Hyppää pääsisältöön

Avara luonto: Mantereiden planeetta – seitsemän ainutlaatuista mannerta esittäytyy BBC:n suursarjassa

Planeettaamme hallitsi 200 miljoonaa vuotta sitten yksi yhtenäinen jättiläismanner, Pangaia. Kun Pangaia alkoi hajota, muodostuivat nykyisin tuntemamme mantereet.

Uskomattomat voimat repivät maapallon kuorta ja muovasivat seitsemän ainutlaatuista mannerta. Jokaisella niistä on oma ainutlaatuinen ilmastonsa, eläimensä ja kasvillisuutensa.

BBC:n upea suursarja Mantereiden planeetta matkaa maanosasta toiseen ja tutustuu kiehtoviin lajeihin ja ainutlaatuisiin maisemiin. Ykkösellä lauantaina 17.10.2020 alkava Avaran luonnon sarja lähtee liikkeelle Etelämantereelta ja jatkaa Aasiaan, Etelä-Amerikkaan, Australiaan, Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan.

Luontosarjan Eurooppa-jaksossa vieraillaan Suomessakin!

Nykyään on käynnissä maapallon elämän kannalta kenties tärkein ajanjakso, sitten mantereiden muodostumisen.

Kohtaaminen Etelämantereella – valkokulmapingviini ja sen pahin saalistaja, merileopardi.

Etelämanner – vain kestävimmät selviytyvät

Etelämanner on mantereista kylmin, tuulisin ja armottomin – vain kestävimmät selviytyvät. Etelämanner löydettiin maapallon mantereista viimeisenä, vain noin 200 vuotta sitten. Vasta hiljattain on alettu ymmärtää, mitä sen ympäristössä selviytyminen edellyttää.

Etelämantereesta 98 prosenttia eli puolitoista kertaa Yhdysvaltojen kokoinen alue on paksun jään peitossa. Elämä on riippuvainen ympäröivästä valtamerestä, mutta välillä myös meri jäätyy.

Mantereella elää vain yksi nisäkäslaji, weddellinhylje. Hylje laajentaa hengitysaukkoa hampaillaan, ettei aukko jäädy umpeen. Värikkäät meritähdet peittävät maton lailla meren pohjaa. Kuningaspingviinilaumat valtaavat jokaisen avoimen merialueen. Tuhansien kilojen painoiset merinorsut taistelevat vapaista rantareviireistä.

Emonsa kadottanut lumiapinan poikanen ei kauaa selviä Aasian vuoristossa.

Aasia – villieläimille yhä vähemmän tilaa

Aasia on planeettamme suurin ja äärimmäisyyksien maanosa. Se ulottuu päiväntasaajalta pohjoiselle napapiirille saakka. Pohjoisessa pakkasta voi olla jopa yli 60 astetta. Kesällä jäät sulavat ja muutaman viikon ajan Jäämeren rannikkoa ei ole tunnistaa entisekseen.

Rannikolle kerääntyy yksi maailman suurimmista nisäkäslaumoista. Tyynenmerenmursut viettävät suuren osan vuodesta etsimässä ravintoa ja lepäävät jäällä. Ilmastonmuutos on vienyt jään ja ruokailualueiden tuntumassa on enää muutamia rantoja, jotka kelpaavat lepopaikoiksi.

Pohjois-Venäjällä Kamtšatkan niemimaalla on maailman tihein keskittymä aktiivisia tulivuoria. Vaaroista huolimatta karhut vaeltavat alueelle pitkienkin matkojen päästä.

Keski-Kiinan alueella vuoristometsissä asustaa paikallisten tarinoiden mukaan jetejä, hirmuisia lumimiehiä, joiden jalanjälkiä saattaa nähdä siellä täällä. Metsissä elää näitä erikoisia apinoita – sininaamaisia lumiapinoita.

Valtavasta koostaan huolimatta Aasiassa on villieläimille tilaa yhä vähemmän. Syvällä viidakoissa sijaitsevat sumatransarvikuonon viimeiset turvapaikat

Etelä-Amerikan guanako on mantereen suurimpia eläimiä.

Etelä-Amerikka – Andit muokkaavat mantereen ilmastoa

Etelä-Amerikka on luonnoltaan maailman monipuolisin manner. Etelä-Amerikan eteläisimmässä kärjessä Andien vuoristo kohoaa ylöspäin lähes pystysuorana. Vuoret ovat niin korkeita, että niillä on suuri vaikutus koko mantereen ilmastoon.

Eläinten on mantereella löydettävä oma paikkansa olipa kyse tuliperäisestä Andeista tai maailman suurimmasta sademetsästä Amatsoniassa. Patagoniassa puumaemo osaa käyttää jylhää maastoa hyväkseen. Nyt emon kohteena on mantereen vaikein saalis – kaksimetrinen ja yli kolme kertaa puumaa painavampi guanako.

Pilvien korkeudella metsässä asuu nisäkäs, jota tavataan niin harvoin, että lajin tutkijoillakin on usein vaikeuksia löytää sitä. Silmälasikarhuja on jäljellä joitakin tuhansia yksilöitä. Karhu on valmis kapuamaan kymmenien metrien korkeuteen latvuskerrokseen lehtien ja hedelmien perässä.

Australian aavikolla elävä piikkipiru pystyy imemään vettä ihonsa lävitse.

Australia – planeettamme vanhimmat sademetsät

Australia erkani muista mantereista dinosaurusten aikakaudella. Maanosan eläimet ovat olleet eristyksissä muista maaeläimistä jo miljoonien vuosien ajan. Mantereelle on kehittynyt eläinlajeja, joiden kaltaisia ei löydy mistään muualta.

Pohjois-Australian sademetsät ovat planeettamme vanhimpia. Ne eivät ole muuttuneet 180 miljoonaan vuoteen. Jäljellä on enää yksi jättiläinen – lähes kaksimetriseksi kasvava kasuaari, jolla on pidemmät kynnet kuin Velociraptor-dinosauruksella aikanaan oli.

Sisämaassa kengurut ja vompatit kohtaavat rohkeasti lumen ja jään. Eukalyptusmetsän keskellä asustelee toinen toistaan sinnikkäämpiä saalistajia.

Australia on maailman kuivin, asutettu manner. Sen pinta-alasta 70 prosenttia on aluetta, jolla ei sada juuri koskaan.

Kuivat alueet ovat matelijoiden valtakuntaa. Piikkipirulla on kuumuuteen näppärä ratkaisu, sillä se kastaa sateen jäljiltä syntyneisiin lätäköihin varpaansa. Matelijan iho toimii pesusienen tavoin ja vesi nousee kapillaari-ilmiön ansiosta ihon uurteita pitkin ylöspäin ja lopulta koko lisko kiiltelee kosteudesta!

Pohjois-Euroopan metsissä tallustava karhu on uljas eläin.

Eurooppa – mukana Suomen metsät ja karhu

Tiheään asutun mantereen yllättävimmät eläimet löytyvät pienten erämaiden kätköistä. Eurooppa-jaksossa vieraillaan myös Suomessa ja tutkitaan maan metsäluontoa sekä uljaan karhun perhe-elämää!

Gibraltarilla on asustellut jo vuosisatojen ajan magotti eli berberiapina, jolla muiden apinoiden lailla on suuri suku. Draaman täyttämässä arjessa perheen jälkikasvusta huolehtivat sekä naaras että uros. Berberiapina on Euroopan ainoa luonnonvarainen apinalaji ihmisen lisäksi.

Eurooppalainen hamsteri on siirtynyt perinteisestä elinympäristöstä niiltyiltä suurkaupunkeihin. Wienin hautausmailla leikkokukat tarjoavat runsaasti syötävää ja kynttilöiden talista saa arvokasta rasvaa.

Kun ilta pimenee, Italian vuoristokylistä tulee harvoin nähtyjen susien metsästysaluetta. Espanjan metsissä piileksii puolestaan iberianilves, joka on onnistuttu pelastamaan lähes sukupuuton partaalta määrätietoisen suojeluohjelman ansiosta.

Pohjois-Amerikassa alkukesän lämpimissä ja kosteissa metsissä hehkuu kiiltomatoja.

Pohjois-Amerikka – äärimmäisyyksien vuodenaikoja

Vuodenajat vaihtuvat rajuimmin Pohjois-Amerikan mantereella. Preerioiden ylitse pyyhkii tornadoita ja eteläisten soiden lävitse lipuu arktisen kylmää ilmaa.

Koillis-Kanadassa Hudsoninlahdella jääkarhut yrittävät sopeutua ilmastonmuutokseen. Talvella karhut metsästävät hylkeitä ja pieni karhupopulaatio on kehittänyt erikoislaatuisen tavan pyydystää maitovalaita kesällä.

Kylmät talvet voivat olla eksoottisille manaateille kohtalokkaita, ja niinpä ne saattavat uida pitkiäkin matkoja lämpimien vesien ääreen Floridaan. Ilves ei sen sijaan kylmyyttä hätkähdä, kunhan lumikenkäjäniksiä riittää saaliksi.

Afrikassa Kenian savannilla metsästää poikkeuksellinen gepardien joukkue.

Afrikka – maapallon legendaarisimmat villieläimet

Afrikan mantereella asustavat maapallon legendaarisimmat villieläimet. Moni laji joutuu nyt kohtaamaan suuria haasteita. Esimerkiksi simpanssien määrä on huvennut rajusti ihmisten toimien takia.

Kenian Masai Maran savannilla metsästää viiden gepardiuroksen erikoinen joukko. Se on saalistanut yhdessä usean vuoden ajan. Saaliseläimenä on nyt vuorossa suuri ja nopea topiantilooppi.

Seitsemänosaisen luontodokumenttisarjan Mantereiden planeetta suomeksi selostaa Jarmo Heikkinen. Englanninkielellä sarjan selostaa Sir David Attenborough.

Sarjan musiikin ovat säveltäneet australialainen muusikko Sia, brittimuusikko Chris Braide ja Hollywood-elokuvien musiikeista tunnettu saksalainen säveltäjä Hans Zimmer. Luontosarjan musiikin esittävät Sia ja Hans Zimmer.

Seven Worlds, One Planet. Tuotanto: BBC, Iso-Britannia, 2019.

Avara luonto: Mantereiden planeetta, TV1 lauantaisin 17.10. - 28.11.2020 klo 18.45 - 19.40, uusinta sunnuntaisin klo 8.05, Areenassa