Hyppää pääsisältöön

KUN METSÄ VASTAA

Liikkumisen positiiviset vaikutukset korostuvat luonnossa. Luonnon mystiikka on niin voimakasta, että sen voi tuntea, vaikka ei pääsisi metsään asti. Jo pelkkä luontokuvien katsominen lievittää stressiä ja rauhoittaa mieltä. Toimittaja Tero Kyllönen pakkasi työpäivän jälkeen teltan mukaan ja vietti yön metsässä. Mitä sinä tunnet, kun katsot näitä kuvia?

Rinkka painaa 22,7 kiloa. Olen pakannut sinne häälahjaksi saadun retkikeittimen ja alennusmyynnistä ostamani teltan.

Molemmat ovat käyttämättömiä, vaikka häistä on kulunut kohta seitsemän vuotta, eikä telttakaan ole ihan uusinta mallia. Makuupussissa olen sentään nukkunut kerran aiemmin vaellusretkellä Ruotsissa yli kymmenen vuotta sitten.

Nuku yö ulkona on ollut to do -listallani liian pitkään. Vihdoin olen vetänyt vähän käytetyt vaelluskengät jalkaani ja matkaan raskaan työviikon lopuksi kohti Nuuksion kansallispuistoa.

En ole yksin. Soratien päässä oleva parkkipaikka on täynnä autoja. Korona-aika on saanut etätyön uuvuttamat ihmiset liikkumaan luonnossa ennennäkemättömän paljon.

Vaikeassa tilanteessa on siis jotain hyvääkin, sillä luonnossa liikunnan positiiviset vaikutukset korostuvat entisestään, kertoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari. Verenpaine laskee sekä rasva- ja sokeriarvot paranevat metsässä lähes huomaamatta. Oman mielenterveyden kannalta tärkeää on myös irtautuminen tutuista kotiympyröistä.

Tallaan ruskalehtien peittämää polkua pieniä erämaalampia samalla ihastellen. On ihme, jos verenpaineeni ei lähde laskuun pelkästään näiden maisemien ansiosta.

Vasankarin mukaan parhaat hyödyt luontoliikunnasta saa, kun sitä annostelee säännöllisesti. Onneksi meillä on luonto lähellä. Minun automatkani kotiovelta Nuuksion erämaahan kesti parikymmentä minuuttia ja puolen tunnin patikoinnin jälkeen olen jo telttapaikalla. Päätän keittää kahvit.

Haluan olla aito erämies ja haistella savua, joten jätän retkikeittimen rinkkaan. Alkaa pitkä kirosanojen vahvistama taistelu kosteita puita vastaan. Lopulta savu kirvelee silmissä ja vesi lämpenee kattilassa. Millaisia lukemia verenpainemittari mahtaisi nyt näyttää?

Ilta alkaa hämärtää, kun saan viimein kaadettua kahvin kuksaan. Kylläpä se maistuu hyvältä! Tunnelma ei voisi olla parempi.

Vieressä lepää lammen peilityyni pinta, jonka tummuutta vain ohi lipuvat ruskalehdet värittävät. Täällä on helppo hengittää. Ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti.

Lammen takana siintävä metsä on hiljainen, mutta kaukaa kuuluu iloista puheensorinaa. Pian samalle alueella saapuu ryhmä partiolaisia. Ainakaan minun ei tarvitse nukkua täällä yksin.

Löydän teltalleni suojaisan paikan pienen mäen päältä isojen puiden ympäröimänä.

Minua jännittää, miten uuden teltan pystyttäminen onnistuu. Onneksi telttapussista löytyvät ohjeet, joiden avulla metallikaaret sujahtavat paikoilleen ja narut pingottavat teltan lopulliseen muotoonsa.

Ennen nukkumaanmenoa teen vielä tutkimusmatkan nopeasti tummuvaan lähimetsään. Säikähdän, kun eteeni hyppää rupikonna. Tuijotamme toisiamme hetken hievahtamatta ennen kuin jatkan matkaani.

Hämärässä kaikki näyttää herkemmältä. Kuljeskelen kameran kanssa ja yritän taltioida illan viimeisiä valonsäteitä saniaisen haalistuneilta lehdiltä.

Syvemmältä metsästä löydän pienen puron. Istahdan maahan lehtien päälle ja suljen silmäni puron rentouttavaa solinaa kuunnellen. Pimeä metsä on todella rauhoittava paikka.

Psykologi Satu Kaski sanoo, että luonnossa on jotain mystistä vaikutusta ihmiseen. Sen olemassaolo hiljentää ja saa kiireisimmänkin rauhoittumaan. Lisäksi Kaski paljastaa, että aina ei tarvitse lähteä metsään asti. Jo pelkästään luontokuvien katsominen tuo samantapaisia vaikutuksia. Stressireaktiot helpottavat, mieli rauhoittuu ja läsnäolo paranee.

Löydän otsalampun valossa takaisin telttapaikalle ja kömmin sisälle makuupussin nopeasti lämpenevään syleilyyn. Mieleni on todella rauhallinen ja odotan yötä innoissani. Toivottavasti saan nukuttua hyvin.

Yö on lämmin ja sateeton, mutta siitä tulee minulle pitkä. Olen pystyttänyt teltan loivaan alamäkeen ja valun koko ajan jalkopäähän. Nukun vain pieniä pätkiä ja näen sekavia unia. Viiden jälkeen luovutan, enkä enää edes yritä löytää sopivaa nukkumisasentoa.

Yhtäkkiä luonto antaa muistutuksen omasta yllätyksellisyydestään. Loikoilen vielä makuupussissa, kun hanhiparvi lentää aivan telttani ylitse. Voin jopa kuulla lintujen siipien havinan muuten hiljaisessa metsässä. Hieno kokemus. Ehkä olin hereillä juuri tämän takia.

Aamu sarastaa ja mietin syitä, miksi nukuin niin huonosti. Ehkä minun pitäisi yöpyä ulkona useammin, jotta uskaltaisin nukkua luonnossa yhtä rennosti kuin omassa sängyssä.

Huonosti nukutun yön jälkeen keho on väsynyt ja se huutaa aamukahvia. Retkikeittimen kaivaminen rinkasta venyttää mukavasti myös jäykkää selkää. Yhdistän pienen kaasupullon keittimeen ja vesi kiehuu huomattavasti nopeammin kuin illalla nuotiopaikalla. Valmistan kahvin kaveriksi puuron ja aamupalani luonnon helmassa on yksinkertaisuudessaan täydellinen.

Aurinko alkaa lämmittää ja huomaan saaneeni aamupalaseuraa. Hämähäkki on kutonut verkkonsa viereiseen puuhun yön aikana ja odottelee nyt omaa ateriaansa.

Vaikka fyysinen jaksaminen ei huonosti nukutun yön jäljiltä ole paras mahdollinen, on luontoretki antanut minulle valtavasti makuja, ääniä ja tunnelmia henkiselle puolelle. Pienikin piipahdus luontoon pysäyttää.

Aamupalakaverini jää odottamaan ateriaansa. Minä nostan rinkan selkääni ja lähden kävelemään kohti parkkipaikkaa. Lupaan itselleni, että jatkossa retkikeitin ja teltta ovat käytössä useammin.

Kuvat: Tero Kyllönen
Videoklipit: Jouni Soikkeli

Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!