunut melkein kaikki: työpaikat, työajat, johtajuus, työn asettamat vaatimukset ja siihen liittyvät riskit.

Kuokanvarresta kaupunkiin ja palkkatyöhön – ja Ruotsiin

Suomi säilyi muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna pitkään maatalousvaltaisena maana. Kun esimerkiksi Ranskassa siirryttiin maataloudesta palvelualan töihin noin 100 vuodessa, niin Suomessa sama siirtymä tapahtui alle 30 vuodessa pääasiassa toisen maailmansodan jälkeen. Samalla siirryttiin myös jonkinasteisesta omavaraistaloudesta palkkatyöyhteiskuntaan.

Vaikka kasvava teollisuus imi 1950-luvulla työvoimaa maaseudulta, niin teollisuus ja rakentaminen (eli jalostus) eivät missään vaiheessa olleet yhtä merkittäviä työllistäjä Suomessa kuin esimerkiksi Ruotsissa. 1950-luvun jälkeen näiden alojen osuus työllistäjänä on laskenut ja palveluiden noussut.

Jotkin teollisuudenalat ovat lähes hävinneet Suomesta. Esimerkiksi tekstiiliteollisuuden osuus jalostusarvosta vuonna 1960 oli 12,3 prosenttia, mutta vuonna 2014 vain 1,3 prosenttia. Myös puu- ja huonekaluteollisuus, elintarviketeollisuus ja paperiteollisuus ovat kutistuneet, voittajia ovat taas olleet kemianteollisuus ja metalliteollisuus.

Kuvapari, toisessa kuokitaan maata, toisessa toimistotyöntekijä.
Työelämässä on siirrytty lapionvarresta näyttöpäätteelle. Kuvapari, toisessa kuokitaan maata, toisessa toimistotyöntekijä. Kuva: SA-Kuva, Arlington Research/Unsplash, kuvankäsittely YLE / Mikko Lehtola työelämä,työ

Näin raju muutos johti moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin. 1960-luvulla pientiloista tuli kannattamattomia ja metsätyöt koneellistuivat. Sadattuhannet suomalaiset muuttivat pohjoisesta etelään, idästä länteen ja maalta kaupunkeihin. Muuttotahti hidastui 70-luvun loppupuolella ja kiihtyi taas vuosituhannen vaihteessa.

Kun maaseudulta vähenivät työt, monet muuttivat myös ulkomaille, etenkin Ruotsiin, missä varsinkin teollisuus tarvitsi työvoimaa. Huippuvuosina 1970 ja 1971 yli 50 000 ihmistä vuodessa muutti pois Suomesta.

Talous kasvoi ja työttömyys oli pientä

Samanaikaisesti talous kasvoi voimakkaasti Toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia aina 1970-luvun ensimmäiseen öljykriisiin saakka onkin luonnehdittu kultaisiksi vuosiksi.

1990-luvun alun pitkä ja syvä lamakausi syöksi kuitenkin Suomen ennennäkemättömään työttömyyteen, pankkikriisiin ja julkisen talouden ongelmiin. Yrityksiä ajautui konkurssiin, tuotanto väheni ja samalla työttömyys kasvoi.

Työttömyys oli ollut vähäistä aina 1970-luvun puoliväliin saakka, jolloin se öljykriisin jälkimainingeissa kasvoi jyrkästi. Vielä jyrkemmin työttömyys kasvoi 1990-luvun laman myötä. Huomattavaa on, että kummallakaan kerralla työttömyys ei taloustilanteen parannuttua palannut lamaa edeltäneelle tasolle.

Työttömyysaste 1945-2018, kuvio.
Työttömyysaste nousi selvästi 1970-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa. Työttömyysaste 1945-2018, kuvio. Kuva: Yle / Mikko Lehtola työttömyys,tilastot

Ensin työ- ja vapaa-aika eriytyivät, sitten taas sekoittuivat

Monen suomalaisen elämä on hyvin konkreettisesti muuttunut: kun ennen tehtiin fyysisesti raskaita ulkotöitä maaseudulla, niin nyt tehdään siistejä sisätöitä julkisen tai yksityisen sektorin palveluammateissa.

Myös työn ja muun elämän suhde on kokenut mullistuksia. Kun työ maatalousyhteiskunnassa oli ollut osa arkista elämää, niin kaupungistumisen ja muun kehityksen myötä se eriytyi vapaa-ajasta.

Eriytyminen ei kuitenkaan ollut pysyvää, sillä 2000-luvulla tietotekniikan kehittymisen myötä työ ja vapaa-aika ovat taas sekoittuneet. Suomi on ollut tässä kehityksessä etunenässä. Jo vuonna 2010 EU-selvityksen mukaan työpaikan ulkopuolella tehtävä tietotekninen työ oli kaikkein yleisintä Suomessa. EU-selvityksen mukaan jo vuonna 2010 eniten tietoteknistä työtä työpaikan ulkopuolella tehtiin Suomessa.

Kehitystä kuvastaa hyvin se, että koronakriisin aikana keväällä 2020 suomalaiset siirtyivät kaikista EU-kansalaisista eniten kotiin etätöihin.

Työtauko Koskelan varikolla. Mies polttaa telineillä tupakkaa.
Työtauko Koskelan varikolta. Kuva vuodelta 1962. Työtauko Koskelan varikolla. Mies polttaa telineillä tupakkaa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuva: Bertel Okkola, 1962 työaika,Varikko,tupakointi

Myös työajat ovat muuttuneet. Työaika kokonaisuudessaan on lyhentynyt: viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin vähitellen 1960-luvun lopulla. Nykyään suurin osa (71 prosenttia) palkansaajista tekee töitä 35–40 tuntia viikossa.

Varsinkin nuoret tekevät entistä useammin jotain muuta kuin säännöllistä päivätyötä. Kun yhteiskunta ja palvelut toimivat 2000-luvulla 24/7-periaatteella ja kauppojen, ravintoloiden ja harrastuspaikkojen aukioloajat ovat vapautuneet ja pidentyneet, töitä tehdään myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

Viisipäiväinen työviikkokaan ei ole enää itsestäänselvyys: osa-aikatyötä tekevien osuus on kasvanut 1990-luvulta lähtien Suomessa nopeammin kuin muissa Euroopan maissa. Osa-aika- tai pätkätöitä tehdään usein vastentahtoisesti eli siksi, että kokoaikatöitä ei ole tarjolla.

Isännän käskyvallasta itseohjautuvuuteen

Kun maatalousyhteiskunnassa työ perustui vanhoihin tapoihin ja isännän käskyvaltaan, niin teollisessa työssä johtaminen oli toisenlaista.

Ensimmäinen Suomeen rantautunut moderni johtamisoppi (40–60-luvuilla) oli tieteellinen liikkeenjohto eli taylorismi, Taylorismissä ihminen jäi sivuosaan. Työ piti pilkkoa osavaiheisiin, tunteet minimoida, palkka oli urakkaperusteinen ja työntekoa kontrolloitiin ulkoa päin.

Kuvapari, mustavalkokuva, jossa mies pöydän ääressä, värikuva, jossa toimistotyöntekijöitä.
Patriarkaalisesta johtamisesta on siirrytty tiimityöhön ja itseohjautuvuuteen. Kuvapari, mustavalkokuva, jossa mies pöydän ääressä, värikuva, jossa toimistotyöntekijöitä. Kuva: Pekka Kyytinen/Finna, Mimi Thian/Unsplash, kuvankäsittely YLE / Mikko Lehtola ammatit,työelämä

Niin sanotut ihmissuhdekoulukunnat saivat jalansijaa Suomessa 1970-luvulta lähtien. Ne kiinnittivät huomiota työyhteisöjen inhimillisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin puoliin.

Nykyisin johtamisideaalit painottavat yhä enemmän työntekijöiden henkistä hyvinvointia, työpaikan ihmissuhteita sekä työn mielekkyyden ja itsenäisyyden kokemusta.

Naiset rynnistivät työmarkkinoille, kun päivähoitojärjestelmä kehittyi

Kun teollistuva Suomi tarvitsi työvoimaa 1950- ja 1960-luvuilla, valtaosa teollisuusammatteihin siirtyjistä oli miehiä. Suomessa naiset tekivät palkkatyötä jo 1900-luvun alussa, mutta lopettivat sen usein siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyi lapsia.

Vasta hyvinvointivaltion kehittyessä perheelliset naisetkin pystyivät siirtymään työelämään. Naisille oli töitä varsinkin opetustoimessa sekä terveyden- ja sairaanhoidossa.

Päivähoitojärjestelmän kehittyminen vaikutti naisten työllisyyteen kahdella tavalla: se sekä mahdollisti naisten työssäkäymisen kodin ulkopuolella että tarjosi naisille työpaikkoja.

Elannon lastentarhan lastenhoitajia talon ovella 1946
Elannon lastentarhan lastenhoitajia talon ovella 1946 Elannon lastentarhan lastenhoitajia talon ovella 1946 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo lastenhoitajat,Lastentarha

Naisten ja miesten töissä on kuitenkin eroja. Miehet ovat tyypillisesti töissä yksityisellä puolella – naiset taas työskentelevät paljon kuntasektorilla, kuten koulutus- ja terveysalalla.

Yksityisellä sektorilla naisia työllistävät kaupat, pankit, vakuutusyhtiöt, ravintolat ja hotellit, kun taas miehiä yksityisellä puolella työllistää erityisesti rakennus- ja kuljetusala.

Graafi, sukupuolten työllisyys eri sektoreilla.
Naiset työskentelevät miehiä useammin julkisella sektorilla. Graafi, sukupuolten työllisyys eri sektoreilla. Kuva: Yle / Mikko Lehtola työllisyys,graafit

Yhä useampi suorittaa jonkun tutkinnon

1990-luvun alun laman alkuun asti työmarkkinat olivat vahvasti kahtia jakautuneet. Oli ennen sotia syntynyt, vain kansakoulun käynyt ikäryhmä, joista monet olivat eläneet ja työskennelleet maaseudulla. Toisen ryhmän muodosti sotien jälkeen syntynyt paremmin koulutettu sukupolvi, jonka nuoruusiässä talous kasvoi ja Suomi kaupungistui.

Helsingin Tyttölukion luokan oppilaat kuvaamataidon tunnilla kuvaamataidon luokassa 1960
Helsingin Tyttölukion luokan oppilaat kuvaamataidon tunnilla kuvaamataidon luokassa 1960 Helsingin Tyttölukion luokan oppilaat kuvaamataidon tunnilla kuvaamataidon luokassa 1960 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo koulut

Vasta 1990-luvun alussa Suomessa oli enemmän perusasteen jälkeisen tutkinnon (toinen aste tai korkeampi) suorittaneita kuin niitä, joilla ei sitä ollut. Naisten koulutustaso nousi hieman myöhemmin kuin miesten. Jos vertaa Suomea ja Ruotsia, niin vielä 1960-luvun alussa suomalaisten koulutustaso oli kaukana naapurimaastamme. Suomi saavutti Ruotsin koulutuksen pituudessa vasta v. 2010.

Koulutustason nousua – varsinkin naisten osalta – kuvastaa hyvin se, että vähintään alemman korkea-asteen suorittajien määrä on kasvanut voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Nykyisin naisilla on selvästi enemmän korkea-asteen tutkintoja kuin miehillä.

Suomi autoistui ja koneistui sotien jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeinen talouskasvu ja elintason nousu ovat olleet lähes kokonaan seurausta tuottavuuden parantumisesta ja varsinkin sen luonteen muuttumisesta.

Kun 1900-luvun alussa tuottavuus maaseudulla perustui pääasiassa ihmisten ja työhevosten lihasvoimaan, niin toisen maailmansodan jälkeen erilaiset koneet, kuten traktorit, leikkuupuimurit ja moottorisahat alkoivat korvata ruumiillista työtä. Samoin tehtaat ja työpajat koneistuivat ja myös kuorma-autojen määrä lisääntyi nopeasti. Vielä nopeammin kasvoi henkilöautojen määrä.

Viljaa leikataan hevosten vetämällä koneella
Viljaa leikataan hevosten vetämällä koneella Viljaa leikataan hevosten vetämällä koneella Kuva: Helsingin kaupunginmuseo maatalous

Kun raskas teollisuustuotanto väheni, niin 1900-luvun lopulta alkaen tekniset innovaatiot, kuten tietokonesovellukset, teollisuusrobotit ja internet lisäsivät tuottavuutta. Ihmiset siirtyivät suorittavasta työstä organisoimaan tuotantoa ja koneistettuja tuotantoketjuja. Vuonna 2019 Suomi olikin Euroopan komission vertailussa digitaaliselta kilpailukyvyltään EU:n paras maa.

Kun palkkataso nousi, kotitalouksilla oli varaa muuhunkin kuin ruokaan

1930-luvulla Suomen talous kasvoi, mutta sota kurjisti taas tilannetta. Suomalainen teollisuus oli läntiseen Eurooppaan verrattuna jälkeen jäänyttä, sillä kotimainen teollisuustuotanto saavutti vasta 1950-luvulla tason, jolla Ruotsi oli jo 1910-luvulla.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi alkoi kuroa etumatkaa umpeen. 1950-60-luku oli nopean taloudellisen nousun aikaa. Yhä useampiin kotitalouksiin ostettiin televisioita, puhelimia ja muita kodinkoneita.

1970-luvun aikana hyvinvointivaltion instituutiot kehittyivät länsieurooppalaiselle tasolle. 1980-luvun puolenvälin jälkeen Suomi oli jo yksi maailman rikkaimmista valtioista.

Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana elintaso on noussut huomattavasti. Suomen kansantuote on kuusinkertaistunut ja teollisuustyöntekijöiden reaalipalkat viisinkertaistuneet vuodesta 1946. Vuoden 1995 EU-jäsenyyden myötä Suomi on suuntautunut yhä aktiivisemmin integroituvaan Länsi-Eurooppaan ja globaaliin markkinatalouteen.

Tavaratalon kodin viikko, Osuusliike Elannon mainoskuva, perhe kotona ruokapöydän ääressä. 1954
Tavaratalon kodin viikko, Osuusliike Elannon mainoskuva, perhe kotona ruokapöydän ääressä. Kuva vuodelta 1954. Tavaratalon kodin viikko, Osuusliike Elannon mainoskuva, perhe kotona ruokapöydän ääressä. 1954 Kuva: ©Helsingin kaupunginmuseo, CC-BY-4.0 ruokailu,koti,historia,perhe,ruokapuhetta

Samalla kuluttamisen rakenne on muuttunut: kun vielä 1960-luvun puolivälissä kotitalouksien tuloista lähes 40 prosenttia kului elintarvikkeisiin, vuonna 2016 osuus oli alle 15 prosenttia. Asumisen kustannukset ovat vastaavasti nousseet: 20 prosentista noin 33 prosenttiin kotitalouksien tuloista.

Aineellisen hyvinvoinnin lisäksi on ruvettu puhumaan laadullisesta ja subjektiivisesta hyvinvoinnista. Suomi on ollut monena vuonna peräkkäin World happiness raportin mukaan maailman onnellisin maa. Viime vuosina Suomi on kuitenkin menestynyt monissa muissakin elämän laatua ja hyvää hallintoa koskevissa kansainvälisissä vertailuissa. Suomi on mm. maailman vakain, vapain ja turvallisin valtio.

Ihmisiä vierailupäivänä Oy Wärtsilä Ab:n telakalla Munkkisaaressa. Rakennuksen ulkoseinällä olevalla taululla tapaturmatilanteiden vertailuja.
Oy Wärtsilä Ab:n telakalla Munkkisaaressa taululla tapaturmatilanteiden vertailuja. Ihmisiä vierailupäivänä Oy Wärtsilä Ab:n telakalla Munkkisaaressa. Rakennuksen ulkoseinällä olevalla taululla tapaturmatilanteiden vertailuja. Kuva: Eeva Rista/Helsingin kaupunginmuseo teollisuus,tapaturmat

Työtapaturmat ovat vähentyneet, mutta palvelu- ja tietotyö uuvuttavat henkisesti

Myös ammattitaudit ja työterveysriskit ovat toisenlaisia kuin ennen. Muun muassa asbesti ja muut kemikaalit ovat sairastuttaneet työntekijöitä, mutta niiden käyttöön on puututtu merkittävästi 1970-luvulta lähtien. Vakavat onnettomuudet ovat vähentyneet, kun tekniikka on kehittynyt ja työturvallisuussäännökset tiukentuneet.

Kjuolemaan johtaneet työtapaturmat, tilasto.
Työtapaturmat ovat vähentyneet. Kjuolemaan johtaneet työtapaturmat, tilasto. Kuva: Yle / Mikko Lehtola tilastot,työtapaturmat

Työntekijöiden perussairaudet ovat muuttaneet muotoaan. Ennen podettiin selkä- ja liikuntaelimistön vaivoja ja sydän- ja verisuonitauteja, niin nyt kärsitään niska- ja hartiakivuista sekä alkoholi- ja mielenterveysongelmista. Ne myös johtavat ennenaikaiseen eläköitymiseen.

Kun palvelu- ja tietotyö ovat yleistyneet, työstä on tullut henkisesti kuormittavaa. Työtahti on entistä tiukempi ja yhä useampi kokee riittämättömyyttä ja työuupumusta tehostamisvaatimusten paineissa. Varsinkin korkeasti koulutettujen ja julkisen sektorin palveluammateissa toimivien on usein vaikea sovittaa yhteen työn tehostamista ja työtehtävien muita tavoitteita kuten hoivaa, oppimista ja terveyttä.

Kehitys näkyy myös tilastoissa. Vuonna 2018 työnsä koki fyysisesti erittäin tai melko raskaaksi 32 prosenttia palkansaajista, kun taas henkisesti sen erittäin tai melko raskaaksi sen kokee peräti 50 prosenttia palkansaajista.

Kuvapari, lekoilevia työmiehiä ja sängyssä kännykkää katseleva ihminen.
Kuvapari, lekoilevia työmiehiä ja sängyssä kännykkää katseleva ihminen. Kuva: Thérèse Bonney/Finna, Shane/Unsplash, kuvankäsittely YLE / Mikko Lehtola työelämä,työ

Kun naiset työskentelevät useammin julkisella sektorilla kuin miehet, niin ei ole yllätys, että naiset kokevat työnsä henkisesti raskaaksi useammin kuin miehet. Fyysinen rasittavuus taas koetaan suuremmaksi yksityisellä sektorilla.

Entä tästä eteenpäin?

Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksista toipuminen kesti Suomessa monia länsinaapureita pidempään. Suomessa onkin puhuttu "menetetystä vuosikymmenestä". Työttömyys ei ole kasvanut samaan malliin kuin 90-luvun laman aikana, mutta valtionvelka on kasvanut nopeasti. Pitkä taantuma on herättänyt keskustelua muutostarpeista ja julkisen sektorin supistamisesta. Muutoksen tuloksia ovat olleet esimerkiksi kilpailukykysopimus ja eläkeratkaisut.

Talouden kasvuluvut kääntyivät viimein nousuun vuonna 2016. Horisontissa on kuitenkin synkkiä pilviä: väestö ikääntyy ja työelämään siirtyvät uudet ikäluokat ovat eläkkeelle jääviä ikäluokkia pienemmät. Koronakriisi tuo Suomellekin uusia ennakoimattomia haasteita ja sen pitkäaikaisvaikutukset ovat tätä artikkelia kirjoittaessa (syksy 2020) yhä hämärän peitossa.

Työelämän kehityslinjoja

Jos työelämän muutoksen haluaa kiteyttää lyhyesti, niin Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta ensin teolliseksi, sitten palvelu- ja lopulta tietotyöyhteiskunnaksi. THL:n tutkijat Ari Väänänen & Jussi Turtiainen ovat tunnistaneet työelämän muutoksesta seuraavia kehityslinjoja, joista monia on käsitelty tässäkin artikkelissa.

Työelämän kehitys
Kehityslinja1940-19501960-19801990-2010
Muutos työssäMetsätaloustyöTehdastyö, palvelualojen kasvu Palvelu- ja tetotyö
TyöntekoympäristötAgraari työpaikkaModerni työpaikkaJälkimoderni työpaikka
Sukupuolisuus ja työMaskuliininen ruumiillinen työFeminisoituvat taitovaateetTiivistyvät ja laajentuvat taitovaateet
Tuottavuuden luonneFyysinenTeknis-älyllinenSosiaalinen, emotionaalinen
Vauraus ja hyvinvointiTaloudellinen niukkuusVaurastuminenSubjektiivinen hyvinvointi
Työn organisointiPatriarkaalinenRationaalinen suunnitteluNeuvottelu ja sisäinen ohjaus
SukupolviMaalla eläneetMurroksen sukupolvetInformaatioyhteiskuntaan syntyneet
TerveysvaaratFysiologiset uhkatekijatKemikaalit ja myrkytPsykologiset ja sosiaaliset riskit
Väsymyksen luonneFyysinen uupumusPsykosomaattisen kasvuMielenterveysproblematiikka

Kuvio 1: Työntekijyyden kehityslinjat Suomessa Ari Väänäsen ja Jussi Turtiaisen mukaan



Tämä artikkelin pääasiallisia lähteitä ovat:

Ari Väänänen & Jussi Turtiainen (toim.): Suomalainen työntekijyys 1945-2013. Vastapaino 2014.
Matti Hannikainen: Lapionvarresta näyttöpäätteelle. teoksessa K. Häggman, M. Kuisma, P. Markkola, & P. Pulma (toim.), Suomalaisen arjen suuri tarina (Sivut 62-83). WSOY 2010.
Jaana Laine, Susanna Fellman, Matti Hannikainen, Jari Ojala (toim.): Vaurastumisen vuodet - Suomen taloushistoria teollistumisen jälkeen.
Tilastokeskuksen tietokannat

Keskustelu sulkeutuu 4.11.2020.
Keskustele